Naiset ja työ

12:25

Hyväksytty XI Liittokokouksessa 17.5.2008

Työelämä on suuressa muutostilassa. Uudenlaisessa työssä monet turvallisuutta luoneet rakenteet ovat särkyneet. Tilalle on tullut ihanne joustavuudesta ja omasta vastuusta.

Työsuojelupiirien resursseja ei tule vähentää. Työsuojeluvalvonnan vähentäminen heikentää työturvallisuutta työpaikoilla.

Jatkuva muutos tarjoaa mahdollisuuksia, ruokkii pelkoja, luo turvattomuutta – ja on varmasti pysyvää.

Työelämän pirstaloituminen koskettaa erityisesti naisia ja nuoria. Asiantuntija-asemassa työskentelevien toimihenkilöiden haasteet taas liittyvät työn ja vapaa-ajan rajan hämärtymiseen. Kahdeksan tunnin työpäivä on monille mahdottomuus. Työväenliike on edelleen tarpeellinen.
Tässä ajassa työväenliikkeen täytyy ratkaista epätyypillisten työsuhteiden ja toimeentulon problematiikka. Tutkijoiden, taiteilijoiden, pienyrittäjien, vuokratyöntekijöiden ja matalapalkkaisten palvelutyöntekijöiden oikeudet on turvattava. Epätyypillinen on hyvinkin tyypillistä. Osa-aikaisuuden on aina lähdettävä työntekijän omista tarpeista ja sen on oltava vapaaehtoista.

Meidän on oltava valmiita elinikäiseen oppimiseen. Koulutus ja työhön perehdytys ovat tässä avainasemassa. Nykyiset ja tulevat työntekijät tulee varustaa sellaisilla tiedoilla ja taidoilla, jotka mahdollistavat turvallisen työuran muuttuvassa maailmassa.

Yhteiskunta, jossa toimeentulo perustuu työhön, on perusarvojamme. Tämän toimeentulon täytyy olla säällinen. Työstä saatavalla palkalla on tultava toimeen. Sosiaaliturvajärjestelmän täytyy joustaa epätyypillisten työsuhteiden ajassa.

Työelämässä on kiinnitettävä erityistä huomiota myös työssäjaksamiseen, hyvään johtajuuteen ja työaikojen kohtuullisuuteen.
Työssäjaksaminen ja työhyvinvointi

Työpaikkakiusaaminen on yleisempää Suomessa kuin muualla Euroopassa. Kiusaaminen on paitsi kiusaamisen kohteen, myös koko organisaation ongelma, joka näkyy tuottavuuden alenemisena ja henkilöstön vaihtuvuutena. Kiusaaminen on henkistä väkivaltaa, johon täytyy suhtautua vakavasti. Kiusaamista ei voi sallia ja siihen täytyy aina puuttua. Henkilöstöosaston, työterveyshuollon ja esimiesten tulee pureutua vuorovaikutusongelmiin ja etsiä keinoja kiusaamisen ennaltaehkäisyyn.

Työperäinen stressi ja uupumus työelämässä ovat yleistyneet. Vakavimmillaan uupumus voi johtaa masennukseen ja työkyvyttömyyteen, jopa eläkkeeseen. Vuosittain työelämän jättää ennenaikaisesti 4000 masentunutta – usein he ovat julkisella sektorilla työskenteleviä naisia.
Työolobarometrin mukaan kokemus voimavaroista suhteessa työn vaatimuksiin on heikentynyt. Työsuhteiden epävarmuus ja riittämätön henkilökunta ovat keskeisiä syitä työuupumukseen. Siksi työntekijöiden määrään, osaamiseen ja palkkaukseen on kiinnitettävä huomiota. Uuden työterveyshuollon toimintamallit ovat tärkeässä asemassa kehitettäessä jokaiselle mielekästä työympäristöä. Työpaikoilla kiinnitetään huomiota kehityskohteisiin ja järjestetään työhyvinvointikeskusteluja.

Erityisesti valtio- ja kuntasektorin on oltava esimerkillisiä työnantajina eikä kilpailuttaminen saa johtaa henkilöstön aseman heikkenemiseen.
Hyvällä johtajuudella laatua työhön

Epävarmuuden tunteen lisääntyessä hyvä johtajuus on merkittävässä asemassa suomalaisessa työelämässä. Uudistuminen ja muutos on usealla työpaikalla pysyvä olotila. Työelämän muuttuessa tarvitaan sekä arkisen perustoiminnan johtamista että uudistumisen johtamista. Riittämättömyys jommassakummassa rasittaa työyhteisöä.

Hyvässä työyhteisössä työntekijä kokee työn mielekkääksi. Työn kokonaisuus on ymmärrettävä. Työpaikalla on tasa-arvoinen ja jokaista kunnioittava henki. Työt on organisoitu hyvin ja henkilöstön määrä on oikein mitoitettu. Hyviksi koetuilla työpaikoilla käydään avointa keskustelua, opitaan jatkuvasti uutta ja työntekijöiden ehdotuksiin suhtaudutaan rakentavasti.

Johdon vastuulla on asettaa yhteiselle työlle selkeä päämäärä ja tavoitteet. Hyvä johtaja sovittaa työntekijöiden vastuun ja työnhallinnan työn mukaan. Työolosuhteista ja riittävästä tiedottamisesta huolehditaan.

  • Työelämän muuttuessa on kiinnitettävä huomiota myös työssäjaksamiseen, hyvään johtajuuteen ja työilmapiiriin.

Tasa-arvo työpaikoilla

Keskeiset tasa-arvolain tavoitteet, kuten samapalkkaisuus, yhdenvertaiset etenemis- ja koulutusmahdollisuudet työssä ovat sosiaalidemokraattisille naisille hyvin tärkeitä.

Sukupuolista häirintää ei tule missään olosuhteissa sallia. Työnantajalla on velvollisuus huolehtia, ettei työntekijä joudu häirinnän tai ahdistelun kohteeksi. Sukupuoleen liittyviä huomautuksia, halventavaa puhetta tai häirintää ei kenenkään tarvitse sietää.

  • Jokaisella on oikeus asialliseen ja toista ihmistä kunnioittavaan kohteluun niin työyhteisössä kuin työyhteisön ulkopuolellakin.
  • Työpaikoille luodaan tasa-arvosuunnitelmat, joiden toteutumista seurataan.

Työn ja perheen yhteensovittamisongelmat ratkaistava

Työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtyessä työn ja perheen yhteensovittamisen haasteet kasvavat etenkin toimihenkilöiden keskuudessa. Eri elämänalueet voivat tukea, mutta myös kuormittaa toisiaan. Yksilötasolla työn ja perheen yhteensovittamisongelmat näkyvät ristiriitatilanteina ja konflikteina, jotka tutkimusten mukaan johtavat erilaisiin hyvinvointi- ja terveysongelmiin. Ei ole olemassa vain yhtä ongelmaa, eikä vain yhtä ratkaisua.

  • Työelämän on joustettava perheen hyväksi.

Jaettu vanhemmuus – Tasa-arvo perheissä

Suomessa kannatetaan asenteiden tasolla tasa-arvoa niin työelämässä kuin perheissäkin. Käytännössä perinteiset sukupuoliroolit ovat kuitenkin voimakkaasti läsnä perheiden sisäisissä ratkaisuissa – esimerkiksi vuonna 2005 naiset käyttivät 94,5 % kaikista vanhampainrahapäivistä. Johtavassa asemassa työskentelevät naiset ovat myös muita naisia useammin perheettömiä, kun taas miesjohtajilla on muita miehiä useammin puoliso ja lapsia.

Pääsääntöisesti naisten pitämät pitkät perhevapaat ovat yksi syy sukupuolten välisten palkkaerojen synnyssä. Naisten pitkät hoitovapaat vaikeuttavat ura- ja palkkakehitystä, heikentävät eläkettä sekä taloudellista turvaa esimerkiksi mahdollisissa avioerotilanteissa.

Perhe- ja tasa-arvopolitiikan kannalta isien perhevapaiden lisääntyvä käyttö on tavoiteltava päämäärä, johon täytyy pyrkiä entistä ponnekkaammin. Perhevapaakustannusten tasaisempi jakautuminen eri työnantajien ja työntekijöiden välillä vaatiikin isille kohdennettujen vapaiden kasvattamista. Tässä pohjana toimii Islannin malli, jossa perhevapaasta yksi osa on äidin, yksi isän ja yksi jomman kumman vanhemman käytettävissä. Sukupuolten välisiä palkkaeroja on Islannissa saatu supistettua ensi kertaa vuosikymmeniin. Sukupuolten väliset erot työmarkkinoilla on perheen perustamiseen liittyviltä osin kyettävä tasaamaan.

Perheen ja yksityiselämän huomioimisesta ei saa aiheutua työntekijöille negatiivisia uraseuraamuksia. Perheystävälliset työorganisaatiot, joustavuus sekä työpaikkojen tasa-arvosuunnitelmat ja niiden toteutumisen seuraaminen ovat keskeisiä toimenpiteitä perhevapaista johtuvien palkanmenetysten lieventämisessä työpaikkatasolla. Perheystävällisissä organisaatiokäytännöissä sekä työnantaja että työntekijä hyötyvät.

  • Vanhemmuuden kustannukset on jaettava. Lasku lapsista ei saa koitua vain naisvaltaisten alojen ja naisten maksettavaksi.

Perheoikeudet – hyvinvoiva ihminen hyvinvointivaltiossa

Tasokkaat julkiset palvelut ovat merkittävin yhteiskunnallista eheyttä ja tasa-arvoa tuottava järjestelmä. Sanonta ”Hyvinvointivaltio on naisen paras ystävä” pitää edelleenkin paikkansa. Julkisen sektorin murentaminen rapauttaa hyvinvointivaltiotamme ja luo eriarvoistavia palveluja. Tätä kehityssuuntaa emme voi hyväksyä. Verorahoilla kustannettujen palvelujen täytyy olla siten kattavia ja laadukkaita, että ihmiset sitoutuvat järjestelmän rahoittamiseen ja kokevat maksavansa veroja mielellään – kaikki maksavat ja kaikki saavat. Kun hyvinvointijärjestelmämme palvelee enemmistön etuja, se luo turvaa ja tasa-arvoa myös heikoimmassa asemassa oleville.

Työn ja perhe-elämän yhdistämisen mahdollistavista palveluista tärkein on laadukas kunnallinen päivähoito. Sosialidemokraattiset naiset pitävät tärkeänä jatkaa lapsen päivähoito-oikeus kattamaan myös ensimmäisen luokan jälkeistä kesäloma-aikaa. Päävastuun joustavistakin ratkaisuista, kuten osa- ja iltapäivähoidosta, täytyy olla kunnilla eikä kolmannella sektorilla.

Kuten perhemuodotkin, niin eri perheiden ratkaisut eri elämäntilanteissa ovat moniulotteisia. Tietoisuutta eri ratkaisuvaihtoehdoista on lisättävä. Isien roolia ja asemaa tasavertaisina vanhempina on tuettava. Jo neuvolapalveluiden tulee olla molemmille vanhemmille tarkoitettuja. Perheellisten perus- ja jatko-opiskelijoiden opintorahaa on korotettava.
Epätyypilliset työsuhteet – tyypillisiä naisille?

Määräaikaiset työsuhteet ovat laajasti naisten ongelma. Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen edistäisi naisten sijoittumista työmarkkinoilla. Naisen palkkaaminen ei saa näyttäytyä riskinä työnantajalle.

Pätkätyöt vaikuttavat myös perheoikeuksien tasa-arvoiseen toteutumiseen. Täysimittaisesti oikeudet koskevat vain vakinaisessa, kokoaikaisessa työsuhteessa olevia. Määräaikaisissa työsuhteissa olevat naiset jäävät keskimäärin pidemmiksi ajoiksi perhevapaille, mikä saattaa hankaloittaa pysyvän työn saavuttamista entisestään.

Epätyypillisissä työsuhteissa oleville, työttömille ja vajaakuntoisille on taattava työkykyä ylläpitävä terveydenhuolto.

Valtion ja kuntien on näytettävä esimerkkiä naisvaltaisten alojen perusteettomien määräaikaisten työsuhteiden poistamisessa.

Maahanmuuttajanaisten työllistymiseen on kiinnitettävä erityisesti huomiota. Työ on luonnollinen tapa ottaa osaa yhteiskunnan toimintaan ja ehkäisee näin maahanmuuttajanaisten marginalisoitumista.

  • Jokaisella oikeus ihmisarvoiseen työhön ja palkkaukseen.

Eroon sukupuolittuneista koulutus- ja työmarkkinoista

Työelämä on Suomessa voimakkaasti jakautunut naisten ja miesten aloihin. Sukupuolten eriytyminen koulutus- ja työmarkkinoilla on suuri haaste erityisesti taloudellisen tasa-arvon kannalta.

Työmarkkinoiden ja koulutusalojen jakautumista on pyrittävä lieventämään jo varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen tasolla rohkaisemalla tyttöjä ja poikia ennakkoluulottomasti valitsemaan eri ammattivaihtoehtoja. Tyypillisesti nais- ja miesvaltaisista aloista on pyrittävä luomaan molempien sukupuolten kannalta vetovoimainen ympäristö.

Sukupuolenmukaista eriytymistä lasten kasvatuksessa, koulutuksessa ja ammatinvalinnoissa on kokonaisvaltaisesti purettava. Meidän täytyy kysyä, missä määrin sukupuolen mukaan jakautuneet koulutus- ja työmarkkinat ovat kulttuurisesti tuotettuja. Rohkaistaanko tyttöjä yhä vastuunottoon ja hoivaan, ja poikia kilpailuun?

Kulttuurisiin rakenteisiin tulee vaikuttaa kasvatuksen, koulutuksen, ja ennen kaikkea tiedostamisen ja sivistyksen kautta. On tuotava tietoisuuteen perinteisiin sukupuolirooleihin tiedostamattomasti liittyvät ratkaisut. Vain siten voidaan vapautua käyttäytymistämme ohjaavasta, kirjoittamattomasta normistosta.

Suomessa on myös muihin länsimaihin verrattuna vähän johtavassa asemassa olevia naisia, siitä huolimatta, että naisten johtamat yritykset ovat keskimäärin tuottavampia. Pelkästään sen tiedon omaksuminen, ettei nainen ole kannattavuusriski, pitäisi olla omiaan edistämään sukupuolineutraalia nimityspolitiikkaa. Vanhemmuuden tulee työelämässä olla äidille arvo, ei syrjinnän peruste. ”Lasikattoilmiötä” täytyy tutkia ja kitkeä pois niitä käytäntöjä, jotka sitä ylläpitävät.

Nais- ja tasa-arvoerät ovat keskeisiä työkaluja edettäessä kohti tasa-arvoisempia palkkarakenteita. Samanarvoisesta työstä tulee maksaa sama palkka. Naisvaltaisten alojen palkkausta tulee kohentaa. Tuloerojen kasvu on pysäytettävä.

  • Naisten taloudellisessa osallistumisessa ja taloudellisissa mahdollisuuksissa Suomi on vasta maailman 22. tasa-arvoisin maa.
  • Naisia kannustetaan hakeutumaan johtaviin asemiin.

Feministinen sosialidemokratia

Sosialidemokraattinen liike on työn ja ihmisten liike. Työväenliike on syntynyt ajamaan sorretun asemaa. Sosialidemokratia on myös feministinen liike. Feminismin päämääränä on sorretun sukupuolen aseman kohentaminen.

Sosialidemokraattinen naisliike on feministinen työn ja ihmisten liike. Tavoitteenamme on edelleen emansipaatio, ihmisten vapauttaminen yhteiskunnallisten rakenteiden ja niiden tuottaman eriarvoisuuden sorrosta.