17.12.2012 Älynväläys vai sumea torkahdus?
Työelämän painolastina ovat eläkesiirtymäänsä kärkkyvät palkansaajat, jotka eivät ylitä itseään työntekijöinä. Voi pojat, mikä älynvälähdys ikääntyvälle Suomen kansalle.
Asian voi nähdä paljon kirkkaammin. Eläkeikää lähestyvillä on valtaisa työn kokemuksen tuoma tieto-taito, vuosien myötä solmitut yhteistyöverkostot, kyky suhteuttaa uutta osaamista vanhan pohjalle taidon eikä yrityksen ja erehdyksen voimin. Vanhempi työntekijä on mentorina nuoremmalle lahja, josta itsekin olen ollut kiitollinen.
Työntekijä on parhaimmillaan silloin kun työsuhde on vakituinen, työyhteisö avoin ja työn johto luovuutta kannustava. Hakattu hevonen ei hyppää sen paremmin kuin kiitoksella koulutettu. Sama pätee kaksijalkaisiin työjuhtiin, pelko ja epävarmuus työsuhteesta ei motivoi ketään pitkän päälle. Palkan alentamisen tie olisi yhdenvertaisuutta sivaltava piiska, mistä ei hyvää seuraa.
Kohta meillä olisi vain keski-ikäisiä, valkoihoisia heteromiehiä normipalkalla, muut yhden jos toisen verukkeen myötä alepalkattuja sivukuluja työelämässä.
Me palkansaajat teemme, emme haaveile – edes torkkupeiton alla työpaikalla, kuten eräät etuoikeutetut.
Merja- Hannele Vuohelainen
Demarinaisten toiminnanjohtaja