17.1.2011 Professori: Eriarvoistuminen horjuttaa hyvinvointivaltiota

Itä-Suomen yliopiston professori Juho Saari kritisoi tapaa, jolla Suomen tulevaisuuden haasteisiin varaudutaan.

– Kestävyysvajeeseen pyritään puuttumaan ja huoltosuhteen heikkenemiseen on valmistauduttu kohtuullisen hyvin. Sen sijaan eriarvoisuuteen, siihen ei ole valmistauduttu ollenkaan, totesi Saari torstaina Helsingissä.

Keskustelutilaisuudessa ”Minkälainen hyvinvointivaltio tulevaisuudessa?” puhuneen Saaren mukaan tehokkain keino ylläpitää julkista hyvinvointijärjestelmää on pitää kiinni sen perusperiaatteista. Hänen mukaansa on ylläpidettävä yhteiskuntaa, jossa jokainen suomalainen hyötyy julkisista palveluista ja perusturvasta.

Eduskunnan kansalaisinfossa järjestetty tilaisuus ”Minkälainen hyvinvointivaltio tulevaisuudessa?” keräsi paikalle runsaasti väkeä. SDP:n varapuheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson ja professori Juho Saari (kesk.) keskustelemassa Esko Hännisen kanssa.

– Ketään ei pidä sulkea (julkisesta) järjestelmästä pois. Ei pidä luoda järjestelmää, johon hyväosaiset eivät tunne kuuluvansa eikä pidä asettaa sukupolvittaisia velvollisuuksia, eli asettaa lakeja, joilla määrättäisiin lapset huolehtimaan omista vanhemmistaan.

– Viimeinen asia, jota suomalainen sosiaalipolitiikka tarvitsee on köyhyyspolitiikka, Saari toteaa ja varoittaa sen tuottamasta eriarvoisuudesta. Professorin mukaan eriarvoistumisen myötä yhteiskuntaan rakennetaan muureja, jotka sulkevat ihmisiä paitsi järjestelmien sisään myös niiden ulkopuolelle. Tämä kehitys vaarantaa hyvinvointivaltion tulevaisuuden.

Sosiaalipolitiikalla tuotetaan lisäarvoa

Professori Juho Saaren mukaan yksi hyvinvointivaltion perusperiaate on, että se on kasvuun ja kehitykseen sitoutunut. Samalla Saari muistuttaa, ettei ihmisten perusturvasta, terveydestä ja arjesta huolehtimisen tarkoituksena ole tuottaa voittoa vaan lisätä kansan hyvinvointia.

– Sosiaalipolitiikan ydin ei ole kasvun ja työllisyyden tukeminen vaan eriarvoisuuden vähentäminen.

Juho Saari irtisanoutuu tavasta nähdä sosiaalipolitiikka yksinomaan hyvinvointiyhteiskunnan menoeränä.

– Lisäämällä ihmisten onnellisuutta ja koettua hyvinvointia tuotetaan merkittävää yhteiskunnallista lisäarvoa. Samalla voidaan vaikuttaa kansalaisten työhyvinvointiin sekä eläkeikään.

Juho Saaren mukaan hyvinvointivajeista on tullut kiinteä osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa.

– Kansan sisäinen hajonta on kasvanut ja ongelmat ovat kasaantuneet.

Eriarvoisuudesta keskusteltava avoimesti

Saari pitää kansan sisäistä jakautumista erittäin vakavana asiana. Mikä näkyy erityisesti terveyserojen kasvuna. Hänen arvionsa mukaan suomalaisen sosiaali- ja terveyspoliittisen järjestelmän sisällä on tapahtumassa rakenteellinen muutos, jota leimaa yksityisten sairausvakuutusten lisääntyminen. Professori Juho Saaren mukaan tämä on omiaan heikentämään julkisen hyvinvointivaltion tulevaisuutta.

– Itsensä vakuuttaneilla ihmisillä, joihin kuuluu myös osa keskiluokkaa, ei ole intressiä kehittää julkista järjestelmää ja perusturvaa. On kyse enemmistön ajatustavan muutoksesta.

Juho Saari ei pidä kestävänä eriarvoisuudesta vaikenemista ja peräänkuuluttaakin avointa keskustelua eriarvoisuuden kasvusta.

– On kysyttävä mikä on eriarvoistumisen rooli suomalaisessa kasvun ja työllisyyden yhteiskunnassa.

”Köyhyyspolitiikka puhtaimmillaan”

Itä-Suomen yliopiston professori Juho Saari kritisoi voimakkaasti valtiovarainministeriön esitystä, jolla asetettaisiin asumistukea saavat ihmiset asumaan kuntien ja kaupunkien vuokrataloihin.

– Se on köyhyyspolitiikkaa puhtaimmillaan, Saari toteaa.

Samaan kritiikkiin yhtyi SDP:n varapuheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson, joka kehotti kyseenalaistamaan tavan, jolla nykyhallitus huolehtii kansalaisten hyvinvoinnista.

– Meille myydään vaihtoehdottomuuden politiikkaa ja uskotellaan, että hallitus on tehnyt kaiken mahdollisen kansan hyvinvoinnin parantamiseksi.

Guzenina-Richardsonin mukaan suomalaisten on kannettava yhteisesti huolta lapsiperheiden kasvaneesta köyhyydestä ja kansan pahoinvoinnista. Hänen mukaansa on tunnustettava, että pahoinvointi ja taloudellinen epävarmuus ovat kasvaneet oikeistohallituksen valtakaudella.

– Hyvinvointiyhteiskunnan tulee olla kokonaisvaltainen yhteiskunta, jossa kaikilla on mahdollisuuksia. On poliittinen valinta korjata järjestelmän epäkohdat.

Tarvitaan uusi suunta

Guzenina-Richardsonin mielestä yhteiskunta tarvitsee kurssimuutoksen ja politiikka uuden suunnan.

– Yhteiskunnassa on paljon korjattavaa. Lopulta kansa ratkaisee mikä on se tie, jota halutaan kulkea. Meidän tulee muistaa, että hallituksen nykymenolle on vaihtoehtoja.

Samaan ajatukseen yhtyi pitkänlinjan hyvinvointipoliitikko, tutkija Arja Alho.

– Meidän täytyy panna loppu puheelle, jossa sanotaan, ettei ole vaihtoehtoja. On olemassa vaihtoehtoja ja meistä ihmisistä riippuu, mikä suunta halutaan ottaa.

Teksti: Sara Salomaa
Kuva: Anneli Velho