Ajankohtaista

Leena Harjula-Jalonen: Lapsiin kohdistuva väkivalta on loputtava

Maailma on kylässä ja mediassa joka päivä. Saamme päivittäin kuulla ja nähdä hirmuteoista ja uhkakuvista eri puolilta maailmaa. TV ja media kertovat niistä reaaliajassa. Saamme jatkuvasti uutisia, jotka järkyttävät monin eri tavoin ihmisiä ja ihmiskuntia. Ydinsodan vaaratekijöillä spekuloidaan ja Amerikan johtajan edesottamuksia pidetään maailmanlaajuisina uhkakuvina. Humanitäärisesti ja inhimillisesti katsoen, millään ei ole väliä. Ihmisiä tapetaan, raiskataan, silvotaan, vainotaan, kidutetaan ja vihataan.

Ottamatta sen enempää kantaa maailman menoon, voin silti tarkastella, miksi meillä Suomessa on niin paljon väkivaltaa ja väkivaltarikoksia. Isäni trauma johtui sodan julmuudesta ja niistä kokemuksista, kun hän oli käsirysyssä vihollista vastaan. Koskaan hän ei pystynyt katsomaan elokuvia sodista. Unissaan hän oli taistelemassa vainulaista vastaan. Sillä kaikella on ollut vaikutus myös meidän perheessä.

Televisiosta suolletaan jatkuvalla syötöllä väkivaltaviihdettä ja elokuvat ovat sitä parempia, missä päät lentävät ja veri roiskuu näyttävimmin. Väkivaltaviihde ylläpitää mielellisesti häiriintyneiden ja herkkien ihmisten mielessä mielikuvia ja skenaarioita. Niistä otetaan esimerkkiä, miten voisi toimia, kun jokin päässä raksahtaa pahasti. On helppoa mallintaa väkivaltaviihteestä esimerkkejä.  Mielelliset representaatiot väkivaltaviihteestä lisäävät väkivaltaan ryhtymistä. Väkivaltaviihde tulisi lopettaa kokonaan!

Empiria on osoittanut, että väkivaltaa on keskuudessamme täällä Uudellamaallakin. Viimeisin surullinen väkivallan uhri oli viaton pieni lapsi, jonka elämä päättyi oman isän tekemään puukotukseen. Hiljattain jätettiin nuori koululaistyttö vaille omaisten ja viranomaisten huolta, ja hän kuoli. Kuolemaan johtavia puukotuksia on myös lähimaastossa. Molemmissa tapauksissa prosessit olivat kesken tai vailla riittävää huomiota.

Perhe- ja lähisuhdeväkivallasta puhutaan, kun henkilö on väkivalainen nykyistä tai entistä kumppaniaan, lastaan, lähisukulaistaan tai muuta läheistä kohtaan. Perheenjäsenten väliselle väkivallalle altistuminen on lapselle yhtä haavoittavaa kuin suoran väkivallan kohteena oleminen, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. On yleisessä tiedossa, että Suomi on Tanskan jälkeen Euroopan Unionin väkivaltaisin maa.

Jokaisella on vastuu omista teoistaan ja väkivallastaan. Yhteiskunta ja ympäristö eivät aina tunnista väkivaltaista yksilöä. Toisaalla väkivaltaa kokeneet häpeävät kertoa väkivallan kokemuksistaan. Erotilanteet eivät tue lapsen tasapainoista elämää. Päinvastoin lapset ovat ne, jotka kärsivät eroista.  Tänään YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä kohdistamme huomion lapsiin. Lasta tulee kuunnella erotilanteissa ja muutoinkin entistä huolellisemmin. Valtiovallan on varmistettava, että lainsäädäntö ja toimintatavat ovat kunnossa lapsia koskevissa, eri elämän vaiheen tilanteissa.

Leena Harjula-Jalonen

kirjoittaja on keravalainen filosofian maisteri