Henna Knuuti: Kielet elävät, mutta puhujien ääni kaipaa tilaa

Saamen kielten viikko muistuttaa meitä siitä, että Suomessa on kolme alkuperäiskansalle kuuluvaa saamen kieltä, jotka ansaitsevat huomiomme ja arvostuksemme. On ollut rohkaisevaa seurata vuosikymmenten kehitystä, jossa elvytykseen ja opetukseen panostaminen on tuottanut tulosta: yhä useampi lapsi ja nuori saa kasvaa saamenkielisessä ympäristössä ja oppia sukujensa kieltä. Saamen kieliä myös käytetään yhä monipuolisemmin kulttuurissa, taiteessa ja arjessa, mutta myös kaupallisissa konteksteissa. 

Saamen kielten viikko on hyvä hetki pysähtyä miettimään, mitä kieli merkitsee: se ei ole vain sanoja tai kielioppia, vaan se on väylä ilmaista ajatuksia, tunteita ja yhteisöllisyyttä. Samalla kieli kytkeytyy oikeuksiin ja vaikutusvaltaan. Kielten elvytys on tärkeä onnistumistarina, joka on ollut mahdollista vain saamelaisiin liitettyjen asenteiden muuttumisen myötä. Kiusattu ja syrjitty kansa nähdään yhä useammin positiivista uteliaisuutta herättävänä kansana, jonka kulttuuri kiinnostaa ja nähdään koko Suomea rikastuttavana. Olisi tietysti toivottavaa, että samanlainen asennemuutos voisi toteutua myös muiden vähemmistöjen kohdalla – syrjinnästä arvostukseen ja osallisuuden lisäämiseen. 

Samalla saamen kielten viikolla on kuitenkin yhä syytä kysyä: kuuluuko saamelaisten ääni riittävästi? Esimerkiksi keskustelu ns. Jäämerenradasta osoitti, että vaikka saamelaiset toivat selkeästi esille huolensa ja vastustuksensa hankkeen vaikutuksista heidän elinkeinoihinsa ja kulttuuriinsa, ja sitä kautta kielten säilymiseen, heidän näkemyksensä jäivät valtaväestön taloudellisten intressien varjoon. Kieli voi elää ja saamenkieliä käytetään kaupallisissa konteksteissa, mutta jos sen puhujien ääni ei paina heitä koskevassa päätöksenteossa, onko kieli sittenkin edelleen vaarassa menettää merkitystänsä yhteiskunnallisena voimavarana? 

Toinen mielessäni pyörivä kysymys liittyy siihen, miten saamelaisista kerrotaan. Saamelaiset esiintyvät mediassa ja matkailumarkkinoinnissa edelleen usein eksotisoidussa roolissa: värikkäät puvut, porot ja käsityöt nousevat keskiöön, mutta arkinen todellisuus – koulutus, terveyspalvelut, työmarkkinat tai poliittinen toiminta – jää helposti taka-alalle. Tämä vahvistaa kuvaa ”erityisestä kansasta”, mutta kaventaa ymmärrystämme siitä, että saamelaiset ovat aivan yhtä monimuotoinen yhteisö kuin mikä tahansa muu. Kun saamen kieliä hyödynnetään matkailussa symboloisoituina tuoteniminä, mutta puhujien ääni ei kuulu yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, syntyy jännite näkyvyyden ja todellisen vaikutusvallan välillä. 

Ehkäpä seuraava askel on se, miten saamenkieliset ihmiset otetaan vakavasti päätöksenteon ja yhteiskunnallisen keskustelun tasolla. Vasta silloin voimme sanoa, että kielten elvytys on saavuttanut päämääränsä – elävät kielet elävissä yhteisöissä, joilla on todellinen ja yhtäläinen arvo suomalaisten kanssa. 

Henna Knuuti

Lapin Demarinaisten puheenjohtaja

Saamen kielten viikko 20.-26.10.