5.2.2014 Lapsiin kohdistuvien rikosten rangaistuksia kiristettävä!

Mediassa on taas keskusteltu lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista. Kansalaiset tuntevat, että esimerkiksi joistakin niin aikuisiin kuin jopa aivan pieniin lapsiin kohdistuneista hyvin raaoistakin seksuaalirikoksista annetut rikosoikeudelliset tuomiot eivät kohtaa millään lailla keskimääräistä käsitystä oikeudenmukaisista sekä rikoksen vakavuuteen ja kokonaisarvosteluun nähden kohtuullisista vankeusrangaistuksista.

Suomen rikoslain mukaiset rangaistusasteikot esimerkiksi seksuaalirikoksista antaisivat kyllä mahdollisuuden selkeästi oikeudenmukaisempien rangaistusten tuomitsemiseen. Etenkin täysin puolustuskyvyttömiin lapsiin kohdistuneisiin seksuaalirikoksiin liittyen pitäisi paljon voimakkaammin huomioida se, että koetuista äärimmäisen julmista teoista jäävät pysyvät jäljet uhrien mieliin ja sieluihin, eivätkä nuo traumaattiset psyykkiset vammat niin vain pyyhkiydy pois ja ole siten pelkästään tilapäisiä, kuten joissain tuoreissakin rikostuomioissa on käsittämättömästi todettu. Oikeuden suoranainen lepsuilu tässä ja muissakin vastaavissa asioissa syö kansalaisten luottamusta tasapuoliseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun oikeuden edessä.

Tällä hetkellä on olemassa erilaisia tukiohjelmia, joita on kehitetty pedofiileille. Ohjelmien avulla autetaan pedofiliaan taipuvaisia ihmisiä hallitsemaan seksuaalisuuttaan niin, ettei se kohdistu lapsiin. Tutkimusten mukaan ohjelmat ovat tehokkaita ja niistä on saatu hyviä tuloksia. Harmillista tukiohjelmissa on se, että ihminen pääsee mukaan tukiohjelmaan vasta vankilassa. Eli henkilön on ensin tehtävä rikos, joka aiheuttaa toiselle ihmiselle elinikäiset traumat, ennen kuin hän saa hoitoa ja apua. Toinen ongelma on se, että tuomiot ovat joskus niin lyhyitä, että pitkät ohjelmat eivät sovellu tai ne jäävät kesken.

Erityisesti lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tuomittujen rangaistuksia tulee kiristää vastaamaan teon aiheuttamien vahinkojen tosiasiallista vakavuutta. Pidemmät tuomiot myös mahdollistavat pitkiin tukiohjelmiin osallistumisen, mikä on paras keino varmistaa, ettei rikos koskaan toistu. Muutos on myös saatava tukiohjelmien tarjontaan. On uskomatonta, että ihminen saa apua vasta rikoksen tapahduttua. Rikoksen ennaltaehkäiseminen tukiohjelmien avulla hyödyttää kaikkia, erityisesti mahdolliseksi uhriksi joutuvaa lasta. Siksi ohjelmat on saatava tarjolle myös henkilöille, jotka eivät ole syyllistyneet rikokseen.

Anette Karlsson (Uusimaa) sosionomi

Sari Melkko (Kaakkois-Suomi) rikosylikonstaapeli