Liittokokous 2005 – Ilolla iäkkääksi

14:03

1. Ilolla iäkkääksi

Väestön ikääntyminen on herättänyt yhteiskunnalliset toimijat huomaamaan vanhenevan väestön roolin ja merkityksen. Ikääntyminen on tuonut tullessaan useita uusia haasteita palvelurakenteelle ja yritystoiminnalle. Elämisen laatu riippuu hyvin monista tekijöistä.

Ikäihmisten määrässä tapahtuu seuraavien vuosikymmenten aikana selvä muutos: yli 65-vuotiaiden määrä tulee kasvamaan. Samanaikaisesti tulee myös 80-, 90- ja 100-vuotta täyttäneiden määrä lisääntymään, mikä puolestaan kasvattaa mm. dementoituvien henkilöiden määrää. 2010-luvulta lähtien suuret ikäluokat tulevat hoidon ja palvelujen piiriin. Hoidon ja huolenpidon tarve lisääntyy, mutta samalla on vaarana, että hoitohenkilökunnan määrä vähenee.

Vanhustenhuollon määrälliset ja sisällölliset päätökset tehdään kunnissa. Meidän on huolehdittava, ettei asuinpaikka määritä ikäihmisten saamien palveluiden laatua ja määrää. Useissa kunnissa eri eläkeläisjärjestöt ovat korvaamaton voimavara. Ne tekevät ensiarvoisen tärkeää vapaaehtoistyötä vanhusten virkistystoiminnassa.

* Jokaiselle ikäihmiselle on taattava ihmisarvoinen vanhuus.
* Eläkeläisten ostovoiman parantaminen on toteutettava samassa suhteessa kuin muidenkin kansalaisten ostovoima.
* Päätökset maamme vanhustenhuollosta ja sen kehittämisestä on teh-tävä Suomessa.
* Laadukas palvelu ja hoito on varmistettava riittävillä henkilöstömitoituksilla, jotka perustuvat asiakastarpeisiin.
* Työntekijöiden saatavuus on taattava, ammattitaidosta ja koulutuksesta on huolehdittava sekä miehiä kannustettava hoiva-alalle.
* Vastuun vanhuksista on oltava kunnilla. Kuntia on tuettava riittävin valtionavustuksin myös tulevaisuudessa.
* Vanhustenhuollosta ja sen toimintayksiköistä on saatava asiakkaan elämäntilannetta tukevia, kehittämistyöhön suuntautuneita ja työntekijöitä kiinnostavia yhteisöjä.
* Eläkkeellä olevien yli 65-vuotiaiden ennaltaehkäisevä fyysinen ja psyykkinen kuntoutus on toteutettava.

Kotipalvelut

Ehkäisevillä kotikäynneillä ja vanhusneuvolatoiminnalla pyritään antamaan tietoa riittävän varhain, kuinka muuttunut palveluyhteiskunta tänään toimii ja ohjaamaan ihmisiä erilaisten palvelujen käytössä.

Turvallisuuden tunne on tärkeä tunne meille kaikille. Ikäihmiset pelkäävät vanhe-tessaan muun muassa riippuvuutta hoitajista, itsemääräämisoikeuden menettämistä, muistihäiriöitä, muuttoa pois omasta kodista ja yksinäisyyttä. Turvattomuus ja yksinäisyys voivat lisätä herkkyyttä hakeutua terveyspalvelujen piiriin.

Kansanterveyslaitoksen tekemän arvioinnin ja ehkäisevien kotikäyntien yhteydes-sä kootut tiedot kertovat yhtenevää tarinaa: ikäihmiset ovat terveempiä ja tulevat toimeen paremmin kuin aikaisemmat ikäpolvet. Liikunnan harrastaminen on lisääntynyt, ruokavalio muuttunut kevyempään suuntaan ja elintaso on noussut. Toisaalta yksin asuvien ja yksinäisten ihmisten määrä on lisääntynyt. Ikäihmisiä usein masentaa ja lääkkeiden yhteisvaikutukset sekä lisääntynyt alkoholin käyttö saattavat vaikeuttaa elämää.

Kotikäynnillä työntekijä voi arvioida kodin turvallisuutta ja neuvoa, miten turvalisuutta voidaan lisätä. Ikäihmisen kotona tunnelma on intiimimpi kuin neuvolassa, jolloin on helpompi kertoa ajatuksiaan arjen pyörittämisestä. Neuvolassa puolestaan hoitaja ehtii ottaa useamman asiakkaan vastaan, mutta ympäristö ja tilanne saattavat jännittää ikäihmistä.

Ihannemallissa työtavat yhdistyvät. Ensimmäinen käynti voidaan tehdä kotiin. Sen on oltava riittävän perusteellinen ja pitkä. Seuraava tapaaminen voi olla neuvolassa. Tapaamisten tulee olla säännöllisiä.

* Ennaltaehkäiseviä palveluja on kehitettävä monipuolisesti. Samalla on huomioitava asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja kunnioittava kohtelu sekä saumaton yhteistyö omaisten ja läheisten kanssa.
* Pääpaino kehittämisessä on oltava kotiin annettavissa ja kotona asumista tukevissa palveluissa.
* Uusia, yhteisöllisyyttä korostavia asuinmuotoja on kehitettävä.
* Kuntakohtaisia palveluja kehitettäessä on otettava huomioon eri palvelutuottajaryhmät: kunnan oma tuotanto sekä yksityinen tuotanto järjestöjen ja yritysten palveluina.
* Jokaiseen kuntaan on saatava vanhusneuvola sekä vanhusneuvosto.
* Yhteistyötä Eläkkeensaajien Keskusliiton kanssa on hyvä tehostaa arkipäivän asiantuntemuksen lisäämiseksi.
* Ennaltaehkäisevä kotikäynti on saatava koskemaan kaikkia 75 vuotta täyttäneitä.
* Muistihäiriöiden ennaltaehkäisyä, varhaistoteamista ja hoitoonohjausta on kehitettävä.

Omaishoitajat

Omaishoitotilanne tulee perheeseen usein yllättäen. Suomessa on noin 300.000 omaishoitajaa, jotka hoitavat sairasta, iäkästä tai vammaista läheistään päivittäin. Valtaosa omaishoitajista on naisia. Useat yli 65-vuotiaat toimivat omaishoitajina omille iäkkäille vanhemmilleen tai läheisilleen. Arviolta 60.000:n omaishoitajan hoidettava on laitoskuntoinen.

Väestön ikääntyessä omaishoidosta puhutaan lähinnä sen kunnille aiheuttaman säästön näkökulmasta. Omaishoito on nykyisin yksi hoitomuoto ja se on nähtävä voimavarana. Se on myös ennen kaikkea ihmissuhde, jossa on paljon tunteita mukana. Tämän ihmissuhteen säilyttämiseksi jokainen omaishoitaja tarvitsee tuekseen ja jaksaakseen erilaisia palveluja. Omaishoitajan itsensä kannalta kyse voi olla mm. inhimillisestä tragediasta, rakkaudesta omaan läheiseen ja luopumisen pelosta.

* Hoidettavalle on annettava riittävä tuki ja palvelut.
* Seniori- ja palvelutalojen suunnittelussa on huomioitava asunnon toimivuus ja varustetaso vastaamaan ikääntyneiden toimintakykyä ja tarpeita.
* Apuvälineisiin ja asunnon muutostöihin on saatava riittävä taloudellinen tuki hoidon onnistumiseksi.
* Omaishoitajalle on annettava riittävästi palveluja sekä taloudellista ja henkistä tukea.
* Omaishoitajalla on oltava mahdollisuus lyhyempään ja pitempään vapaaseen hoitotyöstä sekä lyhennettyyn työpäivään.