Ajankohtaista

Johan Kvarnström: Sote-palvelujen leikkaukset osuvat naisiin kaksinkertaisesti

Sosiaali- ja terveydenhuoltoon sekä sote-järjestöihin kohdistuvat leikkaukset koettelevat suhteettoman voimakkaasti naisia. Naiset kärsivät leikkauksista kaksinkertaisesti: sekä hyvinvointialan työntekijöinä että palvelujen käyttäjinä, joihin kohdistuvat myös korotetut asiakasmaksut.


Sosiaali- ja terveydenhuolto on vahvasti naisvaltainen ala. Tämä koskee lähihoitajia, sairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijöitä, mutta myös monia muita hoivan ja hoidon ammattilaisia. Myös kolmannen sektorin sote-järjestöt ovat tärkeä ja naisvaltainen osa hyvinvointiyhteiskuntaa.

Kun näiden järjestöjen valtionrahoitusta leikataan, vaarassa eivät ole ainoastaan työpaikat, vaan myös toiminta, joka tarjoaa tukea vaikeassa asemassa oleville ihmisille. Yksi valitettavasti yhä ajankohtaisempi esimerkki on naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ.

Euroopan neuvoston asiantuntijaryhmä GREVIO on varoittanut, että Suomessa tehtävät leikkaukset voivat heikentää väkivaltaa kokeneiden naisten mahdollisuuksia saada tukea ja oikeussuojaa. Myös järjestö Nytkis on nostanut esiin, kuinka historiallisesti suuret rahoitusleikkaukset uhkaavat lähisuhdeväkivallan vastaista työtä.

Järjestö muistuttaa, että turvakodeilla on ratkaisevan tärkeä rooli, mutta yksin ne eivät riitä. Monet lähisuhdeväkivaltaa kokevat eivät koskaan päädy turvakodin asiakkaiksi. Siksi tarvitaan myös ennaltaehkäisevää työtä sekä järjestöjä, jotka tarjoavat neuvontaa, tukea ja apua sekä ennen kriisiä että sen jälkeen, kun akuutti tilanne on ohi.

Korkeammat maksut nostavat kynnystä hakeutua hoitoon

Leikkaukset vaikuttavat naisiin myös julkisten terveyspalvelujen käyttäjinä. Naiset käyttävät sosiaali- ja terveyspalveluja miehiä enemmän, ja heidän tulonsa sekä eläkkeensä ovat usein miehiä pienemmät. Asiakas- ja potilasmaksujen korotukset voivat siksi muodostua naisille suuremmaksi taloudelliseksi rasitteeksi.

Kustannusten noustessa on vaarana, että ihmiset lykkäävät lääkärikäyntejä tai jättävät kokonaan hakematta tarvitsemaansa apua. Tämä on erityisen huolestuttavaa niiden kohdalla, joiden taloudellinen liikkumavara on jo ennestään pieni.

Samalla synnytyssairaaloiden määrä Suomessa on vähentynyt voimakkaasti viime vuosikymmenten aikana. Palvelujen saatavuudesta ja hoitoon pääsystä on tullut yhä suurempi kysymys monilla alueilla. Naisille ja perheille kyse ei ole abstrakteista budjettikohdista, vaan turvallisuudesta, hoidon läheisyydestä ja mahdollisuudesta saada apua silloin, kun sitä tarvitaan.

On tosiasia, että hallituksen talouspolitiikka on koetellut kovalla kädellä heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Kehitys ei kuitenkaan ole mikään luonnonlaki. Saman taloudellisen liikkumavaran puitteissa hallitus olisi voinut tehdä myös toisenlaisia valintoja. Sosiaaliturvaan kohdistuvat leikkaukset voivat lisäksi tulla pitkällä aikavälillä kalliimmiksi, samalla kun ihmisten perustarpeet vaarantuvat ja luottamus yhteiskuntaan murenee.

Kun hallitus samanaikaisesti leikkaa sosiaali- ja terveyspalveluista sekä kolmannen sektorin toiminnasta, korottaa asiakasmaksuja ja ottaa käyttöön uusia maksuja, kokonaisuus on vähintäänkin huolestuttava. Samaan aikaan hallitus päättää alentaa yhteisöveroa kahdella prosenttiyksiköllä. Tämä osoittaa, että myös taloudellisesti vaikeina aikoina on mahdollista tehdä erilaisia poliittisia valintoja. Miksi yritysten veronalennukset asetetaan etusijalle sen sijaan, että turvattaisiin hoidon ja tuen saatavuus niitä tarvitseville ihmisille? Viime kädessä kyse on poliittisista valinnoista ja arvovalinnoista.

Svenska Ylen verkkosivuilla 11. marraskuuta RKP eduskuntaryhmän puheenjohtaja Otto Andersson kuvaili eduskunnan niin sanottuja joululahjarahoja, noin 50 miljoonaa euroa, ”pieneksi plutifnuttsummaksi” koko valtion budjettiin suhteutettuna. Tämä herättää aiheellisen kysymyksen: jos kyse on näin pienestä summasta, eikö vastaavan kokoluokan leikkauksia, jotka kohdistuvat suoraan vaikeassa asemassa oleviin ihmisiin, voitaisi myös arvioida uudelleen? Viime kädessä kyse on siitä, mihin päätämme käyttää yhteiset varamme.

Hyvinvoinnista käytävään keskusteluun liittyy myös tärkeä tasa-arvonäkökulma. Kun leikkausten seuraukset kohdistuvat raskaammin naisiin, meidän on syytä pohtia myös sitä, miksi tasa-arvonäkökulma jää talouspoliittisessa keskustelussa niin vähälle huomiolle. Meillä miehillä politiikassa on vastuu lisätä myös muiden miesten ymmärrystä siitä, miksi toimiva hyvinvointivaltio, yhdenvertainen oikeus hoitoon ja turvattu sosiaalinen turvaverkko ovat tärkeitä koko yhteiskunnalle.

Hyvinvointivaltio ei ole vain naisia koskeva kysymys. Se on turvallisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan perusta meille kaikille. Siksi meidän on myös uskallettava nähdä, ketkä joutuvat maksamaan hinnan, kun hyvinvointivaltion perustaa murennetaan.

Johan Kvarnström
SDP:n kansanedustaja

Vieraskynä on Demarinaisten kiertävä blogipalsta, jossa julkaistaan SDP:n kansanedustajien ja meppien kirjoituksia syksyllä 2026. Tekstit ovat vieraiden itsensä kirjoittamia ja edustavat heidän omia näkemyksiään.