Helsingin Demarinaiset Voimanaisia Suomea rakentamassa

Ajankohtaista 20:00

”Olisin halunnut nähdä Minna Canthin tai sota-ajan naisten ponnistelut valkokankaalla 100-vuotta itsenäisessä Suomessa. ”

”Minua ihmetyttää tapa, jolla Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä konstruoidaan. Maskuliininen ja sodan painotus on vahva. Itsenäisyys on muutakin. Erityisen kiinnostavaa olisi etsiä naiskohtaloita ja sitä, miten naisetkin ovat olleet ideologisesti ja muulla tavoin jakautuneet.”

Näin luonnehtivat Stadin työväen kirjallisuuspäivillä ”Voimanaisia Suomea rakentamassa” -paneeliin osallistuneet sitä, miten Suomi 100 -juhlinta näyttäytyy ja mitä he toivoisivat näkevänsä ja kuulevansa.

 Annetaan ääni niille, joilla sitä ei ollut

Tutkija Marja-Liisa Hentilä, yksi panelisteista, totesi, että juhlavuoden hankkeista vain muutama prosentti käsittelee naisia. Naisten tekemisiä on ylipäänsä kirjattu yhteiseen muistiin hyvin niukasti, ja naisten vaikutuksesta suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin tiedetään aivan liian vähän.

Paikatakseen tätä puutetta Suomalainen Naisliitto kerää parhaillaan osana Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlintaa aineiston naisista, jotka ovat eri tavoin vaikuttaneet tai joiden toiminnalla on ollut merkitystä itsenäisessä Suomessa.

Naisten Ääni -tietokantaan voi kirjoittaa kuka vain esimerkiksi omista vanhemmistaan ja isovanhemmistaan. Erityisesti työväen naisten kertomuksia toivotaan lisää, sillä niitä on todella vähän. http://www.naistenaani.fi/

Paneeliin osallistuneet tutkija- ja poliitikkonaiset toivoivat myös, että naiset nousisivat rakentavassa hengessä ja paremmin esiin ensi vuonna sisällissodan muistojen puheissa ja kirjoituksessa.

Mitä on jäänyt hoitamatta ja unohtunut

Aktiiviset naiset, eritoten työläisnaiset ryhtyivät luomaan hyvinvointiyhteiskuntamme perusrakennetta viime vuosisadan vaihteessa. He vaativat oikeuksiaan ja ajoivat niitä voimakkaasti. Sama pohjakoulutus, kouluruokailu ja monet muut naisten, lasten ja perheiden kannalta tärkeät asiat olivat ohjelmissa ja ovat toteutuneet.

Toimittaja Päivi Istala kysyi seitsemältä tutkija- sekä politiikan voimanaiselta Marja-Liisa Hentilältä, Pirkko Lahdelta, Veronika Honkasalolta, Eveliina Heinäluomalta, Anne Karjalaiselta ja Leena Pajulta millainen oli naisten asema noin 100 vuotta sitten, mihin tuolloin keskityttiin ja onko jotain jäänyt hoitamatta?

Nykyisen hallitusohjelman kirjauksesta ”Suomi on tasa-arvoinen maa” huolimatta aikamme voimanaiset muistuttivat, että monet asiat, jotka olemme historian varrella saaneet kuntoon, ovat taas nenämme edessä ja yllättävän monien samojen asioiden kanssa askaroimme nyt. Lasten huostaanotot, vanhusten tilanne ja monet työelämän kysymykset ovat tapetilla ja kaipaavat parannusta. Eriarvoisuus on kasvamassa, ja tasa-arvo kodin seinien sisällä on toteutumatta, tiivistää tutkija Hentilä.

Politiikan kuopus Eveliina Heinäluoma muistutti siitä, että myös vuosisata sitten ihmiset toivoivat rauhaa. Huoli on lisääntynyt äänenpainoista, joita yhteiskunnassamme käytetään. Heinäluoma toivoo, että edelleenkin toivoisimme rauhaa ja että tuntemattomiensotilaiden kautta sodan kauhut välittyvät myös nuorille ja panevat miettimään nykyistä kielen käyttöä ja puhetapoja.

Politiikka kiinnostaa naisia, mutta tekotapa ei  –  kireä pipo ja hankala nainen

Naiset korostavat, että naisia ei pidä syyllistää siitä, että politiikka ei kiinnostaisi. Kyllä kiinnostaa, mutta ei se tapa, jolla sitä miehisesti tehdään, sanovat nykyiset hiljapärssiset ja miinasillanpäät.

Vaikka sukupuolten tasa-arvo on kehittynyt, naiset kärsivät edelleen epätasa-arvoisesta kohtelusta politiikassa ja vaikuttamistyössä. Omasta paikasta, asemasta ja mahdollisuuksista pitää taistella. Raskauden perusteella saatetaan kokea vielä syrjäyttämisyrityksiä poliittisia vaikuttamisen paikkoja ja mandaatteja jaettaessa.

Kodin ja perheen yhteensovittaminen vaatii voimia vieviä järjestelyjä ja aiheuttaa sen, että nuoret naiset eivät tule politiikkaan, vaikka useat kunnat korvaavatkin kokouksista aiheutuneet hoitokustannukset.

Myös ”hienovaraisesta”, erotteleva syrjintä, jota on vaikea todentaa, on arkipäivää. Ohipuhumisen ja esittämänsä asian lipsahtamisen miesten puhumaksi ja omimaksi moni nainen kokee ja kuvaa.  Politiikan vahvat naiset sanovat, että jos nainen ottaa tilaa ja pitää kiinni näkemyksistään, käy vieläkin niin, että leimautuu hankalaksi ja negatiiviseksi tiukkapipoksi. Maailma ei ole tässä suhteessa muuttunut.

Naiskiintiöt ovat hyödyttäneet joidenkin poliittista uraa, ja voimaa saadaan naisroolimalleista ja vertaistuesta sekä mentoreilta. Vasemmistopuolueiden naiset tekevät myös tiivistä yhteistyötä. Yhteisen arvo- ja ideologiaperustan ansiosta yhteisymmärrys löytyy useimmiten helposti, vakuuttavat panelistit. Vasemmistonaiset jakavat hankalan neuvottelijan roolin, mutta vievät asiat loppuun asti senkin uhalla. Näin ei ole välttämättä muiden puolueiden kanssa. Myös EU-tasolla toimiva Anne Karjalainen vahvistaa tämän.

Pirkko Lahti nostaa lopuksi esille tärkeän asian. Politiikan kielen kehittäminen ja poliittisen jargonin välttäminen – naisten kielen puhuminen – on erityisesti naisten tehtävä. Yksinkertainen ja suora puhe menee parhaiten perille myös politiikassa.

Päivikki Kumpulainen