21.3.2012 Susanna Huovinen: Työn ja perheen vaikea yhtälö

Toiminta 10:47

En varmasti ole ainoa poliitikkonainen, jolta kysytään usein, miten yhdistän työn ja perheen. Vaikka tällä viikolla vietimmekin Minna Canthin ja tasa-arvon päivää, me naiset tunnumme edelleen olevan suuremmassa vastuussa perheestä kuin miehet. Tätä mielikuvaa tukee moni julkisuudessa ja eduskunnassakin käyty keskustelu, jossa äidit nostetaan isien ohi lasten kasvuun ja kehitykseen liittyvissä asioissa.

Vajaa vuosi sitten kasvatustieteiden tohtori Erja Rusanen varoitteli lehtihaastattelussa, että lapsi voi vahingoittua, kun hänet viedään liian aikaisin hoitoon. Rusasen mielestä juuri äidin pitäisi olla lapsen ensisijainen hoivaaja ja erossa olo voi aiheuttaa lapselle ahdistusta. Rusanen sohaisi ampiaispesää ja sai aikaan ison debatin aiheesta.

Monia työssäkäyviä äitejä Rusasen kannanotto riipaisi – myös minua. Lapseni ovat aloittaneet päiväkotipolkunsa varsin varhain ja säännöllisesti poden huonoa omaatuntoa milloin mistäkin lapsiin liittyvästä asiasta. Samalla ymmärrän, että perheellemme tehdyt ratkaisut olivat oikeita. Miksi siis annan tohtori Rusasen liikuttaa itseäni?

Kyse on varmasti siitä, että lapset ovat meille äideille ja isille niin tärkeitä, että sitä on vaikea edes sanoin kuvata. Jos joku hienon tittelin omaava tulee kertomaan, että olet tietoisesti voinut vahingoittaa ratkaisuillasi lastasi, ei ole ihme, että tunteet kuumenevat.

Liian usein keskusteluissa unohdetaan perheiden erilaiset elämäntilanteet. Syyllistämällä ei rakenneta kenenkään vanhemmuutta. Siksi jaksankin ihmetellä usein naisten ja äitien käymää väittelyä kotihoidon ja päivähoidon välillä. Me kaikki vanhemmat tarvitsemme konkreettisia ratkaisuja työ- ja perhe-elämän parempaan yhteensovittamiseen. Kaikkien lasten kannalta taas on tärkeää kehittää päivähoitoa ja varhaiskasvatusta.

Kun minä olin vauva, pitkät äitiyslomat ja kotihoidontuki olivat vasta ideoita. Siinä missä äitini joutui etsimään minulle hoitajaa kaupan seinälle kiinnitettävällä lapulla, minä voin turvautua yhteiskunnan järjestämiin, laadukkaisiin palveluihin.

Uskon vakaasti, että huolenpito, turvallisuus ja rakkaus määrittävät lapsen tulevaisuutta enemmän kuin kodin ulkopuolisen hoidon aloitusaika. Meidän äitien pitäisi olla armollisempia itsellemme ja toisillemme. Oma äiti on lapselle tärkeä ja hyvä sellaisena kuin on. Jos yrittää olla joku muu kuin on, menee väistämättä metsään. Monissa perheissä on ongelmia, jotka vaativat puuttumista sekä monenlaista tukea ja apua. Työssäkäyvä äiti ei ole tällainen ongelma.

Susanna Huovinen
Kansanedustaja, SDP:n puoluehallituksen jäsen, Jyväskylä

Susanna Huovisen kolumni 21.3. 2012 Demokraatissa