Leena Harjula-Jalonen:Matkalla kohti tasa-arvoa

Ajankohtaista 13:24

Elämme haasteellisia aikoja Suomessa. Meneillään ovat suuret, yhteiskuntaa järisyttävät uudistushankkeet.  On valitettavaa todeta, että ne eivät lisää yhteiskunnallista tasa-arvoa ei myöskään sukupuolten. Päinvastoin, köyhyys ja huono-osaisuus lisääntyvät kansamme keskuudessa entisestään. Alueelliset ja ansioon sidotut erot syvenevät.  Naisen euro ei ole yhtä kilpailukykyinen kuin miehen.

Toisin, kun eri tahot väittävät, tasa-arvo on taantunut. Se on jäänyt kehityksessä pahasti jälkeen. Tilannetta ei paranna sekään, että Suomessa on liputuspäivä Minna Canthin, naisasianaisen kunniaksi. Suuri kunnioitukseni kumpuaa hänen muistolleen. Toisaalta, on rauhoittavaa juhlistaa ja tehdä ” tasa-arvopöhinää” omantunnon rauhoittamiseksi. Canth kääntyisi kannoiltaan, mikäli olisi toteamassa Suomen tasa-arvon nykytilaa. Risuja tulisi muun muassa päättäjätahoille, eduskunnalle, järjestöille, mies- ja naistoimijoille ja medialle. Naiset ja miehet tasa-arvovaateineen häivytetään omaan koloonsa. Siellä he saavat olla, mikäli valtiovalta ja yhteiskunnan enemmistö ei reagoi.

Suomessa ei ole kansallista tasa-arvostrategiaa, joka antaisi määräajoin edes muutamat tasa-arvoon liittyvät kärkihankkeet toteutettavaksi. Tasa-arvolain kirjainta ei noudateta. Vaikka Suomessa on kymmenittäin tasa-arvotoimijoita, silti asiat junnaavat paikallaan, kun ei ole sanktioita, millä velvoittaa valtiota, kuntia ja eri yhteisöjä noudattamaan tasa-arvolakia.  On selvää, että julkisen hallinnon on edistettävä tasa-arvoa kaikessa toimessaan. Tämä unohtuu helposti.  Yleinen tahtotila asian suhteen on hampaatonta.

Jos kuntalaiset haluavat tarkastella ja saada tietoja oman kunnan/kaupungin tasa-arvon tilasta, niin tietoa ei löydy.  Niitä ei osaa etsiä edes luottamushenkilöt.  Tällöin ilmenee suurin epäilys siitä, ettei tasa-arvotyökaluja ole otettu käyttöön eikä jalkautettu kaupungin ja sen organisaatioiden eri tasoille. Eräs ratkaisu on hyväksyä tasa-arvon peruskirja ja ryhtyä sen edellyttämiin toimenpiteisiin.

Olen seurannut Eurooppalaisen tasa-arvon peruskirjan hyväksymistilaa Suomessa. Vasta 23 kuntaa on sen hyväksynyt. Ei riitä, että se hyväksytään. On ryhdyttävä toimimaan peruskirjan edellyttämällä tavalla. Heikkona lenkkinä tässäkin on se, että sen hyväksyminen on kunnille vapaaehtoista.  Uudella maalla hyväksyjiä ovat olleet Espoo, Helsinki, Vantaa, Kerava ja Pornainen.

Nykyinen kotikuntani on hyväksynyt Eurooppalaisen tasa-arvon peruskirjan vuonna 2011. Sen toimeenpanon siirtymäaika on umpeutunut.  Kun katselen Keravan kaupungin arvoja, strategiaa, toiminnan- ja taloudenohjausta, talousarvioita, palveluita ja turvallisuustilaa, en huomaa niissä tasa-arvo -näkökulmaa tai laskennallista tasa-arvon tuomaa lisäarvoa. Esimerkkinä tästä voimme mainita palvelutuotannon.  Miten Kerava on järjestänyt palvelut tasa-arvoisesti kaikille kuntalaisille, kun mittareina ovat eri ikä, sukupuoli, alue, maksukyky?

Olen kannustanut eri tahoja ja valtuustoja hyväksymän peruskirjan ja ryhtymään toteuttamaan sen velvoitteita.  Odotan innolla, miten tasa-arvoasiat etenevät.  Sitä seuraan muun muassa Eurooppalaisen tasa-arvon peruskirjan hyväksyntöjen tiimoilta. Toivotan kaikille hyvää tasa-arvopäivää.

Leena Harjula-Jalonen

kirjoittaja on keravalainen filosofian maisteri

Keravan kaupunginvaltuuston varajäsen, tarkastuslautakunnan jäsen

Uudenmaan Demarinaiset ry:n II varapuheenjohtaja