11.2.2015 Eloranta: Pakkoavioliittojen torjunnassa onnistunut kotoutus on tärkeää
Kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan (sd.) kirjallinen kysymys pakkoavioliittojen kriminalisoimisesta on selkiyttänyt kuvaa avioliittoon pakottamisen rikosoikeudellisesta prosessista. Vastauksessaan Elorannan kysymykseen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson toteaa, että avioliittoon pakottaminen on jo nykyään rangaistavaa, mutta Istanbulin sopimuksen ratifioiminen selventää entisestään asiaa.
Pakkoavioliittojen torjunnassa erityisen tärkeää on pohtia keinoja millä uhrit voivat olla yhteydessä auttajatahoihin. Tärkeässä asemassa ovat myös lastensuojelutoimet ja turvakotipalvelujen saatavuus, Eloranta painottaa.
– Pakkoavioliittoihin tulee puuttua kulttuurisena ilmiönä ja sitä varten tulee selvittää pakkoavioliittojen esiintyminen, laajuus ja riskitekijät. Viranomaiset ja muut auttajatahot tarvitsevat asiaan puuttumisessa myös koulutusta ja yhteistyötä. Paras keino tämän, niin kuin maahanmuuttajiin liittyvien muidenkin ongelmien ehkäisyssä on onnistunut kotoutus, Eloranta toteaa.
Tiivistelmä ministerin vastauksesta:
Suomessa pakottaminen kaikenlaisiin tekoihin on rangaistavaa. Pakottamisen törkeimmät muodot, samoin kuin esimerkiksi houkuttelu ulkomaille tarkoituksena pakottaa henkilö avioliittoon, ovat rangaistavia ihmiskauppana tai törkeänä ihmiskauppana Istanbulin sopimuksen ratifioinnin jälkeen. Suomessa pakottamista koskeva rangaistussäännöksen soveltamisala on laaja- alaisempi kuin esimerkiksi Ruotsissa. Toisin kuin Ruotsissa, säännöksen täyttyminen ei edellytä Suomessa rikoksella uhkaamista, vaan muunlainen uhkaus on riittävä.
Ihmiskaupparikokset ovat virallisen syytteen alaisia, ja pakottamisesta syyttäjän on mahdollista nostaa syyte erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi. Pakkoavioliittotapausten vähäinen määrä rikosprosessissa johtuu oletettavasti siitä, että tapausten käsittely rikosprosessissa edellyttää käytännössä, että uhrit joutuvat antamaan heille läheisiä henkilöitä koskevia lausumia sekä todistamaan heitä vastaan. Tärkeässä asemassa ovat tällöin lastensuojelun toimet ja turvakotipalvelujen saatavuus.
Avioliittoon pakottamiseen liittyvä rikosoikeudellinen sääntely on kunnossa Istanbulin sopimuksen ratifioinnin jälkeen. Rikosvastuun parempi toteuttaminen edellyttää kuitenkin, että pakkoavioliittoihin puututaan kulttuurisena ilmiönä, niiden laajuus selvitetään ja ne tunnustetaan yhteiskunnalliseksi ongelmaksi. Pakkoavioliittoihin puuttumiseksi tulisi myös pohtia keinoja, jotka lisäisivät uhrien halukkuutta ottaa yhteyttä auttajatahoihin. Viranomaisten kouluttaminen ja yhteistyö sekä maahanmuuttajien tehokkaat kotouttamistoimet ovat tässä tärkeitä. Pakkoavioliittoja tulisi myös tutkia, jotta saataisiin lisää tietoa niiden esiintymisestä, riskitekijöistä ja ennaltaehkäisystä.
Lisätietoja:
Eeva-Johanna Eloranta
p. 050 5232 309