Henna Knuuti: YK:n päivänä maailma on meidän

Tänään vietettävä YK:n päivä on itselleni jo 48. Lapsuudesta asti päivästä on rakentunut itselleni erikoisen merkityksellinen. YK on onnistunut rakentamaan uteliaisuuden erilaisia kulttuureja, yhteiskuntia ja ihmisiä kohtaan. Olen mieltänyt YK:n myös vahvaksi rauhaa rakentavaksi yhteisöksi, hyvän puoleksi, johon kaikki maailman valtiot ja kansat kuuluvat.

YK on onnistunut monissa tavoitteissaan. Maailmanlaajuisesti köyhyys on vähentynyt merkittävästi, naisten ja lastenoikeuksia tunnistetaan ja kansainvälinen sääntöperusta tunnustetaan laajasti. Yli 80-vuotiaan instituution saavutukset eivät ole syntyneet itsestäänselvyyksinä.

Onnistumiset ovat osoitus siitä, mitä kansainvälisellä yhteistyöllä parhaimmillaan voidaan saada aikaan.

Viime aikoina YK:n roolista on käyty poliittista keskustelua, ja aivan aiheesta. YK ei ole onnistunut turvaamaan rauhaa eikä ehkäisemään konfliktien kärjistymistä. Sääntöperustaista maailmanjärjestystä haastetaan samalla, kun demokratiakehitys on kääntynyt maailmanlaajuisesti taantumaan. Kun YK koostuu yhä useammista autoritaarisemmista valtioista, vaikeuttaa se väistämättä yhteisten tavoitteiden löytämistä.

Suomi tavoittelee YK:n turvaneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi kaudelle 2029-2030. Se on tärkeä tavoite, joka vaatii Suomea vahvistamaan omaa YK-politiikkaansa. Pienen suurvallan kyljessä olevana valtiona Suomen on ollut tärkeää solmia ja ylläpitää toimivia ja sopuisia ulkosuhteita moniin valtioihin. Se on tarkoittanut kumartamista yhtä aikaa hivenen joka suuntaan ja samalla varoa pyllistämästä kenellekään. Siten on ymmärrettävä Suomen vähän epäselväänsuhtautumiseen esimerkiksi Trumpin johtamaan USA:han tai Israel–Palestiina -konfliktiin: koemme tärkeäksi olla hyvissä väleissä kaikkien kanssa – nyt Venäjää lukuunottamatta.

YK:n toiminta on toimintaa jäsenvaltioissa ja jäsenvaltioiden välillä. Siksi Suomessakin tärkein ja merkittävin YK:n toimintaedellytyksiä vahvistava toimenpide on vahvistaa YK:n asemaa suomalaisessa politiikassa ja asenneilmapiirissä. Kun lapsuudestani muistan YK:n herättäneen ennen kaikkea uteliaisuutta vieraita valtioita ja erilaisia ihmisiä ja kulttuureja kohtaan, on tänä päivänä tuota uteliaisuutta havaittavissa kovin vähän asenteissa ja yleisessä julkisessa keskustelussa. Myös päätöksenteossa kansainvälistä sääntöperustaa kyseenalaistetaan meilläkin aiempaa voimakkaammin.

Erityisen huolestunut olen siitä vahvistuvasta poliittisesta ilmapiiristä, jossa Suomen perustuslain arvoa halutaan heikentää. Perusoikeuksien rajaamista asumisaika- tai kansalaisuusperusteisesti normalisoidaan liian laajasti puheissa ja päätöksenteossa. Suomen perustuslaki uusittiin vuosituhanteen vaihteessa. Perustuslaki muotoiltiin harkitusti kansainvälistä sääntöperustaa ja kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia vahvistaen siten, että perustuslain turvaamat oikeudet ovat yhteiset kaikille Suomen oikeuspiirissä oleville ihmisille. Kun tätä tärkeää perustuslaillista kirjausta heikennetään tulkitsemalla perusoikeuksia asumisaikaperusteisesti, tai sivuuttamalla kansainväliset ihmisoikeussitoumukset silloin, kun niitä on sisäpoliittisesti liian vaikea kunnioittaa, haastetaan samalla sitä kansainvälistä sääntöperustaa, jota ulkopoliittisissa YK-puheissa korostetaan.

Tänään YK on ajassa, jossa aina vain suurempi osa ihmisistä elää ylirajaisesti ja työ-, koulu- ja sukuyhteisöt ovat monikansallisia. Konfliktit ja sodat, globaali eriarvoisuus ja turvattomuus, ja rakkaus, uteliaisuus ja seikkailu saavat ihmiset liikkumaan valtioiden välillä. YK, Yhdistyneet Kansakunnat, on samaan aikaan koko ajan helpompi nähdäympärillämme, ja vaikeuksissa saada ihmiset sitoutumaan YK:n tavoitteisiin.

Maailmassa, jossa yhä useampi elää, opiskelee, tekee työtä ja rakastaa yli valtioiden rajojen, kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Sodat, konfliktit ja eriarvoisuus ajavat ihmisiä liikkeelle, mutta niin tekevät myösuteliaisuus, toivo ja halu rakentaa yhteistä tulevaisuutta.

YK:n vaikeudet eivät ole syy luopua siitä. Vaikeudet on näkyvä syy puolustaa YK:ta ja YK:n yhteisiä tavoitteitamäärätietoisemmin. Minulle YK:n päivä muistuttaa siitä, että maailma on yksin meidän. Maailma ei ole meidän ja muiden. YK:n päivä muistuttaa, että erilaisuudesta huolimatta meillä on yhteinen vastuu toisistamme — ja että rauha, ihmisoikeudet ja kansainväliset säännöt eivät säily itsestään. Niitä on puolustettava myös silloin, kun se on poliittisesti vaikeaa.

Henna Knuuti

Lapin Demarinaisten puheenjohtaja, Demarinaisten hallituksen varajäsen

YK:n päivä (Yhdistyneiden kansakuntien päivä) vietetään 24.10.