Anni Koivisto: Toiveikasta saamelaisten kansallispäivää
Hyvää saamelaisten kansallispäivää! Juhlapäivän juuret ovat vuodessa 1917, jolloin Elsa Laula Renberg kokosi ensimmäisen pohjoismaisen saamelaiskokouksen Norjan Trondheimiin pohtimaan saamelaisia koskevia kysymyksiä.
Päivä on tärkeä juhla, mutta myös muistutus koko yhteiskunnalle siitä, että saamelaiset ovat tässä ajassa elävä alkuperäiskansa, jonka oikeuksien eteen jokainen voi toimia.
Me saamelaiset voimme kyllä itse toimia kieltemme ja kulttuurimme eteen, mutta työn onnistuminen vaatii liittolaisuutta. Suuret kysymykset ovat suomalaisten päättäjien käsissä – eivätkä ne kädet ole aina halunneet toimia oikein. Saamelaisten oikeuksien eteneminen on monella tavalla pysähtynyt tai ottanut takapakkia. Suomi ei ole ratifioinut ILO 169-sopimusta, perinteistä kalastusta on rajoitettu, saamelaiskäräjälaki ei kunnioita saamelaisten itsemääräämisoikeutta, saamelaiset eivät voi riittävästi vaikuttaa poronhoidon edellytyksiin, suunnitelma Jäämeren rautatiestä maalailee mustia pilviä saamelaisten ylle ja päättäjät ovat toistuvasti ohittaneet velvoitteen neuvotella saamelaisten kanssa.
Juuri nyt olen kuitenkin erityisen toiveikas. Yhteiskunnallisesti elämme hetkessä, joka paperilla voisi olla hedelmällinen suomalaisen ja saamelaisen politiikan yhteisille tavoitteille. Marinin hallitusta kuvaillaan poikkeuksellisen ihmisoikeusmyönteiseksi ja tämän linja toivoisi näkyvän myös saamelaispolitiikassa.
Se herättää minut pohtimaan, onko tämä se vaalikausi, kun ILO 169-sopimus vihdoin ratifioidaan. Saako tämä hallitus korjattua saamelaiskäräjälain vastaamaan kansainvälisiä sopimuksia ja kunnioittamaan saamelaisten itsemääräämisoikeutta alkuperäiskansana? Voidaanko totuus- ja sovintoprosessia viedä eteenpäin tahtotilana ihan aidosti toimia asioiden korjaamiseksi? Huomioidaanko saamelaiset myös ympäristö- ja ilmastokysymyksissä entistä vahvemmin?
Tämä hallituskausi on siis tuhannen taalan paikka viedä eteenpäin ne saamelaisten kannalta keskeiset uudistukset, joiden kanssa edelliset hallitukset ovat vitkutelleet. Uudistukset, jotka eivät juurikaan mullista suomalaista politiikkaa, mutta ovat saamelaisyhteisölle elintärkeitä. Tänään ja kaikkina muina päivinä vuodessa toivon, että saamme nähdä konkreettisesti sellaista politiikkaa, joka palauttaa uskon siihen, että suomalaispäättäjillä on tahtotila viedä saamelaisten oikeuksia eteenpäin ja kunnioittaa asemaamme alkuperäiskansana.
Sanna Marin, Katri Kulmuni, Li Andersson, Maria Ohisalo ja Anna-Maja Henriksson, voinko luottaa teihin?
Buori sámi álbmotbeaivvi buohkaide! Pyeri säämi aalmugpeivi puohháid! Šiõǥǥ saaʹmi meersažpeiʹvv pukid!
Anni Koivisto
Utsjoen kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen