Eduskuntavaalit 2007

15:36

Sosialidemokraatit saivat vuoden 2007 eduskuntavaaleissa annetuista äänistä 21,4 prosentin kannatuksen ja 45 kansanedustajaa eduskuntaan.

Suurimmaksi puolueeksi ylsi Suomen Keskusta saaden 23,1 prosenttia annetuista äänistä ja 51 paikkaa eduskuntaan. Kansallinen Kokoomus sai 22,3 prosentin osuuden äänistä ja 50 paikkaa. Äänestysaktiivisuus laski näissä eduskuntavaaleissa ollen nyt 67,8%.

Vaalitulos oli naisten osalta rohkaiseva ja positiivinen: eduskuntaan tuli valituksi 84 naista, mikä oli seitsemän edustajan lisäys edelliskauteen verrattuna. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kokoonpano on nyt ensi kertaa naisvoittoinen, ryhmässä vaikuttaa nyt 25 naista ja 20 miestä.

VAALIOHJELMA

Sosialidemokraattiset naiset
Moniääniseen yhteiskuntaan

Sosialidemokraattisten Naisten tavoitteena on tasa-arvoinen, suvaitsevainen ja moniääninen yhteiskunta. Tämä edellyttää ihmisiltä kriittistä ajattelua ja aktiivisuutta alistavien valtarakenteiden murtamisessa. Valtaa ylläpitävien käytäntöjen näkyväksi tekeminen on erityisen tärkeää ihmisten tietoisuuden lisäämiseksi. Epäkohtien tiedostaminen on ensimmäinen askel kohti parempaa maailmaa. Moniääninen yhteiskunta on sellainen, jossa myös heikoimpien ryhmien äänet kuuluvat kirkkaasti.

Sosialidemokratia on feministinen liike. Feminismillä tarkoitetaan liikettä, joka pyrkii vapauttamaan miehet ja naiset heitä määrittävistä sukupuoleen liittyvistä jäykistä rakenteista. Sukupuolittuneiden rakenteiden entistä parempi tunnistaminen auttaa aidon tasa-arvon toteutumista ihmisten välillä niin paikallisella kuin globaalilla tasolla maailmassa.

1. Feminismiä työelämään

Pohjoismaissa naisten siirtyminen töihin julkisen sektorin hoiva – ja palveluammatteihin on johtanut tilanteeseen, jossa työmarkkinat ovat jakautuneet erityisen voimakkaasti sukupuolen mukaan. Jakautuminen näkyy erityisesti mies – ja naisvaltaisten alojen palkkojen suurissa eroissa sekä määräaikaistyön ongelmissa. Läpi historian naiset ovat toimineet työelämässä joustajina ja sama asiantila vallitsee yhä. Työelämä tarvitsee feminismiä.

Pätkätyöt ovat sukupuolikysymys

Suomessa työskentelee paljon naisia määräaikaisissa työsuhteissa. Määräaikaiset työsuhteet keskittyvät erityisesti naisvaltaisille julkisen ja yksityisen sektorin hyvinvointi – ja palvelualoille.

Pätkätyöt vaikeuttavat erityisesti nuorten naisten työmarkkina-asemaa. Jatkuva epävarmuus tulevaisuuden toimeentulosta vaikuttaa valintoihin perhesuunnittelussa sekä näkyy suoraan naisten urakehityksessä. Työsuhteen luonne vaikuttaa myös naisten pitämien perhevapaiden kestoon: ne joilla on työsuhde voimassa, palaavat työelämään nopeammin, kun taas ilman työsuhdetta olevat pitävät yleensä pidempiä perhevapaita.

Jokaisella ihmisellä on oikeus kokoaikaiseen työhön. Osa-aikaisuuden on aina lähdettävä työntekijän omista tarpeista ja sen on oltava vapaaehtoista. Osa-aikaiseen työskentelyyn on kuitenkin suhtauduttava kriittisesti, sillä vapaaehtoinen osa-aikatyöskentely lisää myös vastentahtoisesti tehdyn osa-aikatyön määrää, kuten esimerkiksi yksityisillä palvelualoilla on havaittavissa.

Työelämän on oltava oikeudenmukainen myös naisille. Valtion ja kuntien on näytettävä esimerkkiä naisvaltaisten alojen perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden poistamisessa. Valtionhallinnon ja kuntien tulee laatia kokonaisvaltainen suunnitelma, jolla sitoudutaan poistamaan perusteettomat määräaikaiset työsuhteet.

Toimenpiteille tulee asettaa selkeä aikataulu: pätkätyöt puolitetaan seuraavan viiden vuoden aikana. Järkevällä työn organisoinnilla, erilaisten työaikajoustotileillä, ristiin menevien kausiluontoisten tehtävien yhteensovittamisella ja laajemmilla sijaisrenkailla sekä projektityön uudelleen arvioinnilla osa perusteettomista määräaikaisista työsuhteita saadaan karsittua.

Samapalkkaisuus ei ole utopia

Miehet ja naiset eivät ole samanarvoisessa asemassa työmarkkinoilla. Palkkatasa-arvosta säädettiin laki vuonna 1963, mutta silti naisen euro on 83 senttiä miehen eurosta.

Julkisen sektorin palkat ovat jääneet jälkeen yksityisestä sektorista ja tämä näkyy erityisesti naisten palkoissa. Palkkasyrjintä tulee poistaa ja työn vaativuuteen nähden alipalkattujen ammattialojen palkkauksen jälkeenjääneisyys on korjattava. Tavoitteen toteutumiseksi on edistettävä työehtosopimusrajojen yli tehtävää työn vaativuuden arviointia.

Samapalkkaisuusohjelman toteuttamiseksi palkkoja on naisvaltaisella julkisella sektorilla kokonaisvaltaisesti nostettava ja tähän on varattava kuntien ja valtion budjeteissa selkeästi lisää määrärahoja. Palkkaerojen poistaminen edellyttää korkean tason sitoutumisen lisäksi vahvaa tahtotilaa käytännön toimijoilta työmarkkinajärjestelmän eri tasoilla, erityisesti työpaikoilla.

Naisvaltaisten matalapalkka-alojen palkkauksen nostaminen on ehdoton edellytys sille, että hyvinvointipalvelut ja hoiva pystytään tuottamaan laadukkaasti tulevaisuudessakin. Ilman jaksavaa ja motivoitunutta henkilöstöä hyvinvointivaltion palvelut eivät kanna tulevaisuuteen.

Työmarkkinoiden jakautumista lievennettävä

Suomessa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen, mutta silti naisten ja miesten koulutus – ja työurat ovat edelleen hyvinkin erilaisia.

Koulutusalojen sukupuolenmukainen eriytyminen on suhteessa työvoiman eriytymiseen. Työmarkkinoiden ja koulutusalojen jakautumista on pyrittävä lieventämään jo varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen tasolla rohkaisemalla tyttöjä ja poikia ennakkoluulottomasti valitsemaan eri ammattivaihtoehtoja. Tyypillisesti nais – ja miesvaltaisista aloista on pyrittävä luomaan molempien sukupuolten kannalta vetovoimainen ympäristö.

Sukupuolenmukaista eriytymistä lasten kasvatuksessa, koulutuksessa ja ammatinvalinnoissa on kokonaisvaltaisesti purettava. On luotava avarampia ajatusmalleja liittyen sukupuolten työnjakoon ja uudistettava koulutus – ja työkäytäntöjen sukupuolittaista eriytymistä ylläpitäviä toimintatapoja.

Sukupuolinäkökulma koulutuksessa ja kasvatuksessa

Sukupuolten välinen tasa-arvo on yksi koulun kasvatustavoitteista. Huolimatta tästä vakiintuneita asenteita ja normeja siirretään huomaamatta. Uskomukset tyttöjen ja poikien, naisten ja miesten erilaisista taidoista, valmiuksista ja kiinnostuksenkohteista elävät sitkeästi.

Tiedostamattomina stereotypiat ja sukupuoliroolit voivat pahimmillaan vaikuttaa jopa oppilaiden valinnanmahdollisuuksiin. Jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdelluksi yksilönä, ei vain sukupuolensa edustajana. Tämän ymmärtäminen on tärkeää, sillä sukupuoli määrittää ihmisen olemista niin monella elämän alueella.

Koulutuspolitiikassa on kokonaisvaltaisesti huomioitava sukupuolisensitiivisen näkökulman painottaminen. Sukupuolisensitiivinen näkökulma ja tasa-arvokasvatus tulee huomioida erityisesti päiväkotien ja koulujen opetusmateriaaleissa sekä saattaa osaksi opetus – ja kasvatusalalla työskentelevien koulutusta.

Aidosti tasa-arvoinen yhteiskunta tarvitsee muutosta myös asenteissa. Vallitsevien sukupuolia koskevien stereotypioiden murtamiseen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Kriittisen sukupuolitutkimuksen tuloksia on pystyttävä käyttämään paremmin hyväksi koulutuksessa ja sen suunnittelussa.
Moniääninen talouselämä

Naisilla ja miehillä tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet edetä vaativampiin tehtäviin työelämässä. Naisten osuus johtotehtävissä toimivista on huomattavasti pienempi kuin miesten ja naisten urakehitys on kokonaisuudessaan hitaampaa. Parantamalla nimityspolitiikan avoimuutta ja tekemällä joustavammaksi työn ja perheen yhteensovittamista, parannetaan naisten mahdollisuuksia edetä johtotehtäviin.

Naisten osallisuutta ja resursseja talouselämässä ei ole millään yhteiskunnalla varaa hukata. Taloudellisen päätöksenteon moniäänisyyden turvaamiseksi on parannettava naisten asemaa erityisesti talouselämän johdossa. Porrastetun kiintiöperiaatteen soveltamista yksityisen sektorin yritysten, erityisesti suurten pörssiyhtiöiden johtokuntiin, on harkittava vakavasti.

Talouselämän moniäänisyyden toteutuminen edellyttää sitoutumista vaihtoehtoisten johtamismenetelmien ja uusien näkökulmien esiin nostamiseen ja voimaan saattamiseen. Naisjohtajuutta on vahvistettava ja naisten urakehityksen ja verkostoitumisen tukemiseen on panostettava.

Yrittäjänaisten asemaa on parannettava. Vanhemmuuden ja yrittäjyyden yhteensovittamista on helpotettava ja perhevapaiden käyttö on tehtävä mahdolliseksi. Naisyrittäjien mentorointia on tehostettava.

Maahanmuuttajanaisten työllistymiseen on kiinnitettävä erityisesti huomiota. Suomen tai ruotsinkielentaito on tärkein kotoutumista sekä työnsaantia edistävä tekijä maahanmuuttajilla. Kieliopetukseen tulee aina liittää kulttuurikoulutusta, joka vahvistaa naisten kansalaistaitoja ja osallisuutta yhteiskunnalliseen toimintaan. Perheen lapsilla on oikeus saada hyvä ja turvallinen hoitopaikka, kun äiti osallistuu kielikurssille tai kotouttavaan kerhotoimintaan.

2. Hoiva on poliittista

Pohjoismainen hyvinvointivaltio perustuu ajatukseen julkisesti tuotetusta hoivasta. Tämä on ollut merkittävä tekijä sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumisessa yhteiskunnassa.

Hoivan ollessa julkista, se on myös poliittista. Päätöksenteossa hoiva on tuotava marginaalista keskiöön. Julkisesti tuotetut hoiva – ja hyvinvointipalvelut ovat yhteiskunnallisen tasa-arvon selkäranka ja niistä on pidettävä kiinni.

Perhevapaajärjestelmä remonttiin

Vanhemmuuden kustannukset on jaettava tasan molempien vanhempien työnantajien kesken. Naiset käyttävät valtaosan molemmille vanhemmille tarkoitetuista perhevapaista, mikä heikentää selvästi naisten työmarkkina-asemaa.

Nykyistä vanhempainvapaata tulee pidentää ja huomattavasti suurempi osuus vapaasta tulee osoittaa isien käytettäväksi. Pidemmällä tähtäimellä vanhempainvapaata on kehitettävä entistä jaettavammaksi niin, että molemmilla vanhemmilla on sen puitteissa omat määritellyt vapaakuukaudet, joita toinen ei voi käyttää. Pidentämällä vanhempainvapaata tarjotaan aito vaihtoehto pienen lapsen hoidon järjestämiseen. Jakamalla vanhempainvapaa tasapuolisemmin vanhempien kesken tuetaan aktiivista vanhemmuutta sekä tasoitetaan sukupuolten välisiä eroja työmarkkinoilla.

Pienten lasten hoitoon tarkoitetun pitkän hoitovapaajärjestelmän toimivuutta nykyisellään on arvioitava uudelleen. 80 prosentissa perheistä jäädään joksikin aikaa hoitovapaalle, mutta vain alle kahdessa prosentissa vapaan käyttäjä on isä. Hoitovapaista tulee myös osoittaa puolet isien käytettäväksi, jotta molempien vanhempien osallisuus hoivaajina vahvistuu.

Minimitasoisia äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja tulee korottaa vähintään 30 prosentilla. Tämä on monien perheiden toimeentulon kannalta erittäin tärkeää ja näin voidaan helpottaa esimerkiksi opiskelun ja vanhemmuuden yhdistämistä.

Perhevapaajärjestelmän uudistus on toteutettava siten, että yksinhuoltajaisien – ja äitien perheissä on vastaavat oikeudet, vaikka toista vanhempaa ei ole jakamassa perhevapaata. Vanhemmuuteen liittyvät oikeudet ja etuudet tulee yhdenvertaisesti ulottaa koskemaan myös samaa sukupuolta olevien pariskuntien perheitä.
Universaalit palvelut ovat tasa-arvon perusta

Verotuloista rahoitettavien julkisten palveluiden säilyttäminen on perusedellytys naisten ja miesten työssäkäynnille ja hyvinvoinnille.

Hyvin toimiva, laadukas päivähoitojärjestelmä ottaa huomioon lapsen yksilölliset tarpeet ja tarjoaa turvallisen hoivan. Päiväkotien ryhmäkoot on pidettävä pieninä ja henkilöstöstä ei saa tinkiä. Julkiseen päivähoitoon on kohdennettava tuntuvasti enemmän rahaa ja hoidon saatavuus on taattava kaikille kansalaisille.

Lyhytaikaisten hoitomuotojen tarjonta on päivähoidossa oltava riittävä. Palvelutarjonnassa on oltava joustavuutta niin että saatavilla on aina myös puolipäivähoitoa ja eri vuorokauden aikoina annettavaa hoitoa. Palveluissa on oltava satunnaista hoitoa määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevien tarpeisiin. Päivähoidon maksujen tulee määräytyä hoidon keston mukaan.

Monimuotoista vanhemmuutta tuettava

Yhteiskunnan muuttuessa myös perheet ovat muuttuneet. Perhe ei tarkoita enää vain kahden vanhemman, avioliitossa elävän miehen ja naisen sekä heidän lastensa muodostamaa yksikköä.

Erilaisten perhemuotojen tukeminen on tärkeää yhteiskunnallisen tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi. Sateenkaariperheille on taattava samat oikeudet kuin kahden huoltajan heteroperheille. Perheen sisäinen adoptio tulee mahdollistaa, jotta lapsen asema ja hänen perhesuhteensa tulisivat turvatuiksi samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä.

Adoptiovanhemmilla on oltava oikeus taloudellisesti tuettuun äitiys- vanhempain- sekä isyyslomaan, kuten ns. perinteisin tavoin lapsen saavilla pariskunnilla on. Joissakin tilanteissa adoptiovanhemmat voivat tarvita jopa pidemmän ajan taloudellisesti tuettuun perhevapaaseen kuin muut vanhemmat

Yksinhuoltajat tarvitsevat yhteiskunnan tukea kipeimmin. Yksinään lapsia kasvattavalle vanhemmalle kunnalliset palvelut, erityisesti päivähoito, ovat tärkeitä, koska yksinhuoltajat ovat usein matalapalkkaisia ja pätkätyöläisiä naisia. Lapsen oikeutta hoitopaikkaan ei voi sitoa vanhemman työssäkäyntiin. Maksun määräytyminen nykyisen käytännön mukaan suosii kahden vanhemman perheitä, siksi yksinhuoltajien laskutusta on kevennettävä oikeudenmukaisemmaksi. Lapsilisään oikeuttava ikäraja on nostettava 18 vuoteen saakka.

Työelämän joustot ja iltapäiväkerhot merkitsevät yksinhuoltajalle paljon. Vanhemman työssäkäynti ja kouluttautuminen ehkäisevät perheen syrjäytymistä.

Vanheneminen omassa kodissa

Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus vanheta turvallisesti omassa kodissaan. Ikäihmiset kokevat epävarmuutta vanhetessaan, koska he pelkäävät tulevansa riippuvaisiksi hoitajista ja menettävänsä itsemääräämisoikeutensa. He saattavat pelätä mahdollisia muistihäiriöitä, muuttoa omasta kodista laitokseen sekä yksinäisyyttä.

Ennalta ehkäisevillä kotikäynneillä ja vanhusneuvoloissa voidaan tarjota riittävän varhain tietoa niistä vaihtoehdoista, joita nykyinen hyvinvointiyhteiskunta erilaisine palveluineen tarjoaa. Ikäihmisille on erittäin tärkeää antaa tietoa siitä, miten erilaiset palvelut täydentävät toisiaan ja siten tarjoavat turvallisen vanhuuden myös sairauden tai vammaisuuden yllättäessä.

Omassa kodissa vanhenemista on tuettava tarvittaessa erilaisin teknisin apuvälinein, joita ovat muun muassa liikkumisen apuvälineet, turvapuhelimet ja liesivahdit sekä mahdolliset tietokonepohjaiset ratkaisut.

Omaishoito on tärkeä inhimillinen voimavara. Omaishoito on ennen kaikkea ihmissuhde, jossa on paljon tunteita mukana. Tämän ihmissuhteen säilyttämiseksi jokainen omaishoitaja tarvitsee tuekseen ja jaksaakseen erilaisia palveluja. Heille on oltava mahdollisuus tarpeen mukaan eripituisiin vapaisiin hoitotyöstä sekä lyhennettyyn työpäivään.

Vanhusten palveluiden määrälliset ja sisällölliset päätökset tehdään kunnissa. Meidän on huolehdittava, ettei asuinpaikka määritä ikäihmisten saamien palveluiden laatua ja määrää.

Vammaisuudesta huolimatta omaehtoiseen elämään

Vammaisilla tulee olla yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet käydä koulua ja opiskella sekä hakeutua työelämään ja muodostaa perhe kuin muillakin ihmisillä. Vammaiset eivät ole vain palvelujen tarvitsijoita ja käyttäjiä, vaan he ovat oman elämänsä subjekteja ja tarpeen mukaan heitä tulee tukea arkielämän sujumisessa ja osallistumisessa yhteiskuntaan sen aktiivisina toimijoina.

Vammaispalvelujen ja niitä koskevan lainsäädännön uudistamisen lähtökohtana tulee aina olla yksilöllisiin tarpeisiin vastaaminen. Palvelujen ja tukitoimien tulee muodostaa kokonaisuus, joka mahdollistaa itsenäisen ja omaehtoisen elämän sekä yhdenvertaisuuden toteutumisen.

Maankäyttö – ja rakennuslaki tulee kaikessa rakentamisessa sekä julkisella että yksityisellä puolella ottaa todelliseksi ohjenuoraksi, koska se takaa esteettömän ympäristön niin asuin-. kuin yritysalueilla. Lain mukaan kunnissa tulee suunnitella edellä mainitut alueet kaikille turvallisiksi, esteettömiksi ja terveellisiksi.

Henkilökohtainen avustaja -järjestelmän tulee vastata erilaisiin vaikeavammaisuudesta aiheutuviin henkilökohtaisen avun tarpeisiin. Vaikeavammaisille tulee taata subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Avun tarve on fyysistä tai teknisluonteista toisen ihmisen antamaa apua esim. opiskelussa, työssä, liikkumisessa, asioinnissa, yhteiskuntaan osallistumisessa tai kotiaskareissa. Mitään vammaryhmää ei tule asettaa toisen edelle tai jättää henkilökohtaisen avun ulkopuolelle.

Tällä hetkellä käytössä olevalle mallille, jossa vaikeavammainen toimii henkilökohtaisen avustajan työnantajana, on kehitettävä vaihtoehtoja. Työnantajuuden rinnalla tulee olla mahdollisuus toimia vain työnjohtajana, jolloin muu taho huolehtii työnantajan käytännön velvoitteista tai kuluttajana, joka käyttää esimerkiksi palveluseteliä.

3. Väkivallaton elämä

Väkivalta näkyy monella tavalla mediassa ja ympäröivässä maailmassa. Kansainvälisessä ympäristössä niin valtioiden välisten kuin maiden sisäisten aseellisten konfliktien jatkuminen ja pitkittyminen vaikuttavat satojen tuhansien ihmisten elämään päivittäin.

Vallitseva väkivallan kulttuuri tulee korvata rauhanomaisella kulttuurilla, jonka kautta etsitään vaihtoehtoisia, väkivallattomia keinoja ihmisten ja valtioiden välisten konfliktien ratkaisuun. Rauhanaatteen – ja ajattelun integroiminen osaksi kaikkea yhteiskunnallista ajattelua edistää ihmisten välisen oikeudenmukaisuuden, suvaitsevaisuuden ja harmonisen vuorovaikutuksen lisääntymistä.

Rauhankasvatus osaksi koulujen opetusta

Peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa kouluopetukseen tulee sisällyttää rauhankasvatustyö, jolla vahvistetaan oppilaiden omantunnonarvoa, psyykkistä ja fyysistä koskemattomuutta sekä kykyä neuvotella sovussa ristiriitatilanteen kohdatessa.

Rauhankasvatustyössä tulee painottaa henkistä jämäkkyyttä, oikeutta kieltäytyä toisen painostaessa vastentahtoiseen toimintaan. Erityisesti koulukiusaaminen on vakava ongelma, johon tulee puuttua tehokkaammin ja kohdennetummin. Opettajien ja muun kouluhenkilökunnan mahdollisuuksia puuttua kiusaamiseen ja häirintään tulee parantaa. Koulukiusaamisen oireiden hoitamisen lisäksi on kiinnitettävä huomiota myös taustalla vaikuttaviin syihin.

Lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn panostettava

Pari – ja lähisuhdeväkivalta on vaikea ja vaiettu aihe yhteiskunnassa ja se koskettaa erityisesti naisia. Tietoisuuden ja tiedon lisääminen pari – ja lähisuhdeväkivallasta on äärimmäisen tärkeää. Väkivallasta tulee voida puhua avoimemmin ja sen olemassaolo on tehtävä näkyvämmäksi. Näin voidaan myös tehokkaammin ehkäistä väkivaltaa.

Väkivallan ehkäisy tulee sisällyttää olennaiseksi osaksi kaikkien hallinnonalojen ja toimintayksiköiden tavoitteita ja työkäytäntöjä. Vallitsevaa palvelujärjestelmää on kehitettävä laajemmaksi ja kattavammaksi, jotta suuretkin alueelliset erot palveluiden tarjonnassa saadaan korjattua. Erityispalvelut tulee ulottaa myös kooltaan pienempiinkin kuntiin. On huolehdittava, että sekä väkivallan uhreille että tekijöille järjestetään kriisi-apua, neuvontaa ja ohjausta jokaisessa kunnassa.

Turvakotipaikkojen määrä Suomessa on saatettava EU:n asiantuntijaryhmän suosituksen tasolle, mikä tarkoittaa yhtä paikkaa 10 000 asukasta kohden. Julkista palvelujärjestelmää on vahvistettava siten, että väkivallan uhrit ja tekijät saavat palveluja ja tukea jatkossa keskitetysti julkisen sektorin organisoimana.

Turvallisuus on jokaisen ihmisen perusoikeus ja hyvinvoinnin perusta, jota väkivalta murentaa. Väkivallan ennaltaehkäisyyn on kiinnitettävä erityisesti huomiota, sillä väkivallan varhaisella tunnistamisella ja siihen puuttumisella voidaan pelastaa ihmishenkiä.

Ihminen ei ole kaupan

Ihmisyys ei voi olla myytävänä. Seksin oston vaikutukset prostituutiota ja naiskauppaa ylläpitävänä ilmiönä on pidettävä yhteiskunnallisessa keskustelussa esillä. Prostituution kysyntä on suoraan yhteydessä ihmiskauppaan.

Kansainvälisen naiskaupan ehkäisemiseen tarvitaan selkeämpää ja tuntuvampaa kansallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä. Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden kuriin saaminen on tärkeä osa naiskaupan vastaista työtä. Valtioiden on kohdennettava uhrien suojelemiseen ja tukemiseen huomattavasti enemmän resursseja. Viranomaisten kykyä tunnistaa ihmiskaupan uhrit on lisättävä koulutuksen avulla.

Naiskaupan estämiseksi on kiinnitettävä huomiota sitä ylläpitäviin rakenteisiin. Köyhyyden vähentäminen, ihmisten elinolojen parantaminen, seksiteollisuuden houkuttelevuuden poistaminen ja todellisten vaihtoehtojen tarjoaminen ovat keinoja tyttöjen ja naisten suojelemiseksi.

Vapaa julkinen tila kaikille

Julkisen tilan perusedellytyksiä on, että sen tulee olla vapaa kaikille osanottajille. Vapautta rajoitetaan nykyään monin tavoin esimerkiksi hallitsevan mainonnan kautta. Pornografisen ilmaisun yleistyminen mediassa ja mainonnassa loukkaa ihmisen oikeutta häirinnästä vapaaseen julkiseen tilaan.

Mainonnan eettisyyden kriteereitä on arvioitava uudelleen ja lainsäädännöllä on kiellettävä sukupuolten tasa-arvon vastainen mainonta. Ihmisten mediakriittisyyden lisääminen on tärkeää. Kriittinen mediakasvatus tulee sisällyttää osaksi koulujen opetusta sekä kaikkea koulutusta.

Työssä on voitava hyvin

Pahoinvointi työssä on lisääntynyt hälyttävästi viimeisten vuosien aikana. Erityisesti kunnissa työskentelevien tilanne on tältä osalta huolestuttava. Resurssien vähäisyys ja rakenneuudistukset vaikuttavat työolosuhteisiin ja työssä jaksamiseen. Työpaikkakiusaamisen on myös erittäin vakava ongelma, joka vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin.

Ihmisten jaksamiseen työssä on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Työuupumus vaikuttaa työn tehokkuuteen negatiivisesti. Työpaikoilla on lisättävä työnohjausta sekä psykologipalveluita ja niistä on tiedotettava henkilöstölle. On pyrittävä määrätietoisesti poistamaan työpaikkakiusaamista. Työntekijöille on tarjottava riittävästi virkistäytymispalveluita ja mahdollisuuksia rentoutua työn ohessa.

Sosialidemokraattiset Naiset
Liittohallitus
9.12.2006