Rosalia Breider: Leikki kuuluu kaikille – myös päätöksenteossa
Valtakunnallista leikkipäivää vietetään 25.4.2026 ympäri Suomen.
Päivä muistuttaa leikin merkityksestä hyvinvoinnille, luovuudelle ja yhteisöllisyydelle iästä riippumatta. Samalla se kutsuu tarkastelemaan, millaisen tilan annamme leikille tämän päivän Suomessa. Leikki ei ole vain mukavaa ajanvietettä, vaan lapsen keskeinen tapa oppia, kasvaa ja rakentaa suhdetta ympäröivään maailmaan. Leikin kautta syntyvät ystävyyssuhteet, kehittyvät sosiaaliset taidot ja vahvistuu mielikuvitus. Sen vuoksi leikki tulisi nähdä investointina tulevaisuuteen.
Vaikka Suomessa monilla lapsilla on hyvät mahdollisuudet leikkiin, arjen erot ovat kasvaneet. Varhaiskasvatuksen kiire, suuret ryhmäkoot ja rajalliset resurssit vähentävät aikaa vapaalle leikille. Samalla elinympäristöt muuttuvat, pihoja tiivistetään ja lähiluonto vähenee, jolloin tilaa spontaanille leikille on yhä vähemmän. Kyse ei ole yksittäisistä sattumista, vaan suunnasta, johon yhteiskunta on liikkumassa. Leikkipäivä tarjoaa hetken pysähtyä ja kysyä, miten turvaamme jokaiselle lapselle riittävän ajan, tilan ja tuen leikkiin. Vastaus ei löydy yhdestä päätöksestä, vaan arjen valinnoista, kuten siitä, miten suunnittelemme ympäristöjä, resursoimme varhaiskasvatusta ja arvostamme lapsuutta.
Kysymys leikistä on myös kysymys yhdenvertaisuudesta. Jokaisella lapsella tulisi olla oikeus hyvään lapsuuteen riippumatta perheen tulotasosta tai asuinpaikasta. Tämä edellyttää panostuksia turvallisiin leikkipaikkoihin, saavutettaviin harrastusmahdollisuuksiin sekä varhaiskasvatukseen, jossa leikille annetaan sen ansaitsema tila. Samalla on tarkasteltava perheiden arkea. Kiire, taloudellinen epävarmuus ja jaksamisen haasteet heijastuvat suoraan lasten elämään. Kun perheiden toimeentulo heikkenee, kaventuvat myös lasten mahdollisuudet leikkiin, harrastuksiin ja huolettomaan arkeen, eikä leikki ole enää itsestäänselvyys, vaan etuoikeus.
Yhä useammin lasten vapaa-aika siirtyy myös sisätiloihin ja ruutujen ääreen. Digitaalisessa maailmassa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta se ei voi korvata leikin monipuolisuutta, kuten liikkumista, yhdessäoloa ja mielikuvituksen käyttöä. Kun turvallisia leikkiympäristöjä tai kavereita ei ole saatavilla, ruutu täyttää helposti tilan. Siksi leikin edellytysten turvaaminen on myös vastaus muuttuvan arjen haasteisiin.
Digitaalinen arki ei kuitenkaan ole vain perheiden valintojen varassa, vaan siihen voidaan vaikuttaa myös politiikalla. Keskustelu esimerkiksi kännyköiden käytöstä kouluissa tai tekoälyn roolista ihmisten arjessa kertoo siitä, että yhteiskunta etsii rajoja ja suuntaa. Kyse ei ole teknologian vastustamisesta, vaan tasapainosta: miten varmistamme, että lapset saavat kasvaa, oppia ja leikkiä myös ilman jatkuvaa ruutujen läsnäoloa. Tähän tarvitaan selkeitä pelisääntöjä, tutkimukseen perustuvaa päätöksentekoa ja ennen kaikkea ymmärrystä siitä, mikä on lapsen edun mukaista.
Valitettavasti leikkipäivän viesti on ristiriidassa nykykehityksen kanssa. Sosiaaliturvaan kohdistuneet leikkaukset ovat osuneet voimakkaasti lapsiperheisiin, ja arvioiden mukaan ne lisäävät lapsiperheköyhyyttä merkittävästi. Kun perheiden tilanne vaikeutuu, vaikutukset näkyvät väistämättä myös lasten arjessa, usein juuri siellä, missä niiden ei pitäisi: leikissä, osallisuudessa ja hyvinvoinnissa. Siksi leikki on myös poliittinen kysymys. Lapsivaikutusten arviointi ja lapsiperheiden tukeminen eivät ole sivuseikkoja, vaan keskeinen osa kestävää ja oikeudenmukaista päätöksentekoa.
Nämä pohdinnat eivät ole abstrakteja tavoitteita, vaan konkreettisia valintoja. Leikin merkitys ja lasten arjen todellisuus tulee huomioida kaikessa päätöksenteossa niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti.
Rosalia Breider
Demarinaisten hallituksen varajäsen ja Satakunnan Demarinaisten hallituksen jäsen
Valtakunnallista Leikkipäivää ja leikkiviikkoa vietetään aina huhtikuussa. Leikkipäivä kutsuu aikuisia ja lapsia viettämään kiireetöntä aikaa yhdessä leikin merkeissä sekä jakaa tietoa leikistä ja sen merkityksestä.