Monipuoliset Helsingin Demarien naisehdokkaat Oodissa – Hallituskauden tasa-arvoperintö on surkea

Yleinen 18:00

Feministisen politiikan keskiössä ovat tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet. Tämä on mahdollista vain sellaisessa Suomessa ja maailmassa, jossa syrjivät rakenteet ja käytännöt korjataan.

Rakenteet ja käytännöt liittyvät niin ulko- ja talouspolitiikkaan, hyvinvointiin ja terveyteen, kasvatukseen kuin koulutukseen ja työhön.

Ilo on todeta, että SDP näyttäytyy feministisen politiikan edelläkävijänä. Tämän voi nähdä esimerkiksi Sukupuolella väliä? -THL:n hankkeen selvityksestä, jossa on tarkasteltu eri puolueiden tasa-arvolinjauksia.

Tilaisuuden avannut apulaispormestari Nasima Razmyar muistutti siitä, että tasa-arvoon voidaan edetä monia teitä pitkin, mutta asenteiden ja esimerkin voima on vahva.

Yhtenä hyvänä esimerkkinä hän mainitsi Helsingin kaupungin toteuttaman useiden matalapalkka-alan ryhmien palkkauksen noston. Razmyar toivoikin tilaisuudelta ja sen keskusteluilta monia tulokulmia. Niitä ei puuttunut.

 

”Tasa-arvoiset yhteiskunnat ovat vakaita, turvallisempia ja rauhallisempia”

Vaalipaneeli haastoi kansanedustajaehdokkaita siitä, miten naisten ja miesten tai valtaapitävien ja vähemmistöjen välinen epätasa-arvo ratkaistaan ja keskusteli feminismistä sen laajassa merkityksessä.

Teemojen miten feminismi ja yhdenvertaisuus näkyvät arjessa ja politiikassa, toteutuuko tasa-arvo koulutuspolitiikassa ja mikä on naisten asema työelämässä ympärille rakentuu ehdokkaiden mielenkiintoisia, näkemyksiä ja tärkeinä pitämiä konkreettisia tavoitteita.

Kun eduskunnan puhetta johtaneelta Tuula Haataiselta kysyy, mikä on hallituksen perintö feministisen politiikan näkökulmasta, hän vastaa yhdellä sanalla ja jämäkästi ”surkea”.

– Hallitusohjelmassa ei mainittu tasa-arvoa.  Iso osa poliittisista päätöksistä on heikentänyt naisten tilannetta; kiky matalapalkka-aloilla, ikääntyneiden naisten ja lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt, perhevapaauudistus jäi tekemättä, kyllä te tiedätte tiivistää Haatainen.

#Metoo nosti erinomaisesti seksuaalisen häirinnän näkyväksi, ja vihapuhe on pelottava merkki yhteiskunnassa vallitsevista asenteista. Vihapuhetta ja seksuaalista häirintää kohtaavat yleisimmin naiset.

Feminististä politiikkaansa, sitä missä ja miten se tavoitteissa ja toiminnassa ilmenee ja mitä asioita pitäisi ensisijaisesti korjata arjessa, konkretisoivat Tuula Haatainen, Elisa Gebhard, Kaarin Taipale ja Hanna Huumonen.

Ehdokkaiden tärkeitä tavoitteitta politiikan agendalle ja tasa-arvon vääristymien ja puutteiden korjaamiseksi ovat muun muassa:
– Seuraavan hallituksen on tehtävä tasa-arvopoliittinen ohjelma, jossa myös feministinen ulkopolitiikka on keskeisenä.
– Rauhan rakentaminen globaalisti on myös Suomen ja SDP:n tehtävä. Se alkaa perustasolta. On tehtävä työtä kehitysmaissa; erityisesti Afrikan tyttöjen kouluttaminen on tärkeää.
– Kaikki ei voi olla kaupan. Sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus, jossa julkinen sektori on vastuullinen toimija, on keskeistä inhimillisen yhteiskunnan ja tasa-arvon kannalta.
– Yksi ensisijaisista tasa-arvoa laajasti edistävistä uudistuksista on perhevapaat. Malli on uudistettava.
– Taloudellinen tasa-arvo sukupuolten ja eri alojen välillä on tärkeä yhteiskuntapoliittinen kysymys. Samapalkkaisuutta on ohjelmallisesti ja myös valtion varoin edistettävä.
– Seksuaalirikoksia koskeva laki ja translaki on korjattava ajanmukaiseksi. Ihmisoikeuksia on kunnioitettava; raiskaus on aina väkivaltaa ja pakkosterilisaatio on poistettava.
– Vihapuheelle ja rasismille on saatava stoppi.

 

”Koulutuksen kunnianpalautus tarvitsee erityisen ohjelman”

Pilvi Torsti, Jenni Karjalainen ja Eveliina Heinäluoma keskittyivät varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, joilla on vahva ja laaja yhteys perhe- ja työpolitiikkaan.

He vastasivat kysymyksiin, miksi osaamistason nostaminen on keskeistä ja mikä sen merkitys on tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, ja mitä konkreettista seuraavalla hallituskaudella pitää tehdä tai käynnistää.

– Alueet ja koulut eriarvoistuvat, esimerkiksi Helsinki on eriytymiskehityksessä eurooppalaista keskiluokkaa. Ei siis enää edistyksellinen esimerkki. Pieni yllätys voi olla myös, että korkeimmin koulutetut ovat 1970-luvun loppupuolella syntyneet, eivät nykynuoret. Koulutus myös kasaantuu niille, joilla sitä eniten on, ei niille, jotka sitä tarvitsevat, Pilvi Torsti kiteyttää muutaman esimerkin.

Koska monet mittarit ovat kääntyneet laskusuuntaan, puolue rakensi Osaamispolku2030 hankkeen, joka perustuu kestävän kehityksen tavoitteisiin. Se on kokonaisvaltainen näkemys siitä, millaisia toimia tarvitaan.

On saatava alulle tutkimusperustainen, kokonaisvaltainen hyvin johdettu, suunnitelmallinen ja pitkäjänteinen kehitystyö Suomen nostamiseksi osaamisen kärkipaikalle:
– kehitystyö on toteutettava yhteistyössä eri tahojen, myös työmarkkinajärjestöjen kanssa,
– varhaiskasvatuksen maksuttomuus on toteutettava,
– segregaatio ja eriarvoistumiskehitys on korjattava,
– subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettava,
– ennakkoasenteisiin mm. kasvatuksessa ja koulutuksessa puututtava,
– jokaiselle koululaiselle on turvattava ainakin yksi harrastus, tarvitaan harrastustakuu,
– eriytymiskehitystä on ehkäistävä monipuolisella asuntotuotannolla ja kohtuuhintaisilla asunnoilla
– erityis- ja tasa-arvorahaa on jaettava sitä tarvitseville kouluille,
– oppivelvollisuus on laajennettava koskemaan toista astetta,
– työelämän muutos vaatii työikäisen väestön osaamisen päivittämistä ja jatkuvan oppimisen ohjelmallista edistämistä, yhtenä keinona esim. osaamiskeskukset ja osaamistilit.

 

”Naisvastaista politiikkaa. Sopiminen ja luottamus on palautettava”

Sipilän hallitus teki suorastaan naisvastaista työmarkkinapolitiikkaa: lomarahaleikkaus julkiselta sektorilta, määräaikaiset työsopimukset helpommiksi, 0-tuntisopimusten salliminen edelleen, osa-aikatyön pelisääntöjen ennallaan pitäminen, palkka-avoimuuden edistämättä jättäminen kurittavat kaikki erityisesti naisia.

SDP ajaa työelämän kehittämistä sopimalla. Työelämään tarvitaan selkeitä ja reiluja pelisääntöjä. Yleissitovuudesta ei tingitä.  Ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää SDP:n mukaan ainakin kahta asiaa: päästöjen vähentämistä ja hiilidioksidin poistamista ilmakehästä. Käytännössä tämä tarkoittaa monia konkreettisia toimia.

Siihen millaisia paineita ja konkreettisia toimia tarvitsemme, pureutuivat kansanedustajaehdokkaat Anita Hellman, Taru Reinikainen, Tiina Rytky ja Sinikka Vepsä. Kaikki he ovat myös työelämän, järjestäytymisen ja sopimisen asiantuntijoita.

Työelämää ja työn ja perhe-elämän yhteensovittamista on kehitettävä, ja ilmastomuutoksen torjunta on kaikkien kannalta yksi tärkeimmistä asioista. Ehdokkaiden kärkiä tässä työssä  seuraavalla eduskuntakaudella ovat muun muassa:
– sopiminen ja sopimusyhteiskunta on palautettava kunniaan,
– aktiivimalli, tapa leikata etuuksia ja kyykyttää työttömiä, on peruttava,
– ns. epätyypillisen työn normistoa lainsäädännössä on kehitettävä, esim. määräaikainen, osa-aikainen ja alustatyö
– yhteistoimintalakia on uudistettava irtisanomislain luonteesta toimivaksi yhteistoiminnaksi,
– alipalkkauksen kriminalisointi tarvitaan, ei minimipalkkaa lakiin,
– mies- ja naisalojen segregaatiota on politiikan ja työyhteisöjen keinoin saatava purettua,
– perhevapaamalli on uudistettava, pidemmällä tähtäyksellä 6+6+6 -malliksi,
– kotihoidontukeen on puututtava, sillä naisten työllistyminen ja urakehitys kärsii tästä,
– myös vammaiset ja osatyökykyiset on otettava nykyistä paremmin työmarkkinoilla huomioon,
– maahanmuuttajanaisten työllistymistä on tuettava erityistoimin,
– ilmaston muutoksen pysäyttäminen on oikeudenmukaisuuskysymys: mm. hiilinieluja on pienenettävä ja hiilitullien käyttöönottoa mietittävä EU:ssa.

 

”Hallitusohjelma on aina kompromissi, mutta arvot voittavat”

JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine kommentoi esitettyjä ratkaisuja nykytilanteen ja tulevan hallituskauden valossa. Hän totesi, että hallitusohjelma on aina kompromissi, mutta arvot voittavat. Erityisen huolissaan hän oli siitä, että monen työn ikeessä elävien matalapalkkaisten on ehkä mahdotonta ylläpitää työmarkkinakelpoisuuttaan uudelleenkouluttautumalla. Myös jatkuva julkisen sektorin kilpailutus haittaa työntekijöiden osaamisen päivittämistä.

 

Tilaisuuden juonsivat eurovaaliehdokkaat Kaisa Penny ja Tuulia Pitkänen.

 

Päivikki Kumpulainen, Helsingin Demarinaiset