5. Työelämän kehittäminen
Suomi ei pärjää ilman naisten työtä. Naisten ja miesten työt ovat hyvin erillään toisistaan (=työelämän segregaatio). Koulutuksen ja tasa-arvosuunnittelun avulla voidaan vaikuttaa miesten ja naisten työtehtävien eriytymisen purkamiseen. Naisten työskennellessä useammilla aloilla, heidän työllistymisensä on turvatumpaa kuin nykyisin. Näin voidaan pitkällä aikavälillä vaikuttaa palkkatasa-arvoon ja työelämän tasa-arvoistumiseen.
Työssä käyvien köyhien määrä on kasvanut Suomessa. Sosiaaliturvan suunta 2004 -julkaisun mukaan se on kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa. Työ ei enää suojaa köyhyydeltä. Lähes puolet pitkäaikaisköyhistä kuuluu vähintään yhden työllisen kotitalouksiin. On nöyryyttävää, että edes kokoaikainen ansiotyö ei aina riitä takaamaan kohtuullista toimeentuloa ja nostamaan kotitaloutta köyhyysrajan yläpuolelle.
Kunta- ja yksityisellä sektorilla matalapalkkaisimpia aloja ovat mm. siivous ja kiinteistönhuolto sekä ruokahuolto sekä yleensä palvelualat. Yksityisen alan työehdot ovat selvästi kunta-alaa heikommat. Edellä mainittujen töiden ulkoistaminen merkitsee sitä, että matalapalkkaisten naisten työtä siirretään kunnista teetettäväksi vielä paljon heikommin työehdoin yksityisiin yrityksiin. Veronmaksajien rahoilla hankittujen ostopalveluiden edullisuus perustuu silloin pienipalkkaisten naisten köyhdyttämiseen.
* Matalapalkkaistumista on kaikin tavoin torjuttava, jotta köyhyys ei jää pysyväksi ongelmaksi. Kehnot palkat ruokkivat heikkoa tuottavuutta ja koulutuksen laiminlyöntiä, minkä seurauksena matalapalkkaisuus ja köyhyys juurtuvat pysyviksi ongelmiksi.
* Jaottelusta naisten ja miesten ammatteihin tulee pyrkiä pois opinto-ohjausta kehittämällä.
Pätkätyöt
Naisten epätyypilliset työsuhteet ovat yleistyneet. Naisilla pätkätyöt ja osa-aikatyö ovat yleisempiä kuin miehillä. Palvelussuhteiden määräaikaisuudella on syvälliset vaikutukset naisten työmarkkina-asemaan sekä lapsiperheiden elämään ja toimeentuloon. Määräaikaisilla työsuhteilla suljetaan naisia usein pois alan työehtosopimusten sisältämien oikeuksien piiristä.
Naisten työllisyys ja perheiden hyvinvointi riippuu hyvin pitkälle veromarkoista sekä hyvästä julkisen talouden tilasta. Verotuloista maksettavat julkiset palvelut tasoittavat myös tuloeroja ja estävät syrjäytymistä ja köyhyyttä, koska julkiset palvelut ovat tärkeitä kaikille kansalaisille hyvinvoinnin takaajina. Määräaikaiset työsuhteet heikentävät naisten taloudellista asemaa sekä työssäoloaikana että eläkekertymien osalta.
Osa-aikaisissa ja määräaikaisissa työsuhteissa työpaikkakoulutusta saaneiden osuus on selvästi muita alempi. Omaehtoinen koulutus on naisilla korkealla tasolla, mutta se ei hyödytä työelämässä samalla tavalla kuin työelämässä tai työpaikalla saatu koulutus. Työpaikkakoulutus tähtää osaamisen ja ammattitaidon kohenemiseen. Nämä edistävät urakehitystä ja mahdollisuutta korkeampaan palkkaan.
* Veropohjaa on laajennettava julkisen sektorin rahoituksen turvaamiseksi.
* Julkisen sektorin määräaikaiset työpaikat on muutettava pysyviksi ja erityisesti naisille on luotava lisää kokoaikaisia sekä pysyviä työpaikkoja heidän taloudellisen turvallisuutensa ja eläketurvan takaamiseksi.
* Työ- ja sosiaaliturvasäädöksiä kehitettäessä on huolehdittava, että ne eivät aseta epätyypillisissä työsuhteissa olevia vakinaisia huonompaan asemaan esimerkiksi henkilöstökoulutuksen tai työterveyshuollon osalta.
* Työnantajan on noudatettava aina kaikkien työntekijöidensä kohdalla yleissitovia työehtosopimuksia.
* Naisten ja miesten palkkaerojen ja suoranaisen naisten syrjinnän lopettamiseksi on tehostettava työn vaativuuden arviointia, jotta eri alojen työtehtävien vertailumahdollisuudet kehittyvät.
* Samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka.
* Naisten ja miesten urakehitykselle on luotava yhtäläiset edellytykset ja mahdollisuudet.
Jaksaminen
Työuupumus työelämässä on yleistynyt. Keskeisiä syitä ovat riittämätön henkilökunta, työmäärän lisääntyminen, palkkauksen taso, työsuhteiden epävarmuus, kilpailuttamisen seurauksena heikentyneet työehdot ja -olot sekä työn johtamiseen ja organisointiin, työnhallintaan ja osaamisen ylläpitämiseen liittyvät ongelmat.
Työntekijöiden osaamisen ja uudistuskyvyn vahvistamiseen on kiinnitettävä huomiota ja eri työtehtävien hoitamiseen on varattava riittävä henkilökunta. Ehkäisevä työterveyshuolto ja kuntoutus sekä työturvallisuus ja näihin liittyvän lainsäädännön kehittäminen ovat tärkeitä lähiajan kehittämistehtäviä. Erityisesti valtio- ja kuntasektorin on oltava esimerkillisiä työnantajina eikä kilpailuttaminen saa johtaa henkilöstön aseman heikkenemiseen.
Työelämään on palautettava kohtuullisuuden periaate työelämän laadun suhteen. On edistettävä sellaisia työ- ja työaikajärjestelyjä, jotka mahdollistavat työntekijöiden jaksamisen työssä ja vapaa-aikana sekä edesauttavat työurien pidentymistä. Kiihtyvään sukupolvenvaihdokseen ja työntekijöiden ikääntymiseen on varauduttava.
* Työhyvinvointia ja työssä jaksamista on edistettävä.
* Osaamista vahvistettava.
* Työnohjausta ja -johtamismenetelmiä on kehitettävä ja työntekijän mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä ja työympäristöönsä tulee parantaa.
* Toimia epätyypillisissä työsuhteissa olevien aseman parantamiseksi on tehostettava.
* Perusteettomista määräaikaisista työsuhteista ja määräaikaisten työsuhteiden ketjuttamisesta on viimein päästävä eroon.
* Perhevapaiden kustannuksia on tasattava.
* On kehitettävä lainsäädäntöä ja varattava määräraha, jotta työttömänä fyysinen ja henkinen työkyky ja työmarkkinakelpoisuus säilyvät.
Tasa-arvo
Naisten ja miesten tasa-arvoa työelämässä on jatkuvasti edistettävä kaikilla tasoilla tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Esimerkiksi työn vaativuuteen nähden alipalkattujen alojen palkkaukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Työpaikoille on laadittava tasa-arvosuunnitelmat ja tehtävä palkkakartoitukset työn vaativuuden pohjalta. Palkkatietojen sujuva saanti tulee turvata niin syrjintäepäilytapauksessa kuin muutoin lainmukaisia palkkavertailuja tehtäessä.
* Lain velvoittamat tasa-arvosuunnitelmat on tehtävä työpaikoilla. Niissä on selkeästi asetettava tavoitteet sekä tasa-arvoiselle henkilöstöpolitiikalle että toiminnallisen tasa-arvon lisäämiselle.
* Palkkasyrjintä on poistettava ja työn vaativuuteen nähden alipalkattujen ammattialojen palkkauksen jälkeenjääneisyys on korjattava.
* Perhevapaista johtuvat työnantajakustannukset on jaettava tasan mies- ja naisvaltaisten alojen kesken.
* Miesten perhevapaiden pitämistä on edistettävä, mm. isäkuukautta kehittämällä.