Unelmia, uskallusta ja uskottavuutta – johdanto

12:20

Unelmia, uskallusta ja uskottavuutta

Hyväksytty XI Liittokokouksessa 17.5.2008

Vuorovaikutus ovena onneen

Sosialidemokratia on vapausliike. Ihmisillä on oikeus osallistua ja tehdä valintoja riippumatta varallisuudesta, sukupuolesta, seksuaaalisesta suuntautumisesta, rodusta, ihonväristä, äidinkielestä, erilaisuudesta, uskonnollisesta vakaumuksesta, terveydentilasta tai muusta ominaispiirteestä.

Muodollinen vapaus ei riitä, jotta ihminen voisi kasvaa itsetunnoltaan vahvaksi, oikeutensa ja velvollisuutensa tuntevaksi yksilöksi. Kypsyys kasvaa eettisyydestä, vahvasta sosiaalisesta arvoperustasta ja toisen kunnioittamisesta. Kenenkään vapaus ei saa polkea toisen vapautta.
Täyttyneet tarpeet + hyveet = Onnellisuus?

Hyvä elämä on pohdituttanut ihmisiä aina aikojen alusta. Eikä ole ollenkaan uutta puhua onnellisuudesta politiikan yhteydessä. Jo Aristoteles väitti politiikan tähtäävän onnellisuuteen: ”’olla onnellinen’ tarkoittaa samaa kuin ’elää hyvin’ tai ’onnistua elämässä’. Mutta mielipiteet menevät ristiin siinä, mitä onnellisuus on, ja tähän kysymykseen ihmisten suuri joukko ei anna samaa vastausta kuin viisaat.”

Demarinaisten politiikka pyrkii kilpailusta onnellisuuden tuottamiseen kaikille yhteiskunnan jäsenille keskittyen tänä liittokokouskautena erityisesti kestävän ympäristön takaamiseen, naisten työelämänehtojen parantamiseen ja yleiseen hyvinvointiin.

”Onnellisuus on … täydellinen ja itsessään riittävä hyvä ja se on tekojemme päämäärä.” – Aristoteles

Mutta miten voimme tavoitella onnellisuutta, kun meillä kaikilla on erilaiset näkemykset siitä? Amerikkalainen psykologian tohtori Marshall B. Rosenberg on tutkimuksissaan tullut siihen tulokseen, että kaikkia ihmisiä yhdistää kuitenkin yksi asia, nimittäin tarpeet. Tämän tuloksen pohjalta hän on kehitellyt väkivallattoman vuorovaikutuksen (Nonviolent Communication, NVC) menetelmän, jonka avulla ihmiset kykenevät säilyttämään yhteyden todelliseen, empaattiseen luonteeseensa. Kun ihmiset kommunikoivat empaattisesti, he ovat Rosenbergin mukaan onnellisempia kuin ne ihmiset, jotka kommunikoivat henkistä tai fyysistä väkivaltaa käyttäen.

Sosialidemokraattiset Naiset painottavat reilun kommunikaation tärkeyttä ja lähtevät politiikallaan vastaamaan kaikille yhteisiin tarpeisiin.
Perustarpeet, joiden täyttämiseen Demarinaisten politiikka pyrkii:

1. Rauha
Maailman rauha, väkivallaton elämä, oma tila.

2. Rehellisyys
Sukupuolinäkökulma yhteiskunnassa, oikeudenmukainen
työelämä.

3. Yhteys
Tasa-arvoa työn ja perheen yhteensovittamiseen.

4. Autonomia
Vapaa julkinen tila. Monimuotoinen vanhemmuus, Tavoitteena moniäänisempi yhteiskunta.

5. Fyysinen hyvinvointi
Hoiva on poliittista, terveet elämäntavat ja terve luonto – eettinen kuluttaminen.

6. Henkisyys
Luovuus muistuttaa, että tässä elämässä on kyse myös jostain muusta kuin käsin kosketeltavissa olevasta. ”Ihminen ei elä pelkästään leivästä.”

7. Leikki
Huumorin kautta on joskus järkevämpää käsitellä vaikeita asioita. Leikki auttaa myös luovuudessa ja luovuus ruokkii tehokkuutta.

Ihmisen täytyy tuntea itsensä syvällisesti ja olla tietoinen muiden ihmisten tarpeista ja erilaisuudesta. Tarvitaan avarakatseisuutta ja kasvatusta, jotta voidaan ymmärtää, mikä oikeasti tekee kunkin ihmisen onnelliseksi. Sen lisäksi täytyy tuntea keinot, kuinka oma onnellisuus voidaan saavuttaa ja lopuksi tarvitaan rohkeaa toimintaa tehdä se, minkä uskoo oikeaksi.

Oikopolkuja onneen ei ole, mutta tukiverkkoja siihen tarvitaan. Tarvitaan ennen kaikkea rakentavaa keskustelua näistä tukiverkoista. Rakentavaan keskusteluun tarvitaan tilaa ja aikaa, jotka tuntuvat jakautuvan yhteiskunnassa hyvin epätasaisesti. Usein on niin, että ne joilla on tilaa ja aikaa, ei ole vaikutusmahdollisuuksia. Tähän joukkoon kuuluvat esimerkiksi lapset, vanhukset, vammaiset, maahanmuuttajat ja työttömät. Ne puolestaan, joilla on vaikutusmahdollisuuksia, alkavat olla niin stressaantuneita, että haluavat tehdä päätökset nopeasti, jotta voivat siirtyä seuraavaan tehtävään, näkemättä, että seuraavan tehtävän jälkeen tulee uusi tehtävä yksi toisensa jälkeen.

Ei kuitenkaan riitä, että tarpeet täytettäisiin, vaan ihmisiä on myös kasvatettava. Aristoteleen mukaan kasvatuksen rooli on keskeistä onnellisuuden saavuttamisessa, sillä ilman kasvatusta ihmiset tavoittelevat asioita, jotka eivät tee pidemmän päälle onnelliseksi tai he eivät osaa käyttää itsemääräämisoikeuttaan rakentavasti.

”Onnellisuus näyttää kuuluvan kaikkein jumalallisimpiin asioihin, vaikka se ei olisikaan jumalten lähettämä, vaan perustuisi hyveeseen ja oppimiseen sekä harjoitukseen, sillä hyveen päämäärä ja palkkio näyttää olevan parasta ihmiselle, jumalallista ja onnellista. Tämän näkemyksen mukaan onnellisuus on yleisesti saavutettavissa, sillä kaikki, jotka eivät ole tulleet täysin kyvyttömiksi hyveeseen, voivat saavuttaa sen oppimisen ja harjoituksen kautta.” (Nikomakhoksen etiikka, 1989, 19.)

Mitä hyveet sitten ovat? On olemassa kristilliset hyveet (usko, toivo, rakkaus), joihin kuuluvat myös neljä niin sanottua kardinaalihyvettä (oikeamielisyys, viisaus, rohkeus ja kohtuullisuus), jotka perustuvat Platonin hyveoppiin.

Aristoteles on eritellyt kaksitoista luonteen hyvettä (miehuullisuus, kohtuullisuus, anteliaisuus, runsaskätisyys, suurisieluisuus, nöyryys, rauhallisuus, hyveellinen kommunikatiivinen kanssakäyminen, totuudellisuus, seurallisuus, oikeudenmukaisuus, ystävyys), joista yksi liittyy suoraan reiluun kommunikaatioon (hyveellinen kommunikatiivinen kanssakäyminen).

Puhutaan erikseen myös poliittisista hyveistä. Bernard Crick listasi 1982 kirjassaan ”In defense of politics” seuraavat hyveet: tarkkaavaisuus, sovittelu, kompromissi, vaihtelu, soveltuvuus ja eloisuus. Hän näki nämä demokraattiset hyveet vaihtoehtona jollekin ideologialle tai absoluuttiselle moraalille.

On tärkeä harjoittaa hyveitä ja kasvattaa hyveisiin. Hyveet ovat esimerkiksi taiteisiin ja ammatteihin verrattavia käytäntöjä, joiden hallitseminen vaatii kokemusta ja jatkuvaa vuorovaikutteista harjoittelemista. Vain kokemuksen avulla voi oppia sovittamaan toimintansa kohtuulliseksi, siis sellaiseksi, että erilaiset kilpailevat vaateet tulevat tasapainoisesti huomioiduiksi. Hyveellisen käytöksen matkiminen ei vielä osoita, että ihmisellä olisi kyseinen hyve, mutta hyveet omaksutaan jäljittelemällä hyveellistä toimintaa.

Hyveet toimivat vaikuttimina silloin, kun luonto ei haluaisi toimia esimerkiksi yhteisen hyvän puolesta. Myös paheilla on merkitystä: ihminen ei niinkään korjaa toimintaansa oikeaan suuntaan siksi, että huomaa järkeilleensä väärin, vaan siksi, että ymmärtää olevansa laiska, itsekäs, pelkurimainen, julma ja niin edelleen.

Puolueen ”Ei vain leivästä – kohti henkistä hyvinvointia” -ohjelma vaatii ihmissuhdekasvatusta kouluihin, me vaadimme sen jatko-opintoja työpaikoille, keskittyen juuri vuorovaikutustaitojen kehittämiseen.

Miksi sitten tarvitaan politiikkaa? Aristeles on sanonut, että ”Vaikka yksityisen ihmisen ja valtion päämäärä on sama, valtion päämäärän tavoittaminen ja toteuttaminen näyttää olevan suurempaa ja täydellisempää. Yksittäisen ihmisen onnistuminen tässä tehtävässä on arvokasta, mutta kokonaisen kansan tai valtion onnistuminen siinä on parempaa ja jumalallisempaa.”

Historiassa on monia esimerkkejä siitä, kuinka Sosialidemokraattiset Naiset ovat muuttaneet tätä yhteiskuntaa ennakkoluulottomasti. Me voimme taas olla edellä kävijöinä tässä reilun kommunikoinnin ja sitä kautta onnellisemman Suomen edistäjänä.

Sisaret, kaipaamme unelmia, uskallusta ja uskottavuutta vielä tälläkin vuosituhannella!