Kimmo Kiljunen: Miksi ikäihmisten osallisuus ansaitsisi oman lakinsa?
Suomessa puhutaan paljon nuorten hyvinvoinnista, osallisuudesta ja syrjäytymisen ehkäisystä. Hyvä niin, sillä nuorisolaki velvoittaa yhteiskuntaa tukemaan nuorten kasvua ja itsenäistymistä sekä kuulemaan nuoria heitä koskevassa päätöksenteossa.
Miksi samaa ei kuitenkaan edellytetä ikäihmisten kohdalla? Maassamme elää noin 1,6 miljoonaa eläkeläistä. He ovat lähes yhtä suuri väestöryhmä kuin alle 30-vuotiaat nuoret. Silti ikääntyneiden asema perustuu lainsäädännössä pääasiassa palveluihin ja hoivaan. Vanhuspalvelulaki on tärkeä, mutta se koskettaa ikääntyneitä silloin, kun toimintakyky on heikentynyt ja hoivan tarve kasvaa.
Tosiasiassa suurin osa eläkeläisistä elää aktiivista elämää hyväkuntoisempana kuin mikään aikaisempi sukupolvi. Ikääntyminen ei ole sairaus. Se on elämänvaihe, johon kuuluu harrastuksia, yhteisöllistä toimintaa ja perheenjäsenten tukemista. Juuri nämä tekijät ylläpitävät niin fyysistä kuin henkistä toimintakykyäkin ja tukevat hyvää vanhuutta. Siksi ikäihmisten osallisuutta, hyvinvointia ja aktiivista kansalaisuutta pitäisi vahvistaa päättäväisemmin lainsäädännön keinoin.
Erityisesti ikääntyneiden naisten asema jää julkisessa keskustelussa helposti pinnalliseksi. Monet asiat, kuten työelämän sukupuolten väliset tuloerot, korostuvat eläkeiässä. Kun naisen euro on 80 senttiä miehen eurosta, eläkeiässä railo suurenee: mummon euro on vain 66 senttiä vaarin eurosta.
Kyse on koko työuran aikana kertyneestä ansiotuloerosta. Naiset työskentelevät useammin matalapalkka-aloilla, ovat pidempään perhevapailla ja kantavat suuremman vastuun läheisten hoivasta. Tämä näkyy lopulta eläketurvassa.
Suurin yksinelävien ryhmä on meillä yli 65-vuotiaat naiset. Juuri heidän joukossaan taloudelliset haasteet, asumisen ja terveyspalvelujen kallistuminen korostuvat. Siksi he tarvitsivat enemmän näkyvyyttä päätöksenteossa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Ikäihmisten yksinäisyys on yksi suurimmista hyvinvoinnin haasteistamme. Kyse ei ole vain inhimillisestä koettelemuksesta, vaan myös yhteiskunnallisesta kysymyksestä. Yksinäisyys lisää mm. masennusta ja palveluiden tarvetta sekä heikentää toimintakykyä.
Mahdollisuus osallistua järjestötoimintaan, vapaaehtoistyöhön, liikuntaan ja kulttuuriin voi vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka pitkään ihminen säilyttää toimintakykynsä ja kykenee asumaan omassa kodissaan.
Moni eläkeläisnainen toimii iäkkään puolisonsa omaishoitajana. Hoiva voi jatkua ympärivuorokautisesti vuosien ajan, mikä on fyysisesti ja henkisesti kuormittavaa. Samalla omaishoitajan oma toimintakyky on riskissä heikentyä. Silti palvelujärjestelmämme tarkastelee ensisijaisesti hoivattavan tilannetta eikä riittävästi hoivaa antavan puolison jaksamista. Jos haluamme tukea heidän hyvinvointiaan, meidän on tunnistettava paremmin myös heidän tekemänsä hoivatyö.
Nuorisolain keskeinen ajatus on yksinkertainen: oikeus tulla kuulluksi ja osallistua itseä koskeviin asioihin. Sama periaate sopisi hyvin ikäpolitiikkaan. Siksi pitäisi valmistella ikäihmisten osallisuutta ja hyvinvointia vahvistava laki. Lainsäädäntö kokoaisi yhteen tavoitteet hyvinvoinnista, syrjäytymisen ehkäisystä ja aktiivisen kansalaisuuden tukemisesta.
Toinen tärkeä muutos koskee palvelujen arviointia. Mittaammeko oikeita asioita? Hoivapalveluissa seurataan suoritteita ja käyntimääriä, mutta entä elämänlaatu, osallisuus, toimintakyvyn säilyminen tai kokemus merkityksellisestä arjesta?
Ikäihmisten oikeudet eivät ole vain hoivakysymyksiä. Ne ovat myös tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymyksiä. Kun puhumme aktiivisesta kansalaisuudesta, meidän ei pidä tarkastella vain nuoria ja työikäisiä, vaan myös eläkeikäisiä.
Tämän takia olisi perusteltua selvittää, miten ikäihmisten osallisuutta, hyvinvointia ja vaikutusmahdollisuuksia voidaan vahvistaa paremmin. Samalla voitaisiin korjata niitä epäkohtia, jotka koskevat erityisesti pienituloisia yksineläviä naisia, omaishoitajia ja yksinäisyyden kanssa kamppailevia ikäihmisiä.
Kimmo Kiljunen
SDP:n kansanedustaja
Vieraskynä on Demarinaisten kiertävä blogipalsta, jossa julkaistaan SDP:n kansanedustajien ja meppien kirjoituksia syksyllä 2026. Tekstit ovat vieraiden itsensä kirjoittamia ja edustavat heidän omia näkemyksiään.