Tasa-arvoisella liikuntakulttuurilla eväät elinikäiseen liikkumiseen

Ajankohtaista 10:18

Kun neljä vuotta sitten, valtakunnallista liikunta-alan suurjärjestöä, Valoa synnytettiin, olivat tavoitteet asetettu korkealle. Strategiaan kirjattiin maailmoja syleileviä tavoitteita. Yksi niistä oli, että Suomi on maailman liikkuvin kansa 2020. Tätä strategista päämäärää ei saavutettu, sillä työ jäi kesken. Sen sijaan tehtiin uusi organisaatiouudistus, jossa Olympiakomitea ja Valo yhdistettiin.

Rahaa on palanut ja herrat ovat pitäneet huolen toisistaan. On maksettu ylisuuria palkkoja ja kulukorvauksia vähääkään välittämättä valtionapusäännöistä. Karrikoiden voi todeta, että huippu-urheilumenestys on ollut Leo-Pekka Tähden varassa.  Suomi ei ole menestynyt kansainvälisesti, kuten ennen. Kansanterveyden kannalta olisi suotavaa, että valtio loisi myös valtionapujärjestelmään rahoitusmuodon, joka panostaisi enemmän ruohonjuuritason liikuntaan.

Liikunta ja urheilu ovat kansamme identiteettiä ylläpitäviä voimavaroja. Myöskin saunassa suomalaisen sisin vahvistuu. Olimme maailman liikkuvin kansa varmaankin vuosisadan alussa, jolloin kaikki matkat tehtiin jalkaisin tai muilla ruismoottoriperäisillä välineillä. Olemme erkaantuneet luontaisesta liikkumisesta ja maailman meno on muuttunut.  On silti hienoa harrastaa omaa mielilajiaan. Sellainen on varmaan jokaisella. Liikunnan tulee aina olla sellaista, joka tukee kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia. Tämän johdosta on tärkeää, että valtiovalta, kunnat ja muut avustusjärjestöt tukisivat matalan kynnyksen liikuntatoimintaa. Sellaista, jota voi harrastaa ilman isoja osanottomaksuja ja lisenssejä.  Tällä hetkellä isot liikuntajärjestöt saavat suurimmat avustukset toimintaan.

Monet kunnat ovat poistaneet nuorten ja lasten liikunta- ja salimaksut. Se on hyvä suunta. On palkitsevaa, että jokainen nuori löytää haluamansa liikuntalajin, jossa hän saa sosiaalisia kaverisuhteita ja ennen kaikkea ilon liikunnasta.

Minulle liikunta on ollut itsestään selvyys. Lapsuuteni urheilukentät tehtiin itse ja naapurien lasten kanssa harrastettiin kaikkia mahdollisia liikuntalajeja. Pesäpallomailat tehtiin äidin pyykkinuijasta ja pesäpallo sanomalehdestä ja naruista. Sukset tehtiin myös. Aina oli koulujenvälisiä kisoja ja otteluita.

Harrastan hiihtoa. Se on ainoa laji, josta pidän todella. Toisaalla, luonnossa liikkuminen on henkisen pääoman lähde. Hiihtoladulla koko keho saa liikuntaa, mieli virkistyy ja tarkkaavaisuus havainnointiin paranee. Maailma, tähtitaivas, luonto ja mieli yhdistyvät yhdeksi hienoksi tunteeksi. Se on liikunnan ilo, joka on parasta lääkettä lähes kaikkeen. Liikunnallisen elämäntavan juurruttaminen on monien asioiden summa. Se on riippuvainen tahdosta ja taloudellisesta tilasta.  Toisilla perheillä ovat paremmat mahdollisuudet laittaa lapset maksullisten harrastusten pariin. Toisilla ei. Siksi sinä, me olemme vastuullisia siitä, miten kotikuntamme järjestää lasten liikuntakulttuuria. Luokaamme tasa-arvoiset liikuntamahdollisuudet, joihin kaikilla lapsilla on mahdollisuus.

Leena Harjula-Jalonen

kirjoittaja on keravalainen filosofian maisteri

Tasa-arvo 2020 ryhmän vetäjä