Pieni reppu, suuri askel – koulunaloitus koskettaa koko perhettä

On hetkiä, jotka tuntuvat tavallisilta, kunnes huomaa niiden olevan suuria. Koulunaloitus on juuri sellainen hetki.

Seitsemänvuotias lapsenlapseni seisoo eteisessä uusi reppu selässään. Reppu näyttää ehkä vähän liian suurelta, mutta tyttö itse tuntuu kasvaneen yhdessä kesässä. Silmissä näkyy uteliaisuus, innostus ja ripaus jännitystä. Edessä on uusi maailma – uudet ihmiset, uusi opettaja, uudet rutiinit ja ensimmäiset askeleet koululaisena. Tytölle koulun aloitus on irti päästämistä. Päiväkodin turvallinen arki vaihtuu koulun käytäville, joissa odottavat uudet mahdollisuudet ja haasteet. Samalla lapsemme ottaa ensimmäisiä askelia kohti yhä suurempaa itsenäisyyttä. Se on hienoa, mutta myös luonnollisesti hieman pelottavaa.

Yhtä paljon tämä hetki kuuluu kuitenkin myös tytön vanhemmille. Harva puhuu siitä, kuinka suuri muutos koulunaloitus voi olla myös aikuiselle. Vasta hetki sitten pieni käsi puristi tiukasti omaa vanhemman kättä päiväkodin portilla. Nyt sama lapsi kävelee reppu selässä kohti koulun ovea, ehkä jo vilkaisematta taakseen. Siinä hetkessä moni vanhempi tuntee rinnassaan haikeuden. Pieni aikakausi päättyy. On lupa pysähtyä sen tunteen äärelle.

Irti päästäminen ekaluokkalaiselle ei tarkoita luopumista rakkaudesta, vaan luottamusta siihen, että tyttönen on valmis ottamaan seuraavan askeleensa. Se tarkoittaa uskoa siihen, että kaikki ne vuodet, jolloin on lohdutettu, opetettu, kannustettu ja kuljettu vierellä, kantavat myös silloin, kun 7-vuotias alkaa kulkea yhä enemmän omia polkujaan.

Koulun aloituksessa elävät rinnakkain monet tunteet. Innostus uusista ystävistä, jännitys tuntemattomasta, ylpeys kasvamisesta ja pieni suru siitä, että yksi elämänvaihe, päiväkoti, jää taakse. Ne kaikki saavat olla olemassa – niin lapsella kuin äidillä ja isällä sekä isovanhemmilla. Ehkä tärkeintä on antaa meille kaikille lupa viipyä tässä hetkessä. Me kaikki katsomme lasta hieman pidempään, kuuntelemme hänen tarinoitaan ensimmäisistä koulupäivistä ja annamme ennen kaikkea tilaa myös omille tunteillemme.

Sillä jokainen uusi alku on samalla myös yhden aikakauden päätös. Ja silti juuri siinä piilee elämän kauneus: kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.

Tyttö, tämä ekaluokkalainen, kasvaa, oppii ja löytää vähitellen oman paikkansa maailmassa. Vanhempien ja myös isovanhempien tehtävä ei ole estää sitä, vaan kulkea rinnalla niin kauan kuin lapsi tarvitsee – ja vähitellen opetella päästämään irti.

Sillä niin kauan kuin elämä kulkee eteenpäin, se tarjoaa aina uusia alkuja. Koulun ensimmäinen päivä on yksi niistä. Ehkä yksi kaikkein merkityksellisimmistä.

Hanna-Leena Saarela
Demarinaisten hallituksen jäsen