Susanna Huovinen: Kaikki erilaisia – Kaikki samanarvoisia
”Asemalla evakoita junaan lastattiin, virkamiesten kysymyksiin tarkkaan vastattiin. Eräs äiti sanoi: Tässä on mun koko omaisuus, viisi pientä lasta sekä vielä kahvipannu uus.” Tätä laulua en voi itkemättä kuunnella. Kyseessä on Veikko Lavin hieno Evakon laulu, jonka Anneli Saaristo upeasti tulkitsee. Vaikka sodan kauhuista ja evakkojen asuttamisesta on jo aikaa, on laulun sanoissa paljon tätäkin päivää.
Kesän aikana on uutisoitu runsaasti viharikoksista. Viharikoksilla tarkoitetaan tekoja, joiden motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin edustamaa ryhmää vastaan. Näiden rikosten määrä on ollut selvässä kasvussa. Vuonna 2008 poliisin tietoon tuli 859 epäiltyä rasistista tai muuta viharikosepäilyä. Näistä yleisin epäilty rikos oli pahoinpitely.
Isku seksuaalivähemmistöjen Pride- kulkuetta vastaan aiheutti runsaasti keskustelua. Isku oli järjestelmällisyydessään järkyttävä eikä kulkue todellakaan ollut mikään provokaatio. Moniarvoisessa yhteiskunnassa pitää kaikilla ihmisillä olla mahdollisuus puhua, vaikuttaa ja marssia. Kaasulla toisten kimppuun hyökkääminen sen sijaan on rikollista puuhaa. Onneksi kukaan ei loukkaantunut pahoin iskussa. Silti monelle saattoi jäädä pelko.
Vihasta kärsivät seksuaalivähemmistöjen lisäksi myös kielivähemmistöt, maahanmuuttajat ja vammaiset. Viranomaisten tietoon tulevien viharikosepäilyjen arvellaan olevan vain jäävuoren huippu. On surullista lukea, kun näkövammainen kertoo opaskoiraansa suuntautuneesta hyökkäyksestä. Tai kun kielivähemmistön lapsen arki on pelkkää kielestä kiusaamista. Tai kun myllyjärveläiseen pitseriaan heitettiin polttopullo. Tai kun vaajakoskelaisen pitserian ikkunat rikottiin 16 kertaa vuosien 2000-2008 välisenä aikana. Luetteloa voisi valitettavasti jatkaa pitkään.
Miksi meidän on niin vaikea sietää erilaisuutta ja asettua toisen ihmisen asemaan? Siitähän tässä on kai kyse. Varsinkin asenteet maahanmuuttajia kohtaan ovat jälleen koventuneet. Maahanmuuton hyvistä ja huonoista puolista pitää keskustella avoimesti, muistaen se, että me suomalaisetkin olemme vuosikymmenten saatossa lähteneet ja lähdemme edelleen hanakasti maailmalle. Jopa miljoonan suomalaisen arvellaan lähteneen esimerkiksi opiskelun, työn ja rakkauden perässä eri puolille maailmaa.
Meillä kaikilla on ennakkoluuloja. On ymmärrettävää, että kaikki uusi ja erilainen on aluksi pelottavaa. Sain vuonna 1996 olla mukana Euroopan laajuisessa kampanjassa Kaikki erilaisia – Kaikki samanarvoisia. Kampanjavuosi auttoi ymmärtämään eri maahanmuuttaja- ja vähemmistöryhmien arkea Suomessa ja huomaamaan, että parhaiten ennakkoluulot hälvenevät kohtaamalla erilaisia ihmisiä.
Erilaisuudesta emme nimittäin eroon pääse. Maailma on siinä määrin kansoitettu paikka, että kaikkialla törmää eri kieltä puhuvaan, eri tavalla uskovaan, eri tavalla käyttäytyvään tai eri tavalla ajattelevaan ihmiseen. Jos nyt sorsimme eri värisiä ihmisiä tai eri tavalla rakastavia ihmisiä, mikä porukka on seuraavana jonossa?
Martin Luther King sanoi: ”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.” Niinpä jokainen voi vaikuttaa siihen, miten erilaisuuteen omassa lähipiirissä suhtaudutaan ja miten kanssaihmisiä kohdellaan. Toisista ihmisistä erilaisuuden takia halveksivaan ja vähättelevään sävyyn puhuminen kertoo enemmän puhujasta itsestään. Esimerkin voima on uskomaton. Siksi meidän vanhempien ja isovanhempien ja kaikkien kasvattajien on oltava tarkkoina, jotta emme istuta omia ennakkoluuloja lapsiin.
Osattiin sitä ennenkin tehdä erilaisuudesta numero, kuten Evakon laulu kertoo: ”Kolmen päivän päästä oltiin päätepaikassa. Karjalainen kansa seisoi huutokaupassa. Isännät kun evakoita sinne kyytiin mättivät, viisi lasta sekä äidin sinne tielle jättivät.” Tuolloin olisi tarvittu lisää lähimmäisenrakkautta. Eikä se pahitteeksi olisi tänäkään päivänä.
Susanna Huovinen
kansanedustaja (sd.)
Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa 8.8.2010.