Jaana Autto ja Päivi Hietanen: Elämää varjoissa – pakottava kontrolli on kriminalisoitava 

On tärkeää erottaa pakottava kontrolli muutoin vaikeasta parisuhteesta tai eroriidasta.  Pakottava kontrolli on pitkäkestoista, tietoista vallankäyttöä, jonka tavoitteena on hallita toista ihmistä kokonaisvaltaisesti. Se on henkistä väkivaltaa, joka sisältää eristämistä, uhkailua, taloudellista kontrollia, nöyryyttämistä ja käyttäytymisen tarkkaa säätelyä.  Keskeistä ei ole yksittäinen teko vaan kokonaisdynamiikka, jonka tuloksena uhrin elämän ja valintojen vapaus kaventuu ja suhteessa vallitsee pelon ilmapiiri. Pakottava kontrolli on keskeinen riskitekijä lähisuhdeväkivallan pahenemisessa ja henkirikoksiin johtavassa lähisuhdeväkivallassa. Palvelujärjestelmä ei nykyisellään tunnista ilmiötä vaan huomio kiinnittyy uhrin oireiluun taustasyiden sijaan. Pakottava kontrolli on viipymättä kriminalisoitava, jotta seuraukset ja suojaamistoimet voidaan toteuttaa ilmiön vakavuuden vaatimalla tasolla.

Pakottava kontrolli vaikuttaa uhriin monin tavoin 

Pakottava kontrolli on osa sukupuolittuneen väkivallan ongelmaa. Ilmiössä korostuvat naiset väkivallan uhreina ja miehet tekijöinä. Pakottava kontrolli on tällä hetkellä vaikea tunnistaa palvelujärjestelmän tasolla.  Pakottava kontrolli on yksi vaikeimmin näkyviksi tehtävistä väkivallan muodoista. Se vaikuttaa uhrin elämään kokonaisvaltaisesti kapeuttaen toimijuutta sekä heikentäen itsetuntoa, mielenterveyttä ja työkykyä. Pahimmillaan se romuttaa täysin itsemääräämisoikeuden ja sisäisen turvallisuuden tunteen. 

Ulkopuolisille teot voivat näyttäytyä huolehtimisena, mustasukkaisuutena tai “me vain näin sovitaan” -sääntöinä. Suhteessa väkivallan tekijä määrittelee, keitä uhri saa tavata, miten ja mihin rahaa käytetään ja millainen pukeutuminen on hyväksyttävää. Jos uhri rikkoo näitä sääntöjä, tekijä rankaisee häntä. Tekijä voi muiden silmissä vaikuttaa yhteistyökykyiseltä ja rationaaliselta, kun taas uhri voi näyttäytyä kuormittuneena ja hänen mielenterveyttään ja kykyä toimia vanhempana kyseenalaistetaan. Uhri kokee tulevansa vähätellyksi tai hänen kokemuksensa ohitetuksi. 

Pakottava kontrolli parisuhteessa on merkittävä riskitekijä väkivallan jatkumiselle eron jälkeen vainona. Tekijä kokee menettävänsä vallan uhriin ja eron myötä kontrolli vain muuttaa muotoaan. Tekijä voi olla toistuvasti ja ei-toivotusti yhteydessä uhriin, uhkailla kostolla tai itsetuhoisuudella ja vainota uhria monin tavoin. Vallankäyttö jatkuu usein myös lasten kautta. Tekijä esimerkiksi hankaloittaa tapaamisten toteutumista, käynnistää toistuvia ja perusteettomia huoltoriitoja tai vatvoo loputtomasti käytännön asioita sabotoidakseen uhrin arkea. Lapset valjastetaan kontrollin välineiksi, kun heidät pakotetaan tiedonvälittäjiksi ja välineiksi toista vanhempaa vastaan.  

Pakottava kontrolli on tunnistettava rikoslaissa  

Lähisuhdeväkivallan ehkäiseminen edellyttää uhria suojaavien rakenteiden vahvistamista ja tekijöiden vastuun toteutumista. Suomea sitova Istanbulin sopimus (artikla 33) velvoittaa toteuttamaan tarvittavat toimet henkisen väkivallan kriminalisoimiseksi. Sopimuksen toteutumista valvova GREVIO-asiantuntijaryhmä on kiinnittänyt tähän erityistä huomiota jo vuonna 2019 ja kehottanut Suomea luomaan rikosnimike henkiselle väkivallalle. Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomuksessa (2026) esitetään, että läheinen suhde tekijän ja uhrin välillä tulisi katsoa rangaistusta koventavaksi tekijäksi.  

Suomen rikoslaki ei nykyisellään tunnista pakottavaa kontrollia. Lainsäädäntömme keskittyy yksittäisiin tekoihin, jotka eivät yksittäin tarkasteltuna aina täytä rikosten tunnusmerkistöä. Uhri, joka pyrkii kuvaamaan kokemustaan, saattaa kuulla kysymyksiä yksityiskohdista: mitä tarkalleen tapahtui, milloin ja oliko todistajia. Tällöin pakottavan kontrollin ilmeneminen ei tule näkyviin toistuvana ja jatkuvana väkivaltana. Pakottava kontrolli on luonteeltaan monenlaisten tekojen kokonaisuus. Tällä hetkellä ilmiön kokonaisvaikutus uhrin elämään ohitetaan. Uhri jää ilman suojaa eikä tekijän rikosoikeudellinen vastuu toteudu.  

Oikeusministeriön Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitokselta (2023) tilaamassa selvityksessä suositeltiin pakottavan kontrollin lisäämistä rikoslakiin omana nimikkeenään. Samoin sosiaali- ja terveysministeriön tilaama selvitys vaativista erotilanteista (2025) nostaa esille saman johtopäätöksen ja selvityksessä esitetään uuden rikosnimikkeen säätämistä pakottavasta kontrollista. Rikoksen tunnistaminen auttaisi puuttumaan pakottavaan kontrolliin ja edistäisi uhrien sekä lasten oikeusturvan toteutumista 

Kriminalisointi auttaa suhtautumaan ilmiöön vakavasti 

Pakottavan kontrollin kriminalisointi pakottaa ottamaan ilmiön vakavasti. Rikosnimike selkiyttää viranomaisten toimivaltaa ja antaa poliisille ja tuomioistumille paremmat keinot puuttua pakottavaan kontrolliin. Tekijät voidaan paremmin saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen ja ohjata saamaan apua muutokseen kohti väkivallattomuutta. Uusi rikosnimike lisää keinoja väkivallan uhrien suojaamiseen, vahvistaa ammattilaisten osaamista pakottavasta kontrollista ja edistää väkivallan ennaltaehkäisyä. Pakottavan kontrollin kriminalisoiminen on olennainen osa riskinarvioinnin tehostamista ja henkisen väkivallan tunnistamista.  

Moni pakottavan kontrollin uhri tunnistaa vasta jälkikäteen, että oma maailma oli pienentynyt ja päätökset eivät enää tuntuneet omilta.  Toipuminen on usein hidasta oman toimijuuden uudelleen rakentamista, omien rajojen tunnistamista ja itsenä kuuntelun opettelua. Monelle käänteentekevä hetki on se, kun joku sanoittaa ääneen: Sinuun kohdistui pakottavaa kontrollia. Nimeäminen ei tee kokemuksesta kevyempää, mutta se tekee siitä ymmärrettävää. Ja ymmärryksestä voi alkaa toipuminen.  

Suomen tilastot lähisuhdeväkivallasta ja naissurmista ovat karua luettavaa, eivätkä ne kerro lähellekään koko totuutta. Väkivallan tekijän pysäyttämistä ja väkivallalta suojautumista ei voi jättää väkivallan uhrin vastuulle. Kriminalisoinnilla on myös normatiivinen vaikutus. Tunnistettu oikeudellinen asema pakottavasta kontrollista antaa selvän viestin siitä, mikä ihmissuhteissa ei ole sallittua. Tämä on tärkeä askel lähisuhdeväkivallan vähentämisessä.  

On viimein panostettava tehokkaammin ja kokonaisvaltaisemmin lähisuhdeväkivallan lopettamiseen. Lakimuutokset ovat merkittävä osa kokonaisuutta ja muutosta kohti väkivallattomuutta. Meidän on luotava rakenteet, jotka tukevat tekijän vastuunottoa ja suojelevat uhria. Tähän työhön tarvitaan koulutusta ammatillisen osaamisen vahvistamiseksi, työntekijäresursseja uhrien, tekijöiden ja perheiden lasten auttamiseen sekä auttamistyön koordinaatiota. Ja ennen kaikkea, vahvaa tahtoa lopettaa väkivalta. 

Pakottava kontrolli ei synny vääristä valinnoista. Se ei ole merkki huonosta harkintakyvystä tai sinisilmäisyydestä. Vastuu on aina vallan väärinkäyttäjällä ja järjestelmän on varmistettava, että vastuu on sillä, kenelle se kuuluu.  

Demarinaiset ovat osana puoluekokousvaikuttamista pyytänyt blogikirjoituksia puoluekokousaloitteista eri asiantuntijoilta. Lue kaikki Demarinaisten SDP:n puoluekokoukselle jättämät aloitteet täältä.

Ensi- ja turvakotien liitto on turvallisten ihmissuhteiden asiantuntija. Olemme valtakunnallinen kansalaisjärjestö, joka auttaa vaikeissa ja turvattomissa oloissa eläviä lapsia ja perheitä sekä tekee lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevää työtä. 31 jäsenyhdistystämme eri puolilla Suomea tarjoavat perheiden tarvitsemaa ammatillista apua sekä vapaaehtois- ja vertaistukea.

Lähteet:  

GREVIO (2019). Baseline Evaluation Report on Finland. Council of Europe. (ladattu 24.4.2026) 

OM (2023): Selvitys henkisen väkivallan rangaistavuudesta ja vainoamisen oikeuskäytännöstä Suomessa. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:20. (ladattu 24.4.2026) 

STM (2025): Selvitys vaativista erotilanteista a palvelujärjestelmästä. Kansallinen lapsistrategian toimeenpano 12. (ladattu 24.4.2026). 

Valtioneuvoston asetus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta (53/2015). Finlex. (Luettu 27.4.2026) 

Yhdenvertaisuusvaltuutettu (2026): Yhdenvertaisuusvaltuutetun kertomus eduskunnalle 2026. K 2/2026 vp. (ladattu 27.4.2026)