11.3.2013 Mistä demokratiaa ja ihmisoikeuksia Afrikkaan?

Toiminta 10:29

Ihmisoikeusaktivistit Fatimatou Dambar (oik.) Länsi-Saharasta ja Khethiwe Dhlamini Swazimaasta toteavat miltei yhteen ääneen, että on parempi kuolla kuin jatkaa elämää vääryyksien keskellä. Kuva: Nelli Baran.

Lumiseen ja tuiskuiseen Helsinkiin saapui joulukuussa aurinkoisesta Afrikasta kaksi kovia nähnyttä ihmisoikeusaktivistia jakamaan kokemuksiaan suomalaisten demokratian ja ihmisoikeuksien puolustajien kanssa.

Fatimatou Dambar asuu Marokon miehittämällä Länsi-Saharan alueella. Khethiwe Dhlamini on kotoisin Swazimaasta, mutta on jo asunut useamman vuoden ajan Etelä-Afrikassa. Molemmilla alueilla ihmisoikeusloukkaukset, väkivalta ja vääryydet ovat arkipäivää. 

Paneudun tässä tarkemmin swazimaalaisen Khethiwen tarinaan. Länsisaharalaisen Fatimatoun tarina luvassa myöhemmin.

Swazimaata, pientä valtiota Etelä-Afrikan sisällä, hallitsee kuningas Mswati III absoluuttisella monarkialla. Swazimaa on entinen Britannian siirtomaa, ja nykyinen kuningas toimii isänsä jalanjäljissä maan hallitsijana Britannian kuningashuoneen siunauksella.

Kuningas Mswati III:n isä, kuningas Sobhuza II lakkautti Swazimaan perustuslain ja puolueet. Vuonna 2008 maassa järjestettiin ensimmäiset vaalit 35 vuoteen. Parlamentin ja ylähuoneen edustajat kuningas valitsi lähipiiristään, joten poliittista muutosta ei käytännössä tapahtunut. Maassa ei ole presidenttiä, ei oikeita puolueita eikä sananvapautta.

Rikas maa, köyhä kansa

Swazimaa on luonnonkaunis maa, jolla on värikäs historia. Maalla on paljon timanttivarantoja, joilla kuningas maksaa heräteostoksensa, uudet merkkiautot ja kultaisten palatsiensa ylläpidon. Kuningas omistaa myös valtion poliisin ja kaiken muunkin, mikä perinteisesti meillä Suomessa kuuluu valtiolle.

Vaikka Swazimaa on rikas maa luonnonvarojensa puolesta, sen kansa elää äärimmäisessä köyhyydessä. Swazimaassa väestöstä noin 26 prosenttia kantaa HIV-virusta, 30-34-vuotiaista jopa 45 prosenttia. Keskivertokansalaisen eliniänodote on 49 vuotta. Väitetään, että kuningas Mswatin henkilökohtaisiin menoihin menee neljännesosa koko Swazimaan budjetista. Samaan aikaan maa hakee avustuksia naapurimailta ja kansainväliseltä yhteisöltä parantaakseen kansan elinoloja.

Swazimaasta 80 prosenttia on maaseutua, jolla välimatkat ovat pitkiä kuljettavaksi jalan. Sairaaloita ei ole kuin isoimmissa kylissä. Khethiwen mukaan joka kuun tiettynä päivänä sairaalaan tuodaan Aids-lääkitystä. Mikäli tulet vääränä päivänä, ei lääkettä ole välttämättä enää jäljellä.

Aids-lääkettä tulee ottaa vain ruoan yhteydessä. Äärimmäisessä köyhyydessä elävät ihmiset saavat lääkkeet ulkomaisten avustusjärjestöjen maksamana ilmaiseksi, mutta heillä ei ole varaa ruokaan. Joskus he syövät jopa lehmän lantaa saadakseen vatsaansa lääkkeen seuraksi täytettä. 48 prosenttia Swazimaan väestöstä on aliravittua.

Naiset miesten leluina ja orjina

Swazimaassa vallitsee voimakkaan patriarkaalinen yhteiskuntarakenne. Maan nykyisellä kuninkaalla on 17 vaimoa teljettynä kultaisiin häkkeihinsä aseistettujen vartijoiden turvatessa ja vahtiessa heitä. Hänen isänsä sai kerätyksi 70 vaimoa ja 210 lasta elämänsä aikana. Myös kuningas ja hänen vaimonsa ovat HIV-positiivisia.

Vuosittain järjestetään Umhlanga-juhla, jossa kaikki naimattomat naiset joutuvat lähes ilkosillaan tanssimaan miestensä ja turistien edessä. Kuninkaan lähipiirissä olevat miehet voivat pyytää lupaa saadakseen haluamansa nuoren naisen. Kuninkaan suostuessa naisen perheeltä eikä naiselta itseltäänkään kysytä mielipidettä. Naisen on naitava mies. Mikäli perhe ei halua lähettää tytärtään juhlaan, heille määrätään sakko, johon vain harvoilla perheillä on varaa. Maksun laiminlyönti vie perheenpään vankilaan.

Swazimaassa vaimojen lukumäärä ei ole oleellista. Miehillä ei ole elatusvelvollisuutta vaimoistaan tai lapsistaan. Tätä perustellaan kulttuurisyillä. Jos nainen on useamman miehen kanssa, hän on prostituoitu. Prostituutio on monelle nuorelle naiselle ja miehelle ainoa tapa ansaita rahaa ruokkiakseen ja vaatettaakseen perheensä. Moni nuori lähtee myymään ainoata myytävää, mitä hänellä on – omaa kehoaan – Etelä-Afrikan puolelle.

Jos nainen käy töissä lapsen syntymän aikaan, hänellä on mahdollisuus kahden viikon palkattomaan äitiyslomaan. Monella ei ole varaa tähän. Khethiwe kertoo naisesta, joka synnytti kaksoset työpäivän aikana työpaikan vessassa. Naisella ei ollut ketään sukulaisia auttamassa lastenhoidossa ja hänen oli jätettävä vastasyntyneet lapsensa työpäiviksi kotiin yksin ilman hoitoa.

Tavoitteena ihmisarvo ja tasa-arvoinen tulevaisuus

Jos joku vaatii oikeuksiaan Swazimaassa, hänet pidätetään ja hänestä tehdään varoittava esimerkki muille. Kiinnostus politiikkaa tai yhteiskuntaa kohtaan on tuomittavaa. Poliittiset puolueet ovat kiellettyjä. Monet opposition kannattajat ovat joutuneet muuttamaan Etelä-Afrikkaan pakoon vainoa tai he istuvat vankilassa. Opposition liikehdintä leimataan terrorismiksi.

Swazimaa tarvitsee ehdottomasti tukea kansainväliseltä yhteisöltä, jotta demokraattista kehitystä tuettaisiin ja ihmisoikeuksia saataisiin parannetuksi. Kuningas Mswatin aikakauden on loputtava ja maa on autettava tasa-arvoiselle ja ehjälle polulle. Swazimaan kansalle on saatava demokraattisesti valittu hallitus, jolle annetaan valta sijoittaa kuninkaan maaltaan ryöstämät varat uudelleen palvelemaan koko kansaa.

Tätä kehitystä voidaan edesauttaa pakottein ja boikotein, joihin tarvitaan koko kansainvälinen yhteisö mukaan. Tällä hetkellä Swazimaan ja sen kansan tulevaisuus ei näytä valoisalta. Tätä tarinaa ei ole vielä kirjoitettu loppuun.

Nelli Baran
Kirjoittaja on turkulainen järjestöaktiivi, demarinainen ja maailmankansalainen.

Aiheeseen liittyvää luettavaa:
Swazimaan taistelu vapaudesta – ja elämästä, Suomen Rauhanpuolustajat 2012