Liittokokous 2005 – Jaettu vanhemmuus

14:06

2. Jaettu vanhemmuus

Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja molemmilla vanhemmilla on oikeus vanhemmuuteen myös erotilanteessa. Vanhempia tulee tukea, että he yhteistyössä ja sovussa huolehtivat lastensa kasvatuksesta. Lasten hyvinvointia on lisättävä ja asioita tulee katsoa lasten näkökulmasta.

Suomessa 88 % erolapsista jää asumaan äidin kanssa. Jos molemmat vanhemmat ovat halunneet lapset luokseen asumaan, lähihuoltajaksi on määrätty isä puolessa niistä tapauksista. Yhteishuoltajuuden vahvistaminen ja tukeminen ovat ennaltaehkäisevää toimintaa. Erotilanteessa on huolehdittava lapsen oikeudesta isovanhempiinsa.

* Äitiys- ja lastenneuvoloiden resursseja on monipuolistettava niin, että tukemalla perheitä ennaltaehkäisevä toiminta mahdollistuisi entistä paremmin.
* Neuvolatoimintaa on kehitettävä entistä paremmin tukemaan parisuhdetta, vanhemmuutta ja isyyttä.
* Perheneuvonnan osaamista on kehitettävä ja perheelle on annettava kriisiapua ajoissa. Neuvolatoimintaa on kehitettävä moniammatillisten hyvinvointineuvoloiden ja -keskusten suuntaan.
* Yhteiskunnan perhettä auttavia tukiverkkoja on tiivistettävä ja perhettä auttavien eri tahojen on verkostoiduttava. Vapaaehtoistyö ei saa korvata julkisia palveluja.
* Julkisen sektorin on tuettava vapaaehtoistyötä tekevien järjestöjen matalan kynnyksen toimintaa nykyistä enemmän.

Yksinhuoltajuus

On paljon perheitä, joissa avioero on onnistunut ja jaettu vanhemmuus toimii. On myös paljon perheitä, missä se ei toimi. Tämä ryhmä tarvitsee erityistä tukea, niin taloudellista kuin sosiaalistakin, koska näiden eroperheiden lapset ovat suuressa syrjäytymisvaarassa. Yksinhuoltajaksi ei tulla pelkästään avioeron seurauksena.

Yksinään lapsiaan kasvattavalle vanhemmalle kunnalliset palvelut, erityisesti päivähoito, ovat tärkeitä, koska yksinhuoltajat ovat usein matalapalkkaisia ja pätkätyöläisiä naisia. Lapsen oikeutta hoitopaikkaan ei voi sitoa vanhemman työssäkäyntiin. Työelämän joustot ja iltapäiväkerhot merkitsevät yksinhuoltajalle paljon. Vanhemman työssä käynti ja kouluttautuminen ehkäisevät sekä aikuisen että lasten syrjäytymistä.

Yhteiskunnan on ajoissa tuettava yksinhuoltajien perheitä. Lähtökohtien tasoittaminen auttaa erityisesti vaikeassa asemassa olevia perheitä. Perhetyön ja lastensuojelun pitää olla mukana arjessa jo ennen kuin huostaanottoa tarvitaan. Mahdollisimman varhaisella ennaltaehkäisyllä huolehditaan koko perheen hyvinvoinnista. Perheneuvolan ja -terapian palveluita sekä avohuollon tukitoimenpiteitä tulee tarjota yksinhuoltajalle ja hänen perheelleen.

Jos yksinhuoltajan lapsi sijoitetaan avohuollon tukitoimenpiteenä, yksinhuoltaja menettää sijoittamisen ajalta asumistuen, elatusavun ja lapsilisän. Lapsen sijoittaminen on perheelle vaikea asia jo muutenkin, vaikka lapsen on tarkoitus tulla takaisin kotiin. Talouden romahtaminen on shokki monelle yksinhuoltajalle. Tämä epäkohta ei edistä perheen hyvinvointia eikä sijoittaminen tue tarkoitetulla tavalla perhettä.

* Yksinhuoltajalle on turvattava taloudellinen tuki silloin, kun elatusvelvollinen laiminlyö elatusmaksut.
* Päivähoidossa on lyhytaikaisten hoitomuotojen tarjonta oltava riittävä. Palvelutarjonnassa on oltava joustavuutta: puolipäivähoitoa ja eri vuorokauden aikoina annettavaa hoitoa.
* Aamu- ja iltapäivätoiminta on mahdollistettava kaikissa kunnissa 1. ja 2. luokkalaisille.
* Yksinhuoltajaperheillä pitää olla oikeus lyhennettyyn työpäivään myös yli 8-vuotiaiden lasten kohdalla.
* Yksinhuoltajien työllistymistä ja koulutusta on tuettava lasten hoidon järjestämisellä sekä taloudellisella tai muulla tuella.
* Perhetyön ja lastensuojelun asema on turvattava mahdollistamalla ammatillisen sosiaalityön riittävät resurssit kunnissa.
* Lapsilisää ei saa laskea tuloksi toimeentulotukea haettaessa.
* Yksinhuoltajille on luotava tukiperheverkosto, koska yksinhuoltajille on mahdollistettava myös oma aika.
* On tarjottava palveluja ja tukiperhemahdollisuutta jo ennen ongelmien kasautumista.
* Lastensuojelulakiin on lisättävä pykälä, jossa mainitaan, että lyhytaikaisissa sijoituksissa yksinhuoltaja ei menetä asumistukea, elatusapua ja lapsilisää.

Jaettu vanhemmuus

Etävanhemman luona tapaamista ja yhdessä olemista vaikeuttaa monilla asumisen laatu. Etävanhempien asunnot ovat usein pieniä ja tilaa oleskeluun sekä viihtymiseen ei ole. Asumiseen liittyvät tuet maksetaan sille vanhemmalle, jonka luona lapsi/lapset pääsääntöisesti asuvat. Tuen saajana on yleensä äiti, vaikka jälkikasvu hoidettaisiin yhteishuoltajuudella.

Vanhemmuutta tukevan asuntopolitiikan on otettava huomioon koko perheen elämäntilanne. Esimerkiksi asumistuki erillään asuville vanhemmille määräytyisi kummallekin vanhemmalle lapsiluvun mukaan. Näin taattaisiin taloudellinen mahdollisuus laadukkaaseen asumiseen riittävän suuressa asunnossa, mikä mahdollistaisi lasten tapaamiset ja oleskelun tasa-arvoisesti molempien huoltajien luona.

* Asumistuen erillään asuville vanhemmille on määräydyttävä kummallekin vanhemmalle lapsiluvun mukaan.
* Työssäkäyvällä vanhemmalla pitää olla oikeus jäädä kotiin hoitamaan lasta palkallisesti, jos kotona oleva vanhempi sairastuu.
* Etävanhemmalla on oltava oikeus hoitaa sairasta lasta.