Merja Mäkisalo-Ropponen: Lapsiomaiset ja nuoret hoivaajat kokevat itsensä näkymättömiksi

Ajankohtaista, Blogi 07:35

Ilonan päivänä 9.10., vietetään valtakunnallista mielenterveysomaisten päivää. Mielenterveysomaiset ovat monessa suhteessa väliinputoajia, eikä heidän avun ja tuen tarvetta usein tunnisteta.

 

Tänä vuonna Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami – haluaa muistuttaa yhdestä lähes kokonaan unohdetusta omaisten ryhmästä – lapsiomaisista ja nuorista hoivaajista – jotka kantavat vastuuta mielenterveys- tai päihdeongelmista kärsivistä vanhemmistaan. Lapsiomaiset ovat näkymätön ryhmä, joita ei tunnisteta ja jotka eivät saa oikea-aikaista apua.

 

Kukaan lapsi ei saisi olla omaishoitaja. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että joka neljäs alaikäinen lapsi elää tai on elänyt perheessä, jossa vanhemmalla on hoitoa vaativa mielenterveys- ja/tai päihdeongelma. Nämä lapset ajautuvat helposti kantamaan sellaista vastuuta, joka ei heille kuulu. Tutkimuksissa on todettu, että 60-prosenttia masentuneiden vanhempien lapsista sairastuu alle 25-vuotiaana. Sairastuminen johtaa usein opintojen keskeyttämiseen, pitkiin sairauslomiin ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Miten yhteiskunnalla on varaa tähän?

 

FinFamin Nuorisokyselyyn 2019 vastasi lähes 300 nuorta, joilla on henkilökohtaista kokemusta asiasta, mitä pitäisi tehdä heidän auttamisekseen. Seuraavassa nuorten itsensä ja kokemusasiantuntijoilta saatu lista siitä, mikä on tärkeää:

 

  1. Toivon ylläpitäminen. Elämä tuo vielä hyviä asioita eteen ja apua on saatavilla
  2. Yksin ei tarvitse pärjätä. Jo yksi aikuinen voi pelastaa lapsen ja nuoren. Eräs nuori kuvasi tätä sanoen: ”Älkää olko perinteisiä suomalaisia, jotka ajattelevat, ettei kuulu minulle.”
  3. Kaikkia lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä tulisi ohjata lapsiomaisten ja nuorten hoivaajien tunnistamiseen ja perhetilanteessa puheeksi ottamiseen.
  4. Jos kellä tahansa ammattilaisella herää huoli lapsesta tai nuoresta, hänen pitäisi kerta toisensa jälkeen kysyä nuorelta kotitilanteesta. Vasta luottamuksen synnyttyä nuori uskaltaa myöntää, jos kotona kaikki ei olekaan hyvin.
  5. Lapset ja nuoret tarvitsevat ammattilaisten ohjausta siihen, miten suhtautua sairastuneeseen vanhempaan ja miten hänen kanssaan tulisi toimia.
  6. Vanhempia hoitavien tahojen pitäisi huomioida myös lapset ja koko perhe. Lapset jäävät edelleen usein täysin huomioimatta näissä tilanteissa ja kokevat itsensä täysin näkymättömiksi. Ammattilaisten tulisi ohjata myös vanhempia keskustelemaan lasten kanssa sairaudestaan.
  7. Vertaistuki auttaa. Kun huomaa, ettei ole ainoa samassa tilanteessa, palaa usko tulevaisuuteen.

 

Toki lasten ja nuorten kannalta tärkeää on se, että sairastunut vanhempi pääsisi asianmukaiseen hoitoon. Eräs nuori vastasi kysymykseen, mikä häntä auttaisi, toteamalla, että vaikea toivoa itselleen apua, kun edes sairastunut vanhempi ei apua saa.

 

Olisiko nyt havahtuminen aika?

 

-Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)