Helsingin Demarinaiset: Inhimillisyys määrittämään palvelun taso

Viimeaikaiset laiminlyönnit vanhusten hoivassa ovat saaneet monet kirjoittamaan ja kysymään, että entäs sinne nämä ja nuo, miksi ei huolehdita myös vammaisista ja lapsista. Miksi ilmoittaminen ei toimi, miksi valvonta pettää. Vyyhti on niin moniulotteinen, että siihen riittää lisättävää vielä pitkäksi aikaa. Lisäksi syyllisiä ja syitä on niin monia, että epäkohdat eivät poistu vain yhtä kulmaa korjaamalla.

Eniten palstatilaa on saanut sitovan hoitajamitoituksen vaatiminen ja kannattaminen vanhusten hoivassa. Vanhusten hoiva tarkoittaa tänä päivänä käytännössä tehostettua palveluasumista ja kotihoitoa. Sitova hoitajamitoitus parantaisi ensimmäistä, mutta ei vaikuttaisi jälkimmäiseen. Vanhuksia hoidetaan kotona siksi, että ”jokainen meistä haluaa asua kotona”. Todellinen syy on kuitenkin taloudellinen. Jokainen meistä haluaa asua kotona niin pitkään, kuin pystyy, ei niin pitkään, kuin on pakko. Kotona hoidetaan ihan liian huonokuntoisia vanhuksia.

Laitospaikkoja on yksinkertaisesti liian vähän ja vanhuksista on tullut monen kunnan säästökohde. Tämä ei ole oikein, eikä ”jokainen meistä halua asua kotona” -fraasi pyhitä keinoja. Ei halua. Kukaan meistä ei halua asua kotona, kun ei enää pysty. Kukaan meistä ei halua päätyä tehostettuun palveluasumiseen liian heikkokuntoisena. Niin heikkokuntoisena, että muutto vie hengen, kuten kävi Alavudella Attendon tehostetun palveluasumisen yksikössä.

Koko vanhusten hoivan palvelukirjo on saatava kuntoon jokaisen toimijan osalta. On siis lisättävä kotihoidon määrää ja laatua ja myös laitospaikkoja. On säädettävä sitova hoitajamitoitus. Kun päätyy hoivan piiriin kotona tai laitoksessa, on hoivan laadun oltavaa priimaa. Aina.

Attendo perusteli kuolemia ja muita laiminlyöntejä toiminnan aloittamiseen liittyvillä haasteilla. Attendon toimitusjohtaja on tienannut miljoonia, siis kymmeniä miljoonia myymällä hoivapalvelunsa aina isommalle toimijalle ja repimällä jopa 15 %:n tulosta hoivapalvelua tuottamalla. Aloittamiseen liittyvät epäkohdat eivät ole uskottava selitys tästä näkökulmasta, eikä se saa olla sitä mistään muustakaan. Aloituksen on oltava ensimmäisestä päivästä lähtien juuri sitä, mitä on luvattu. Ei harjoittelua, ei haparointia. Kunnat ovat ajautuneet tilanteeseen, jossa niiden on pakko ostaa muutaman suuren valikoimasta palvelu, jonka laatu on heikkoa. Tämä pitää muuttaa. Laatuun on saatava sitovat kriteerit.

Hoivapalvelua tuottavien yritysten voitontavoittelu on toinen yleinen viimepäivinä esitetty vaade. Tämäkin vaade on oikein ja pitää laittaa käytäntöön, mutta sekään ei vielä yksin poista epäkohtia. Edelleen yrityksille jää siirtohinnoittelun ja sisäisen lainajärjestelyn mekanismit. Myös näihin pitää löytää keinot ja kiellot, mikä vaatii vähintään eurooppalaista yhteistyötä, mielellään globaalia. Voi Suomi tämän yksinkin tehdä, mutta muistamme ihan hyvin miten tämän kanssa kävi, kun Valtiovarainministerinä Jutta Urpilainen asiaa edisti.

Sittenkin on vielä korjattavaa. Työntekijöiden oikeudet suojeluun ja velvollisuudet ilmiantoihin pitää saada tasapainoon. Isojen hoivayritysten pitää solmia liittojen kanssa kunnolliset luottamusmiessopimukset ja avata henkilöstön edustajille osallistumisoikeus johtamiseen ja hallintoon. Palkat on saatava kunnolliselle tasolle ja työsuhteista purkaa perusteettomat määräaikaisuudet ja nollatuntisopimukset, jotka ovat alalla varsin yleisiä.

Ja tämä kaikki pitää korjata vanhusten hoivan lisäksi vammaispalveluissa, lastensuojelussa, lasten ja nuorten palveluissa, päivähoidossa ja kaikessa siinä, missä ollaan tekemisissä heikoimpien ja apua tarvitsevien ihmisten palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa. Inhimillisyys on palautettava ensisijaiseksi toimintaa ohjaavaksi määreeksi.

Minna Salminen

puheenjohtaja, Helsingin Demarinaiset