Virpi Sorsa: Hyvää yrittäjän päivää!

Olen yrittäjän lapsi. Isäni yritykset kaatuivat 1990-luvun laman aikana, ja hänestä tuli alkoholisti, joka ei koskaan toipunut konkurssien aiheuttamasta häpeästä. Lapsuuden turbulenssi on vaikuttanut myös omaan haluuni ryhtyä yrittäjäksi, vaikkakin akateeminen urani monessa mielessä muistuttaa yrittäjän uraa.

2000-luvulla kiihtynyt keskustelu akateemisesta yrittäjyydestä heijastelee yleisempää kulttuurista muutosta, jossa vastuu omasta pärjäämisestä ja menestyksestä on siirtynyt yhä vahvemmin yksilön omien valintojen varaan.

Edesmennyt sosiologi Zygmunt Bauman on kirjoittanut teoksessaan The Art of Life (2008), että kulttuuriamme määrittää rajattomien mahdollisuuksien ja sitä kautta myös valinnanvapauden sekä siihen liittyvän vastuun olettamus. Elämystalouden edistämä yrittäjämäinen minuus tekee yhteistyöstä, keskinäisistä sitoumuksista ja työtovereiden välisestä solidaarisuudesta paitsi tarpeettomia myös suorastaan haitallisia. Solidaarisuudesta sekä siitä seuraavasta tunneperäisten siteiden ja keskinäisen omistautumisen vahvistumisesta on vähän hyötyä, mutta paljon menetettävää.

Yksilöllistyneessä kulttuurissa kevytyrittäjyys, työsuhteiden katkonaisuus ja kolmikantasopimusten hylkääminen purkavat yhteisöllisyyttä tukevia rakenteita. Nyt jokainen on omillaan, kamppaillen omasta puolestaan, samalla kun omistajat kuorivat itselleen tuottavuuden kasvun hyödyt. Ne syntyvät siitä, että sanassa solidaarinen kirjaimen d tilalle asetetaan t, jolloin muodostuu sana solitaarinen (yksinäinen).

Ajattelen, että isäni häpeä oli osaltaan seurausta tästä solitaarisesta kulttuurista. Olettamus jokaisen yksilön vapaudesta valita oma pärjäämisensä ja menestyksensä on kuitenkin harha. 1990-luvun lama ja sitä seuranneet konkurssit eivät johtuneet yksin yrittäjien velkaantumisesta, vaan myös talousympäristön heikkenemisestä, kuten Neuvostoliiton kaupan romahduksesta, kansainvälisen talouden hidastumisesta ja omaisuuskuplan syntymisestä.

Konkurssien ja omaisuuden arvon menettämisen seuraukset jäivät kuitenkin suomalaisten yrittäjien ratkottaviksi. Näin yrittäjän päivänä toivon, että olisimme oppineet kokemistamme talouden taantumista sen, ettei kenenkään tarvitsisi kantaa yksin harteillaan yrityksensä konkurssia. Voisimme sen sijaan kiittää yrittäjiä siitä, että he ovat osa yhteisöämme, jossa keskinäiset sitoumuksemme kannattelevat meitä niin lamassa kuin nousukaudellakin.

Virpi Sorsa
Demarinaisten hallituksen jäsen