8.5.2012 Arvo Salon runo Maija Piitulaiselle

Pieni runo suurelle ihmiselle

Aikojen alussa
Kirjoitin suuren runon
pienen tytön lausuttavaksi.
Aikojen kuluessa
kohtasin ison ihmisen
ja lupasin kirjoittaa
pari riimiteltyä riviä
ison ihmisen iloksi.
Aikojen kuluttua
sain ne paperille
ja talletin kansioon:
’’Runot ja rästit’’

Perjantaina 11. tammikuuta 2000
huomasin että Maijan muistavat
monet muutkin 12. tammikuuta 2002.
Löysin sen sinisen mapin
”Talvipalatsista”. Merikarvialta
niiden metsien keskeltä
joista täälläkin, kuten Suolahdessa,
sahataan leveitä lautoja: 

’’Kuinka kävi? Suolahti
taaskin mieleen juolahti:
Pieni tyttö Piitulainen
nyt jo suurmies, vahva nainen.
Runotyttö. Kunnanpamppu.
Suunnistaa kuin otsalamppu
Suomessa ja maalimassa
ihmisyyttä vaalimassa.’’ 

Olkoon ”maailma” merkkinä siitä
että muinoin käytin muinaista kieltä.
Olkoot Maija, hänen otsansa ja lamppunsa
merkkivalona siitä
että uudessakin maailmassa
pidetään arvossa ja luodaan ikuisia ajatuksia. 

Maija Piitulaiselle Suolahteen 12. tammikuuta 2002

Arvo Salo Ystäville, yhteisöille 1992 – 2011 -runoteos