Helsingin Demarinaiset: Lisää minnacantheja, kiitos!

Yleinen 08:24

Minna Canthin ja tasa-arvon päivää on vietetty vuodesta 2006 lähtien hänen syntymäpäivänään 19.3. Minna Canth on ensimmäinen nainen, jonka puolesta on liputettu.

Kirjailija Minna Canth oli aikansa merkittävä tasa-arvotaistelija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Minna Canthista sanotaan, että hän tarkkaili elämää ja sen ilmiöitä realistisesti ja yhteiskuntakriittisesti naisnäkökulmasta.

Tämän päivän ongelmista liikkeenjohtajanakin toiminut Minna Canth tarttuisi oletettavasti naisten asemaan työelämässä. Hän uudistaisi perhevapaat ja pitäisi päivähoidon kaikille avoimena ja haluaisi kasvattaa lapset kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista ja tasa-arvokysymyksistä. Hän myös ajaisi koulutuksen tasa-arvoa.

Vaikka monet asiat ovat meidän ajassamme tasa-arvoisempia, kuin koskaan, on monissa asioissa menty viime vuosina jopa taaksepäin. Naiset käyttävät edelleen valtaosan perhevapaista ja miehet nousevat esimiehiksi ja johtajiksi.

Vuonna 2016 julkaistiin Aalto-yliopiston tutkimus, josta mm. HS uutisoi. Sen mukaan lasikatto on todellinen, ja vastaavia aiheesta tehtyjä selvityksiä löytyy muitakin, mm. THL ja TEM selvittävät työmarkkinoita ja naisten asemaa työmarkkinoilla säännöllisesti. Tutkimusten perusteella voidaan vahvistaa niin sanottua arkikäsitystä.

Todellisuutta on se, että naisjohtajia on pörssiyhtiöissä miehiä huomattavasti vähemmän. Vuonna 2016 naisia oli pörssiyhtiöiden hallituksissa keskimäärin 25 prosenttia ja johtoryhmissä noin 20 prosenttia. Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajina naisia oli kaikkein vähiten, vain neljä prosenttia. Naisten osuus on vähäinen myös pörssiyhtiöiden liiketoimintajohdossa, sillä enemmistö johtoryhmissä toimivista naisista on tukitoimintojen johdossa.

Jos naiset työskentelevät esimiestehtävissä ja johtajina, he työskentelevät useimmiten naisenemmistöisillä aloilla, eli julkisella sektorilla ja yksityisissä palveluissa. Valtio-omisteisten yhtiöiden hallituksissa naisten edustus on puolestaan noussut hallituksen tasa-arvo-ohjelmissa asetettujen tavoitteiden myötä 39 prosenttiin jo vuonna 2013, mutta niidenkin johtoryhmissä naisten osuus oli vain 26 prosenttia.

Lisäksi on selvitetty, että naisjohtajat ovat keskimääräistä useammin eronneita tai lapsettomia kuin miesjohtajat. Miesjohtajat taas ovat yleensä naimisissa, ja heillä on hieman keskimääräistä enemmän lapsia. Sairaita lapsia jää hoitamaan nainen.

Naisten tulot ovat edelleen miehiä alhaisemmat. Vuonna 2016 naisten keskiarvo­ansio oli 76 prosenttia miesten keskiarvo­ansiosta Eläketurvakeskuksen mukaan.

Miten tämä kaikki on edes mahdollista vielä 2010-luvulla ja mitä asialle pitäisi tehdä? Koska asenteet eivät itsestään muutu, tarvitaan politiikkaa ja koska miehet palkkaavat tutkimusten ja selvitysten mukaan mieluiten kaltaisiaan miehiä ja hyödyntävät rakennettuja hyväveliverkostoja, tarvitsemme naisjärjestöjä ja –verkostoja. Tarvitsemme uusia Minna Cantheja.

Politiikalla voi muuttaa maailmaa

Helsinkiläinen SDP:n kansanedustaja Pilvi Torsti on kamppaillut vaaleissa väittämällä, että politiikan täytyy pelastaa maailma. Hän on enemmän kuin oikeassa. Jos lainsäädännöllä, kiintiöillä, esimerkillä ja muilla poliitikkojen käsissä olevien tavoin ei voi johtaa ja muuttaa käytöstä, niin miten sitten?

Usein kuultu vastaväite on, että lakeja säätämällä ei voi asioita muuttaa, vaan asenne ratkaisee. Kunhan isät jäävät perhevapaille tai kunhan naiset hakeutuvat johtotehtäviin, niin maailma muuttuu. Totuus on kuitenkin se, että meillä elää edelleen vanhentuneita käsityksiä osaamisesta ja sopivuudesta, mutta ennen kaikkea meillä on pinttyneitä toimintatapoja, joista pahimmat murretaan pakottavalla lainsäädännöllä, eli politiikalla. Poliittista valtaa käyttävät voivat muuttaa maailmaa, jos haluavat.

Helsingin, Espoon ja Vantaan välillä uutisoitiin muutama viikko sitten palkkakartellista, joka on estänyt kyseisiä kaupunkeja kilpailemasta lastentarhanopettajista palkoilla. Kartellin tunnusti johtavassa asemassa olevat työntekijät, myöhemmin kartellin olemassaolo toki kiistettiin. Ainakaan sitä ei enää ole, jos on ollut.

Asian johdosta julkisuudessa on oikeutetusti keskusteltu varhaiskasvatuksen ammattilaisten liian pienistä palkoista ja esim. Helsingissä kiirehdittiin lupaamaan naisvaltaiselle päivähoitoalalle lisää palkkaa. Kartellia ei kuitenkaan voi kuitata lupauksilla, edes lunastetuilla sellaisilla. Kartelli on laiton toimi, josta yksityisellä sektorilla nostettaisiin paljastuessaan todennäköisesti suuri meteli ja joka voi johtaa jopa vahingonkorvauksiin.

Kartellista sopiminen on paitsi laitonta, myös erittäin moraalitonta. Yksistään Helsingissä on 300 pätevän lastentarhanopettajan vajaus. Lastentarhanopettajista valtaosa on naisia. Eikö kenellekään tullut edes mieleen, että palkkakatosta ei saa sopia, tai että palkkakatosta ei ole järkevää sopia. Joku kirjoitti oivallisesti, että yleinen ajatus vaikuttaa olevan se, että “naiset tässä nyt vähän harrastavat kasvattamista, ja paremmin tienaava mies kuittaa elämisen menot”.

Tarvitsemme ehdottomasti pakottavaa lainsäädäntöä seurauksineen ainakin tasa-arvovaikutusten arviointiin, palkkaus- ja tasa-arvo-ohjelmiin ja erilaisiin kiintiöihin. Poliittista valtaa käyttävillä on ratkaisevat avaimet käsissään. Naisjärjestöjä tarvitaan niin kauan, kunnes ne tekevät itsensä tarpeettomiksi.