Ajankohtaista

Demarinaisten panos yhteiskuntamme sosiaalisessa kehityksessä on mittava. Helsingin Demarinaiset julkaisee kotisivuillaan ja facebook-sivuillaan syksyn 2020 aikana Demarinaisten 100-vuotistaipaleen kunniaksi pienoiselämäkertoja helsinkiläisistä sosialidemokraattisista naisista.

Jotkut heistä ovat tunnettuja, joista on kirjoitettu aikaisemmin, jotkut vähemmän tunnettuja ruohonjuuritason puurtajia, joista ei juuri ole kirjoitettu. Heillä kaikilla on oma merkittävä roolinsa yhteisessä liikkeessä. Emme saa unohtaa sitä arvokasta työtä, jota naisliikkeessämme on tehty!

Suurin osa teksteistä on syntynyt Helsingin Demarinaisten ja TSL-Helsingin opintojärjestön yhteistyönä järjestetyllä Naisen Ääniä -kurssilla kevään 2020 aikana. Muutama on kunkin kirjoittajan myöhempää oman innostuksen tuotosta ja jotkut vielä odottavat kirjoittamista.

Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Leena Karhu-Westmanin tarina

Kirjoittaja Anita Vihervaara

Leena Karhu-Westman toimi aktiivisesti Helsingin Naispiirin piiritoimikunnassa 1970-luvulla ja toistamiseen 2000-luvun alussa. Tapaamisissamme kohtasin empaattisen ja lempeän ihmisen, joka on sovussa itsensä ja elämänsä kanssa.

Lämmin kiitos Leenalle keskusteluista ja mielenkiintoisista muisteluista, jotka liittyivät myös sosiaalitoimen eri aikoihin Helsingissä. Olemme tehneet työmme muutosten ja kehityksen aikakaudella. Emme vieläkään ehtineet laskea kuinka monta organisaatiomuutosta me molemmat olimme kokeneet.

Sanonpa vain, että Leena oli nainen paikallaan, kun talousasiat piti jämäkästi hoitaa kuntoon. Ilolla totean entisen työtoverin sanoin: Leena paras!

Lapsuus virkailijamäellä ja äidin menettäminen

Leena syntyi Lahdessa vuonna 1945. Äiti kävi töissä Leenan enon johtamassa vaateliikkeessä ja isä opiskeli Helsingissä. Äidinäiti hoiti Leena-vauvaa. Kun isä valmistui teknisestä koulusta, hän työskenteli Nokian Kumitehtaalla suunnittelijana.

Vuonna 1949 perhe muutti Saviolle, ja Leenan veli syntyi. Äiti oli kotirouvana, kuten kaikkien virkailijoiden vaimot. Perhe asui ns. virkalijamäellä, jossa oli paljon lapsia. Myöhemmin perheelle valmistui talo pienelle omakotialueelle. Kun Leena oli kuusivuotias, äiti kuoli. Leena oli juuri aloittanut koulun ja muistaa opettaja Forsströmin lempeänä ja kannustavana. Leena koki opettajan pitävän hänestä paljon.

Kotiapulaiset ja äidin sisar hoitivat sisaruksia, kunnes isä meni uudelleen avioliittoon. Isän uudella vaimolla oli Leenan kanssa samanikäinen tytär. Oppikoulun Leena aloitti Keravalla, johon Savio silloin kuului. Leena urheili Työväen Urheiluliiton urheiluseurassa ja oli erittäin hyvä pituushypyssä. Lapsuuden urheilun kohokohta oli, kun Leena pääsi 1950-luvun alussa TUL:n liittojuhliin Helsinkiin.

Uusioperhe muutti Valkealan Vuohijärvelle, jossa isä työskenteli eläkeikäänsä asti vaneritehtaan konepajan päällikkönä. Leena jatkoi koulua Kouvolassa ja muutti sitten tätinsä luokse Lahteen, koska hän ei tullut toimeen äitipuolensa kanssa. Leena toteaa haastattelussa: ”Äitipuoleni ei pitänyt minusta.” Leenan äidin suku otti tytön mielellään vastaan. Opiskelu jatkui oppikoulusta ylioppilaaksi ja Kauppakorkeakouluun Helsinkiin.

Lapsuuden vaikuttajat ja vaikuttavat muistot Ristosta ja maailmalta

Leenan lapsuuden vaikuttajia olivat erityisesti ensimmäinen opettaja Forsström ja seurakunnan tyttökerhon vetäjä pastori Korppi-Tommolan vaimo. Paras ystäväkin oli myös nimeltään Leena ja Leenaa kutsuttiin Leena-marjaksi. Ystävä Leenasta tuli teologi. Myös virkailijakerhon englanninkerho vaikutti siihen, että englantilainen kulttuuri on aina ollut Leenan kiinnostuksen kohteena. Leenan äidin puolen suku oli musikaalista ja kulttuuri oli osa jokapäiväistä elämää. Myös urheilu Työväen Urheiluseurassa sekä ja kirjallisuus ja teatteri vaikuttivat nuoren Leenan elämässä. Lahden ajalta jäi Leenalle ikiuskollinen Kaija-ystävä ja opiskelutoveri Anja.

Leenan kaikkein vaikuttavin muisto Savion ajalta lapsuudesta liittyy luokkatoveri Ristoon. Leena on myöhemmin ymmärtänyt, että Riston äiti oli yksinhuoltaja ja alkoholisti. Leena kertoo: ”Mutta en ole varmaan koskaan ole tuntenut yhtä iloista ja vilpitöntä lasta, jonka likaiset vaatteet eivät menoa haitanneet. Ehkä minulle tuo kiinnostus lasten hyvinvointiin tulee osittain jo ystäväni Riston tarinasta, mutta myös omasta lapsuuden kokemuksestani.”

18-vuotiaana Leena lähti au pairiksi Skotlantiin kartanon tyttären seuralaiseksi. ”Kartano oli upea ja Skotlannin aika oli varsin mielenkiintoinen. Draken perhe polveutui sir Francis Draken veljen perheestä. Palvelusväkeä oli ja ympärillä kaunis ylämaan maisema. Englannin kielen lisäksi opin viereisessä hiihtokeskuksessa slalomin. Lisäksi Hollannista tuli toinen au pair eli Thessa, josta tuli ikiaikainen ystävä.”

Opinnot ja työelämä – Mauno Koiviston pöytädaamina

Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen Leena Karhu opiskeli Kauppakorkeakoulussa ensin ekonomiksi, sitten kandiksi ja melkein lisensiaatiksi. Naislisensiaattina oli tuohon aikaan vaikea saada töitä, joten hän ei jatkanut opintojaan loppuun. Samaan aikaan opintojen kanssa ja myös niiden jälkeen Karhu-Westman luki yliopistossa taidehistoriaa, molempia historioita sekä suomea.

Opintojensa aikana Leena Karhu oli töissä Mobil Oil Oy:ssä MIS-analyyttikkona. Työkokemus maailmanlaajuisen yrityksen pienessä tytäryhtiössä oli upea. Kaikki menettelytavat olivat samanlaisia kuin isoissa yrityksissä ja työkielenä oli aina englanti.

Kesätöissä Leena Karhu oli Ulkoministeriössä ja Työväen Urheiluliitossa. Vuonna 1977 hänet pyydettiin Työväen urheiluliittoon valmistelemaan vuoden 1979 liittojuhlaa. Puheenjohtaja Matti Ahteelle oli tärkeää, että juhlat onnistuisivat. Karhu-Westman kertoo: ”Juhlat onnistuivat hyvin ja Matti oli tosi iloinen.” Päätösillalliselle tuli pääministeri Mauno Koivisto. ”Kun rouva Tellervo Koivisto ei ollut mukana, niin Matti sijoitti minut Koiviston daamiksi pöytään. Kutsuvieraina oli monta huippupoliitikkoa. Ihailin Koiviston sujuvaa venäjän kieltä.”

Emansipoitunut naismaisteri – Miesvaltainen kulttuuri ajoi vaihtamaan työpaikkaa

Leena Karhu-Westman jatkoi työskentelyä TUL:n markkinointipäällikkönä, mutta hän ei pitänyt liiton miesvaltaisesta kulttuurista. Niinpä hän aloitti Raha-automaattiyhdistyksen tarkastajana avustusosastolla. Työ vaihtui valvonnasta vastaavaksi ylitarkastajaksi. Karhu-Westman kuvailee: ”RAY:n johtajat olivat vanhoja poliitikkoja. Minä suhteellisen nuori emansipoitunut naismaisteri en oikein istunut kuvioihin. Työni oli haastavaa ja sain upeat verkostot sekä ystäviä, jotka ovat olleet ilonani ihan näihin päiviin asti.”

Vuonna 1979 Leena Karhu-Westman solmi avioliiton kahden avoliittovuoden jälkeen. Aviomiehen tytär kuului perheeseen, ja hän oli paljon matkoilla avioparin mukana. Tyttären opintoja tuettiin rahallisesti; mm. kielikurssit Englannissa ja Ranskassa sekä Erasmus-opinnot Ranskassa.

Töihin Helsingin kaupungille ja välillä Rakel Hiltusen sijaiseksi

Vuonna 1986 Leena Karhu-Westman oli nelikymppinen ja päätti vielä kerran vaihtaa työnantajaa. ”Monet ystäväni eivät ymmärtäneet minun siirtymistäni kunnan palvelukseen”, hän kertoo. ”On kuitenkin sanottava, että olen varsin monipuolisesti voinut käyttää ammattitaitoani. Minulla on ollut hyviä työtovereita, yhteistyökumppaneita ja esimiehiä.”

Leena Karhu-Westman aloitti työnsä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston talousyksikön ostopalveluissa, ja hän siirtyi varsin nopeasti lasten päivähoidon talouspäälliköksi. Vuoden 1989 organisaatiouudistuksessa hänet valittiin Eteläisen sosiaalikeskuksen hallintopäälliköksi. ”Siellä oli mukava olla, kun suomenkielisen toiminnan lisäksi sosiaalikeskus vastasi myös ruotsinkielisestä päivähoidosta.”

Koilliseen sosiaalikeskukseen Leena Karhu-Westman siirtyi terveys- ja sosiaalihallintopuolen päälliköksi vuonna 1994. Sosiaalikeskuksen johtaja Raili Metsälä siirtyessä Itäiseen sosiaalikeskukseen Karhu-Westman toimi vs. sosiaalikeskuksen johtajana.

Vuonna 2000 Karhu-Westman lähti neljäksi vuodeksi Rakel Hiltusen sijaiseksi Lomakotien Liittoon. Palattuaan 2004 Koilliseen sosiaalikeskukseen hän siirtyi varsin pian Kallion virastotaloon Toiselle linjalle talouspuolen päälliköksi. ”Yhteistyö pomoni, hallintojohtaja Sirkku Ilmosen ja toimitusjohtaja Aulikki Kananojan kanssa oli antoisaa ja tunsin, että ammattitaitoani talousasioissa arvostettiin.”

Viimeisinä työvuosinaan ennen eläkkeelle siirtymistään Leena Karhu-Westman joutui huomauttamaan uudelle sosiaalitoimen toimitusjohtajalle kalustehankinnoista. Työasiaan liittyi paljon dramatiikkaa, kun hän vielä eläkkeeltä joutui asiassa todistajaksi Helsingin Käräjäoikeuteen.

Helsingin kaupunki koulutti hyvin henkilökuntaansa ja Leena Karhu-Westmanin mukavin kokemus oli johdon perusvalmennus-koulutukseen liittyvä harjoittelu, jonka hän suoritti Göteborgin Örgryten kaupunginosan hallinnossa. Karhu-Westman myös jakoi osaamistaan ja kokemustaan kouluttamalla paljon henkilöstöä.

Helsingin kaupungin edustajana Leena Karhu Westman toimi Niemikotisäätiön ja Helsingin Ensikoti ry:n hallituksissa. ”Työurallani kaupungilla kohtasin paljon mukavia ihmisiä, joista sain hyviä ystäviä elämääni.”

Vapaaehtoistoiminta on vienyt moneen mielenkiintoiseen ja tärkeään työhön

Leena Karhu Westman toimi Lomakoti Kotoranta ry:n puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä. Vallilan sosiaalidemokraattiset naiset perustivat Kotorannan vuonna 1947 vähävaraisten työläisäitien ja heidän lapsien kesävirkistystä varten.

Muita luottamustehtäviä ovat olleet Lomakotien Liitto ry, hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja, toiminnantarkastaja ja vt. toiminnanjohtaja, Ursula Oy, hallituksen jäsen ja puheenjohtaja, Kotien Puolesta Keskusliitto ry, hallituksen jäsen, Helsingin Kotien Puolesta ry, hallituksen puheenjohtaja, Iholiitto ry, hallituksen puheenjohtaja ja Omaishoitajat ja Läheiset ry, hallituksen jäsen ja varapuheenjohtaja sekä Pihlajamäen Isku, taloudenhoitaja.

Sosialidemokraattisessa puolueessa Leena Karhu-Westman on kuulunut ja toiminut Pihlajamäen sosialidemokraattisessa yhdistyksessä 1970-luvulla, Pääkaupungin Työväen yhdistyksessä, Itäkeskuksen sosialidemokraattisessa yhdistyksessä ja Helsingin sosialidemokraattisessa Naisyhdistyksessä.

Helsingin Sosialidemokraattinen Naisyhdistys täyttää tänä vuonna 120-vuotta Se perustettiin 28.4.1920 Helsingin Työväentalolla. Yhdistysrekisteriin yhdistys kirjattiin 31.5.1921. Yhdistyksen edeltäjä oli vuonna 1898 Helsingin Työväenyhdistykseen perustettu naisosasto. Naisyhdistys toteutti yhdessä Naisunionin kanssa 1970-luvun lopulla kokoontumisia sekä marsseja naisten yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi.

Helsingin Naispiirin piiritoimikunnan jäsen Leena Karhu Westman on ollut 1970-luvulla ja 2000-luvun alussa.

Vuonna 2020 Leena Karhu-Westman toimii taloyhtiönsä hallituksen puheenjohtajana. Viimeisen viiden vuoden urakkana hänellä on ollut huoneistojen isot putkiremontit, joista tällä hetkellä on valmiina 99,8 %. Puuttuu vain pihojen asfaltointeja ja joitakin pieniä korjauksia. Keskustelussamme hän toteaa vahvalla talouden ja organisoinnin osaamisellaan, että pysyimme 8 miljoonan kustannusarviossa.

Lähteet:

Elämän tarina Leena kertomana. Tapaamiset, keskustelut ja sähköpostit tammi-maaliskuussa 2020.