8.3.2015 Maaliskuussa juhlitaan Minnaa ja naistenpäivää
Naistenpäivän historia alkaa 1800-luvulta New Yorkista, kun vaatetehtaiden naistyöntekijät järjestivät lakkomielenosoituksen työolojensa parantamiseksi 8.3.1857. Sadat työläisnaiset lakkoilivat pieniä palkkoja sekä epäinhimillisiä työaikoja ja työoloja vastaan. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa useissa maissa julistettiin kansallisia naisten päiviä naisten oikeuksien ja osallistumisvapauksien saavuttamisen kunniaksi, ja työväenliike taisteli naisten tasa-arvon puolesta.
Varsinaisesti kansainvälinen naistenpäivä sai alkunsa Kööpenhaminassa elokuussa 1910 pidetyssä sosialististen naisten kongressissa, missä päätettiin alkaa viettää naisten päivää newyorkilaisten naisten mielenosoituksen muistoksi. Suomesta kongressiin osallistuivat sosialidemokraattiset kansanedustajat Hilja Pärssinen, Miina Sillanpää, Aura Kiiskinen, Hilda Herrala ja Ida Aalle-Teljo.
Naistenpäivän perinteen aloitti Suomessa sosialistinen naisliike vuonna 1911 osana taistelua naisten oikeuksien puolesta. Vuonna 1918 työväen naisliike hajosi kommunisteihin ja sosiaalidemokraatteihin ja kummatkin alkoivat viettää naistenpäivää omilla tahoillaan. Sota-aikana juhlia ei järjestetty ja naisliikkeidenkin huomio oli muissa asioissa, mutta sotien jälkeen työväen naisjärjestöt jatkoivat naistenpäivän viettoa rauhan ja tasa-arvon ajatuksin.
Yli sata vuotta jatkunut perinne
Venäjälle Kansainvälinen naistenpäivä tuli vuonna 1913, ensimmäistä maailmansotaa edeltäneeseen rauhanliikkeeseen liittyen. Siitä tuli vuonna 1966 kansallinen vapaapäivä Neuvostoliitossa. Vastaavaa ”miestenpäivän” juhlaa vietettiin Puna-armeijan päivänä 23. helmikuuta. Nykyisin Venäjällä naistenpäivä on yleinen vapaapäivä. Naistenpäivää edeltävänä päivänä työpaikan miehet tuovat naistyötovereilleen kukkia ja onnittelevat. Myös perhe- ja ystäväpiireissä sitä juhlitaan esimerkiksi ravintoloissa ja yökerhoissa. Vuonna 1975, YK:n Kansainvälisenä naisten vuotena, Yhdistyneet kansakunnat vahvisti päivän vieton ja se sai samalla nimen ”Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä”.
Minna Canth ja tasa-arvo
Minna Canth on ensimmäinen suomalaisnainen, joka on saanut oman liputuspäivän. Canth, alkujaan Ulrika Wilhelmina o.s. Johnson (19.3.1844 -12.5.1897) oli kirjailija, naisasianainen ja tunnetuimpia suomalaisia 1880- ja 1890-luvun realisteja. Canth kirjoitti novelleja, romaaneja ja näytelmiä ja hän oli ensimmäinen merkittävä suomenkielinen näytelmäkirjailija Aleksis Kiven jälkeen.
Sisäasiainministeriö on suosittanut yleistä liputusta Minna Canthin syntymäpäivän ja tasa-arvon johdosta 19. maaliskuuta vuodesta 2003. Helsingin yliopisto merkitsi Minna Canthin päivän vakiintuneeksi liputuspäiväksi vuodesta 2007. Liputuspäivän virallisena nimenä on Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä.