Demarinaiset kriittisinä ja kantaaottavina – Naisjärjestöjä tarvitaan nyt jos koskaan

Demarinaiset katsovat tulevaisuuteen, mutta arvioivat myös rohkeasti Naisliiton toimintaa, tavoitteita ja saavutuksia viikonvaihteessa työkokouksessa Vantaalla. Työkokous muun muassa kommentoi tuoreeltaan puolueen keskusteluaineistoa sosialidemokratian periaatteista.  On välttämätöntä, eritoten tässä ajassa, että tarkastelemme sitä, miten naiset ja heidän erityiskysymyksensä näkyvät puolueen arvomaailmassa ja politiikassa, toiminnanjohtaja Merja-Hannele Vuohelainen totesi avauspuheenvuorossaan.

Myös periaateohjelmatyöryhmän puheenjohtaja Juha Eskelinen piti tärkeänä sitä, että Naisliitto kertoo näkemyksensä, sillä tasa-arvokysymykset ovat nousseet uuteen arvoonsa. Lähes kaikki hallituksen toimet kohdistuvat ennen kaikkea naisiin, päivähoidosta palkkaratkaisuun, summasi Eskelinen. Naisjärjestöjen roolia ja tärkeyttä puolustavat myös tutkimustulokset, joissa on havaittu, että tasa-arvopolitiikassa saavutetaan hyviä tuloksia, jos naisjärjestöt, valtiolliset toimijat ja tutkijat toimivat yhteistyössä.

Yhteiskunnassamme ja sen pinnan alla liikkuu ja kytee trendejä, jotka muuttavat myös naisten asemaa voimakkaasti. Kohtalomme ratkaisee se, miten pääsemme mukaan yhteiskunnan ilmiöihin ja miten olemme mukana niissä. Arvoista keskusteleminen ei johda pitkälle, meidän pitää olla mieluummin radikaaleja teoissa kuin sanoissa,Eskelinen korosti.

Naisten ja heidän elämänsä kannalta tärkeää on, mitä ajattelemme esimerkiksi digitalisaatiosta, siirtolaisuudesta, yrittäjyydestä. Kaikista nousee esille tasa-arvoaspekti. Meidän ei pidä antaa arvomaailmastamme ponnistavia asioita muiden käsiin. Todelliset arvot ovat nimittäin tekoja. Jos romutamme esimerkiksi koulutuksen ja työelämän tasa-arvon, häviää samalla demokratia, arvoistamme yksi tärkein, painotti periaateohjelmatyöryhmän jäsen Matti Sadeniemi.

Tasa-arvon pysyttävä agendalla – Lisää feminismiä

Naisliiton puheenjohtaja Tytti Tuppurainen haastoi pohtimaan toimintaa ja tavoitteita periaateohjelmaluonnoksen valossa. On hyödyllistä miettiä sitä, ovatko periaatteemme ja tavoitteemme muuttuneet, tarvitaanko naisliikettä ja mihin ja pakeneeko mahdollisesti tasa-arvo puolueessamme.

Tasa-arvo ei etene lineaarisesti, vaan se on heiluri, jossa voidaan ottaa taka-askeleita. Ajatus siitä, että voimme ajaa kehitystä eteenpäin suoraviivaisesti, ei ole mahdollinen. Tuppurainen kehotti kuitenkin miettimään vakavasti sitä, olemmeko pysyneet ajan tasalla, kun tasa-arvossa on otettu pahoja taka-askeleita.

Tasa-arvo ei etene lineaarisesti, vaan se on heiluri, jossa voidaan ottaa taka-askeleita. Ajatus siitä, että voimme ajaa kehitystä eteenpäin suoraviivaisesti, ei ole mahdollinen.

– Naisliikettä tarvitaan ehdottomasti, nyt enemmän kuin aikoihin. Se on naisille mahdollisuus tulla mukaan vaikuttamaan ja yhteiskunnalliseen keskusteluun. Miehillä on näitä paikkoja luonnostaan enemmän ja helpommin kuin naisilla. Kaikkia mahdollisia reittejä tarvitaan, pohti Tuppurainen.

Naisliiton kokous myös kehotti valppauteen siinä, että epätasa-arvo ei omassa keskuudessammenosta päätään ja että tasa-arvo pysyy vahvasti agendalla. Sosialidemokratia on myös feministinen liike. Tarvitsemme lisää feminismiä, se on vapautta meitä ja ajatteluamme rajoittavista sukupuolinormeista.

– Onneksi nuoret ovat tulleet mukaan, mm. DemFem-liikkeen kautta, meillä on väkevä ja juureva Naisliitto ja puolueen puheenjohtaja on nostanut esiin myös feminismin tärkeyden. Tässä mielessä voimme olla luottavaisia, totesi Tuppurainen.
Sukupuolten tasa-arvo valtavirtaistettava periaatteissa ja toiminnassa

Talous, työ ja sen uudet muodot, sosiaali- ja terveyspalvelut, työn ja perheen yhteensovittaminen, palkkatasa-arvo ja näihin nivoutuva kasvava köyhyys sekä sivistys ja koulutus ja demokratia ja oikeus ihmisarvoon ovat naisten ja naisten lähipiirin elämän kannalta edelleen keskeisiä. Niiden tulee olla painokkaasti esillä periaatteissa ja toiminnassa.

Periaateohjelmalta kaivataan sekä moniarvoisen keskustelun kirvoittamista ja mahdollistamista, mutta myös sitä, että linjauksissa on mietitty ja otettu huomioon sukupuolten tasa-arvo ja sen toteutuminen – eli sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen, linjasi työkokous politiikan tulevaisuutta.

Demarinaisten suuri huolenaihe on se, miten demokratian ja naisten ja perheiden oikeudet kehittyvät, kun politiikka näkee naisen aseman kotiäitiyhteiskunnan kehityksen kautta. Myös ay-liikkeeltä vaaditaan aitoja ja voimakkaampia tekoja palkkatasa-arvon ja työn ja perheen yhteensovittamisen edistämiseksi.

Todellinen huolenaihe on myös se, että maassa on osaavaa työvoimaa, mutta rohkeuden puute tehdä investointeja vie osaavaa naistyövoimaa työttömyyteen ja epätyypilliseen työhön enenevässä määrin. Työajan pidentäminen lyhyellä aikavälillä myös lisää työttömyyttä ja palkkaerot kasvavat.

Esimerkiksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen aiheuttaa pienituloisten naisten työstä poisjäämistä. Muutos myös johtaa tarveharkinnan lisääntymiseen sekä vaikeuttaa maahanmuuttajanaisten kotoutumismahdollisuuksia. Päivähoito-oikeus on palautettava ensi tilassa, vaativat Demarinaiset. Myös köyhyyden torjunta ja kysymys siitä, miksi meidän pitäisi hyväksyä köyhyys, kun olemme vauraampia kuin koskaan, on nostettava nykyistä vahvemmin esille.

Ihmisoikeudet ovat jakamattomat. Se, miten naisten maahanmuutto, siirtolaisuus ja pakolaisuus ja maahanmuuttajanaisten kotoutuminen Suomessa hoidetaan, on aivan keskeistä. Demarinaiset näkevät, että maahanmuuton ja harjoitettavan lyhytnäköisen taloutta painottavan politiikan seurauksena ei voi olla naisten aseman heikkeneminen ja kurjistuminen yhteiskunnassamme.

Yhteistyö tasa-arvovaikuttamisessa vähentynyt

Tutkija Anna Elomäki Demarinaisten työkokouksessa.

Tutkimuksissa on havaittu, että tasa-arvopolitiikassa saavutetaan hyviä tuloksia, jos naisjärjestöt, valtiolliset toimijat ja tutkijat toimivat yhteistyössä.  Puoluepoliittisten jakolinjojen ja naisjärjestöjen yhteisten kantojen väheneminen aiheuttavat kuitenkin sen, ettäyhteistyö on vähentynyt,

Oman vaikeutensa tasa-arvotyöhön ja vaikuttamiseen tuo se, että uudessa hallituspolitiikan tekemisen tavassa talous asettaa raamit politiikkasisällöille, ja sukupuolten tasa-arvosta puhutaan yhä enemmän taloudellisen hyödyn näkökulmasta. Tasa-arvopolitiikalle ei sellaisenaan ole enää tilaa.

Strateginen hallitusohjelma ei tunne enää erillisiä politiikkalohkoja kuten tasa-arvopolitiikka ja se määrittää, mikä kuuluu politiikan alaan, mistä voidaan keskustella ja millaisin käsittein keskustelua käydään.

Sukupuolten tasa-arvo myös otetaan itsestäänselvyytenä. Se koetaan kannatettavana tasa-arvona, joka ei vaadi tekoja. Tästä on osoituksena nykyisen hallitusohjelman kirjaus ”Suomessa vallitsee sukupuolten välinen tasa-arvo”.

Sukupuolten tasa-arvo myös otetaan itsestäänselvyytenä. Se koetaan kannatettavana tasa-arvona, joka ei vaadi tekoja. Tästä on osoituksena nykyisen hallitusohjelman kirjaus ”Suomessa vallitsee sukupuolten välinen tasa-arvo”.

Tutkija Elomäki esittääkin tärkeitä kysymyksiä, joihin tulisi löytää vastauksia:

• Miten sukupuolten tasa-arvolle saadaan lisää tilaa julkisessa keskustelussa, miten se tuodaan takaisin politiikan agendalle?
• Miten mobilisoida suurta yleisöä puhumaan tasa-arvon puolesta?
• Mitä strateginen muutos merkitsee poliittiselle vaikuttamiselle: ketä kuunnellaan, missä vaiheessa?
• Miten tuodaan sukupuolinäkökulma mukaan talouskeskusteluun ja talouspolitiikkaan, miten varmistetaan, että talouspolitiikka tukee tasa-arvoa rapauttamisen sijaan?

Tekstit laatinut ja koonnut Päivikki Kumpulainen