Huomisen teot – Millä askelilla kohti tasa-arvoa ja vuotta 2050

Ajankohtaista 14:57

Mielenkiintoinen TANEN ja naisjärjestöjen keskusliiton tasa-arvoon keskittynyt vaalipaneeli Oodissa johdatteli noin satapäisen kuulijajoukon kohti eduskuntavaaleja.

Tutkimusjohtaja Marjut Jyrkinen, Helsingin yliopiston WeAll-hankkeesta* taustoitti keskustelua ja muistutti tärkeistä tutkimustuloksista.

Tulokset osoittavat, että inhimillinen ja sosiaalinen kestävyys on tulevaisuuden työelämän ja sen tasa-arvon kannalta tärkeä. Tasa-arvo liittyy oleellisesti kaikkeen.

– Sukupuolitietoisuus tulisi olla lähtökohta tulevaisuuden työelämän ratkaisuja tehtäessä. Ongelma kuitenkin on, että etuoikeutetussa asemassa olevat eivät usein havaitse asemaansa eikä muihin kohdistuvaa syrjintää. Tasa-arvon edistäminen edellyttää jatkuvaa työtä ja sitoutumista.

Vaalipaneeli tarttui kolmeen teemaan: hoiva, työelämä ja koulutus.  Yhdeksän eduskuntapuolueen puheenjohtajaa ja edustajaa valotti näkemyksiään kysymysten tulituksessa ja valitettavan lyhyessä ajassa.

Antti Rinne: ”Vuonna 2050 yhteiskuntamme on tasa-arvoinen, vaikutukset arvioidaan, palkkatasa-arvo toteutuu aukottomasti ja eläkeläisköyhyys on poistunut.”

Miten nainen selviää hoidon ristipaineessa

Kuten Marjut Jyrkinen toi esiin, Suomen kompastuskivi on epätasa-arvoisesti jakautunut hoivavastuu niin kotona kuin kodin ulkopuolella.

Suuri osa omaishoitajista on naisia ja miehet pitävät alle 10 prosenttia vanhempainvapaista.  Omaishoitajista 70 prosenttia on naisten vastuulla. Miesten osallisuuden nostaminen hoivassa tuleekin ottaa tavoitteeksi.

Ratkaisuja on monia.  Keskeistä on perhevapaiden uudistaminen. Se jäi kuitenkin kuluvalla hallituskaudella tekemättä. Lisäksi oleellinen heikennys tasa-arvon kehittymisen kannalta on, subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaus.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamiseen hallituspuolueiden panelistit Kokoomuksen Sari Raassina ja Keskustan Annika Saarikko suhtautuvat kielteisesti. Tosin ministeri Saarikko totesi, että kysymys on vaikea, mutta olisi hölmöä, että hän nyt vaihtaisi mielipidettään. Ehkäpä toivoa on.

Puolueiden näkemykset ja painotukset hoivavastuun jakamiseksi tasaisemmin vaihtelevat. Esille nousivat laadukkaiden julkisen palveluiden saatavuusongelmat, työelämän ja päivähoidon joustamattomuus, kotiavun ja esimerkiksi kotitalousvähennyksen mahdollisuudet.

Kaikki kuitenkin tahtovat parantaa omaishoitoa ja omaishoitajien asemaa. Mutta mitä tehdä asenteille. Kun nainen jää hoitamaan perheenjäsentä tai omaista, se on luonnollista, mutta miehelle se on sankariteko, kiteytti Kokoomuksen Raassina.

Myös naisten matalammat palkat vaikuttavat valintoihin, ja esimerkiksi omaishoidon laki on liian kategorinen. Lakia on korjattava ja helpotettava ja tuettava muun muassa työelämässä olevien tarpeita ja valintoja, korosti ministeri Saarikko.

Tanen ja Nytkiksen vaalipaneelissa mukana olivat: Li Andersson (Vas), Sari Raassina (kok), Annika Saarikko (kesk), Tiina Elovaara (sin), Ulla-Maija Henriksson (rkp), Antti Rinne (sd), Pekka Haavisto (vihr), Laura Huhtasaari (ps.) ja Tiina Tuomela (kd)

 

Oikeus ja velvollisuus hoivaan ei rajoitu vain naisiin

Oikeus hoivaan, on myös miesten. Toisaalta naiset pitävät pitkiä perhevapaita, ja se heikentää naisten asemaa työmarkkinoilla.

Perhevapaajärjestelmän uudistaminen onkin avainkysymys seuraavalla hallituskaudella. Suurin osa yleisöstä kannatti paljon esillä ollutta 6+6+6 -mallia, mutta päättäjistä pienempi osa.

Tosin ei-lapun tälle mallille nostaneet Perussuomalaiset, Kristillisen, Kokoomus ja SDP kannattavat kaikki hoitovastuiden jakamista ja valinnan vapauden lisäämistä, mutta mallit vaihtelevat.

Antti Rinne perusteli SDP:n mallia välimallina ja realismilla, että 6+6+6 maksaa kertaratkaisuna paljon. Siihen kuitenkin myös SDP pyrkii pidemmällä aikavälillä.

Rinne olisi valmis myös satsaamaan heti 200 miljoonaa siihen, että hoiva-ajan korvaustaso nostetaan vastaamaan miesten keskipalkkojen tasoa. Myös Saarikko piti korvauksen tasoa tärkeänä.

Tässäkin keskustelussa jäi taka-alalle vanhemmuuden kustannusten jakaminen työnantajien kesken. Tosin kristillisten Tiina Tuomela muistutti asiasta, joka on ollut vahvasti myös naisjärjestöjen tavoitteena.

 

Palkkaeron kaventumisen ennuste nykymenolla on synkkä

Palkkaepätasa-arvo ja sen korjaaminen ja siitä seuraava naisten eläkeläisköyhyys on ikuisuuskysymys ja suuri epäkohta.

Epätyypillisen työn lisääntyminen, työalojen voimakas segregaatio, ulossulkevat miesten verkostot, jäykkä perhevapaamalli, päivähoito-oikeuden kaventaminen, sukupuolittunut ikäsyrjintä jne. vaikuttavat kielteisesti myös palkkatasa-arvoon.

STTK:n ennusteiden mukaan nykyisillä toimenpiteillä samapalkkaisuus voitaisiin saavuttaa vasta vuonna 2091.

Juontaja Susanna Ginmanin kysymykseen, pitäisikö Suomeen saada Islannin mallin tapainen sanktioperustainen laki palkkatasa-arvon vauhdittamiseksi, kaikki näyttivät vihreää valoa. Lainsäädännön vahvistamista asiassa voimme siis tämän paneelin perusteella odottaa.

SDP:n Antti Rinne näkee myös, että tarvitsemme sekä valtion tahtotilaa että rahaa asian hoitamiseksi. Lainsäädännön lisäksi pitää olla vaativuuteen ja henkilökohtaiseen suoriutumiseen perustuvia elementtejä, jotta selittämättömät palkkaerot poistuvat, kuittasi Rinne.

Niin ikään palkka-avoimuuden lisääminen on välttämätöntä, asenteiden muutoksen ja robotisaation korjaavien vaikutusten sekä uralla etenemisen edistämisen lisäksi.

Toivottavaa on, että Antti Rinteen ennustus palkkasegregaation murtumisesta toteutuu, kun esimerkiksi ICT-alan ja hoiva-alan palkat lähestyvät toisiaan.

Murtuminen tapahtuu, kun 20 vuoden päästä Suomessa on 350 000 ikäihmistä, jotka tarvitsevat hoivaa.  Myös vihreiden Pekka Haavisto piti tätä mahdollisena.

 

Miten koulujen eriytyminen estetään

Koulujen eriytyminen on tosiasia. Etenkin Helsingissä on nähtävissä tällainen kehitys. Kaikki panelistit olivat sitä mieltä, että lisää erityistukea ja rahaa eriytymiskehityksen estämiseksi tarvitaan.

Koska lapsen varhaisvuodet ovat lapsen kehityksen kannalta tärkeimmät, varhaisen puuttumisen mahdollisuutta pitää tehostaa. Tästäkin syystä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittaminen on typerä teko.

Tentattavien päättäjien idealista on mittava. Tarvitsemme lähipäiväkoteja, kohtuuhintaista asumista, pienempiä ryhmäkokoja, koulukuraattoreita myös päiväkoteihin, psykologipalveluja, erityishuomiota maahanmuuttajataustaisten tukeen, yksilöllisempiä polkuja perusopetukseen ja sokerina pohjalla oppivelvollisuuden laajentamien toiseen asteeseen sekä oppivelvollisuusiän nostamisen 18 vuoteen.
– Emme voi hyväksyä peruskouluperiaatteen murtumista, kuittasi kysymyksen ministeri Saarikko.

Tähän uhkaan vastaa SDP:n Osaamispolku2030:n erinomaiset keinot: maksuton varhaiskasvatus, pienemmät ryhmäkoot, erityisopetusta lisää, yksilöllisiä polkuja perusopetukseen, lähipäiväkodit ja -koulut ja toinen aste osaksi oppivelvollisuutta, kiteytti Antti Rinne.

 

Miltä Suomen tasa-arvo näyttää 2050

Kun tilaisuuden juontaja Susanna Ginman kysyi lopuksi panelisteilta, miltä Suomi näyttää tasa-arvonnäkökulmasta vuonna 2050, kuulijoiden eteen piirtyi ihanneyhteiskunta, jossa kaikki nykyiset sukupuolten epätasa-arvoon johtavat lukuisat asiat on korjattu.

Siihen, onko seksuaalinen häirintä todella harvinainen poikkeus vuonna 2050 osa panelisteista ei kuitenkaan usko, mutta osa uskalsi toivoa parempaa.

RKP:n Anna-Maija Henriksson ainakin uskoo, että nykynuoret ovat tähänkin ratkaisu. He ymmärtävät asian ja tulevaisuudessa seksuaalinen häirintä on mennyttä aikaa.

 

Jutun kokosi Päivikki Kumpulainen

*)WeAll-hankkeessa tutkitaan, millaiset tekijät tukevat ja rajoittavat erilaisten ihmisten mahdollisuuksia työelämässä.