Demarinaisten 13 feminististä teesiä kunta- ja aluevaaleihin
1. Hoitotakuu todeksi ja palveluiden resurssit kuntoon
Jokaisella hyvinvointialueella tulee toteutua hoitotakuu, joka takaa kaikille pääsyn perusterveydenhuollon ja mielenterveyspalveluiden piiriin kahden viikon kuluessa. Suun terveydenhuollon palveluiden hoitotakuun tulee toteutua kolmen kuukauden sisällä. Mielenterveyspalveluiden saatavuus on taattava kattavasti ympäri Suomen, ja tukea on oltava helposti saatavilla lapsuudesta vanhuuteen saakka. Lisäksi hyvinvointialueilla on oltava toimivat ja riittävät resurssit ennaltaehkäiseviin palveluihin, kuten neuvolapalveluihin.
Hyvinvointialueiden ja kuntien tulee varmistaa riittävä määrä lähipalveluina tuotettavia palveluita, jotka ovat kuntalaisten arjen toimivuuden kannalta laadukkaita, saavutettavia ja esteettömiä. Tämä koskee myös digitaalisia palveluita. Tavoitteena tulee olla maksuttomat sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelut.
Hyvinvointialueiden tuottamien palveluiden tulee huomioida kuntalaisten erityistarpeet ja olla yhdenvertaisia sekä ihmislähtöisiä. Palveluissa on otettava huomioon sukupuolen ja sen moninaisuuden, kulttuurisen taustan, monikielisyyden, vammaisuuden, iän ja muiden erityistarpeiden monimuotoisuus. Transihmiset ja intersukupuoliset on huomioitava palveluissa, ja henkilöstöä on koulutettava sateenkaari-ihmisten kohtaamiseen.
2. Kunnat ja hyvinvointialueet vastuullisina työnantajina
Naiset työskentelevät miehiä enemmän etenkin julkisella sektorilla ja palvelualoilla matalapalkkaisissa tehtävissä, kuten hoito- ja hoivatehtävissä, varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa, puhtaanapidossa ja hallinnon tukipalvelutehtävissä. Naiset joutuvat myös liian usein tekemään osa-aikatyötä vastentahtoisesti. Hyvinvointialueiden ja kuntien tulee olla edelläkävijöitä samapalkkaisuudessa ja palkka-avoimuudessa. Samasta ja samanarvoisesta työstä tulee maksaa samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta. Kuntien ja hyvinvointialueiden tulee myös edistää palkka-avoimuutta.
Sosiaali- ja terveysala on naisenemmistöinen. Hyvinvointialueilla ja kunnissa on kiinnitettävä erityisesti huomiota henkilöstön veto- ja pitovoimaan. Naisenemmistöisten alojen työhyvinvointia ja työoloja parannetaan huolehtimalla työn turvallisuudesta, työssä jaksamisesta ja työvoiman riittävyydestä sekä mahdollisuuksista vaikuttaa työaikasuunnitteluun. Kaikenlaiseen häirintään on puututtava, ja siihen on luotava toimivat prosessit. Kuntien ja hyvinvointialueiden tulee panostaa henkilöstön ja esihenkilöiden koulutukseen ja kehittymiseen sekä tarjota joustavia työaikaratkaisuja, jotka helpottavat työn ja perhe-elämän yhteensovittamista.
3. Naiserityisyys huomioitava terveyspalveluissa
Lääketieteellisessä tutkimuksessa ja terveydenhuollossa esiintyvä sukupuolivinouma vaikuttaa kielteisesti naisten saamaan hoitoon ja hoitotuloksiin. Tämä johtaa siihen, että naisten saamat hoidot eivät ole yhtä tehokkaita, diagnoosien saaminen viivästyy jopa vuosilla, ja hoidon saamisessa on ongelmia. Naisten ja tyttöjen hyvinvointia sekä terveyttä tulee edistää laadukkailla, saavutettavilla ja esteettömillä naisten tarpeet huomioivilla terveyspalveluilla.
Palveluissa on huomioitava naiserityiset tarpeet, ja palveluista on tehtävä saavutettavia kaikille, jotka kokevat itsensä naiseksi, aina perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon saakka. Hyvinvointialueilla on kiinnitettävä erityistä huomiota gynekologisiin palveluihin julkisessa terveydenhuollossa, turvattava maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille nuorille osana laadukkaita seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita sekä huomioitava synnyttäneiden palvelut ja vaihdevuosioireiden hoito.
4. Laadukas ja maksuton varhaiskasvatus jokaisen lapsen oikeudeksi
Esiopetuksen on oltava kaikkien lasten saavutettavissa lähialueen päiväkodissa, ja sen tulee muodostaa saumaton jatkumo perusopetukseen ja siitä edelleen toiselle asteelle. Tarvittavan tuen on oltava oikea-aikaisesti saatavilla mahdollisten tulevien oppimishaasteiden ennaltaehkäisemiseksi. Varhaiskasvatuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota sen laatuun, kuten päiväkotien ryhmäkokoihin ja varhaiskasvatuspaikkojen saatavuuteen lähipäiväkotiperiaatteella. Palveluiden saatavuudella on myös sukupuolten tasa-arvon ulottuvuus.
Varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus, ja sen on oltava laadukasta, esteetöntä ja saavutettavaa kaikille lapsille sukupuoleen, kulttuuritaustaan, kieleen tai muihin erityistarpeisiin katsomatta. Palveluiden on oltava lapsi- ja perhelähtöisiä. Turvallinen ja suvaitsevaisuuteen kasvattava ympäristö ehkäisee kiusaamista ja vaatii riittävät resurssit.
Laadukas varhaiskasvatus edellyttää panostuksia työskentelyolosuhteisiin, palkkaukseen ja henkilökunnan työhyvinvointiin. Turvallinen ja kannustava ympäristö edistää lasten kehitystä ja hyvinvointia, ja se rakentuu ammattitaitoisen ja hyvinvoivan henkilöstön varaan.
5. Tasa-arvoinen ja turvallinen koulupolku kuuluu jokaiselle
Erityisesti tyttöjen kohtamaa koulutiellä tapahtuvaa häirintää on torjuttava aktiivisesti. Sukupuolistuneeseen väkivaltaan ja häirintään on puututtava tehokkaasti, ja sitä on ennaltaehkäistävä systemaattisesti rakenteiden ja toimintamallien avulla. Kaikille oppijoille on taattava riittävä oppimisen tuki, ja tavoitteena on oltava riittävän pienet ryhmäkoot, jotta jokainen oppilas saa tarvitsemaansa huomiota ja ohjausta. Lisäksi kuntien tulee panostaa maksuttomaan aamu- ja iltapäivätoimintaan, jotta perheiden arki sujuu jouhevasti.
Koulutuksen segregaatio on edelleen vahvaa, ja jako miesten ja naisten töihin on jopa vahvistunut joillain sektoreilla. Kuntien tulee purkaa tätä aktiivisesti sukupuolitietoisella kasvatuksella ja koulutuksella, joka huomioidaan aina varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle saakka. Sukupuolitietoinen kasvatus ja koulutus edistävät tasa-arvoa ja vähentävät stereotypioita, mikä osaltaan auttaa nuoria löytämään omia kiinnostuksen kohteitaan ja vahvuuksiaan sukupuolesta riippumatta.
6. Stop naisiin kohdistuvalle väkivallalle ja lähisuhdeväkivallalle
Suomi on naisille Euroopan unionin toiseksi vaarallisin maa, ja jopa 47 prosenttia yli 15-vuotiaista tytöistä ja naisista on kokenut Suomessa fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Lähisuhdeväkivallan uhrien palveluohjauksen toimivuus on varmistettava lisäämällä matalan kynnyksen palveluita, ja palveluohjausvastuun on oltava viranomaistahoilla, kunnilla ja hyvinvointialueilla. Turvakotiverkostoa on kehitettävä, jotta alueellinen saavutettavuus ja saatavuus voidaan turvata kaikille koko Suomessa.
Väkivaltatyötä tekevien järjestöjen rooli keskeisenä ja tärkeänä palveluntarjoajana on tunnistettava, ja tälle työlle on taattava riittävät resurssit. Lähisuhde- ja kunniaväkivaltaan on puututtava tehokkaammin lisäämällä matalan kynnyksen palveluita ja varmistamalla, että kyseiset palvelut ovat helposti saatavilla kaikille, jotka niitä tarvitsevat.
7. Omaishoito on tasa-arvokysymys
Hoivavastuu on jakautunut Suomessa epätasaisesti sukupuolen mukaan, ja sillä on merkittävä vaikutus naisten työelämään ja jaksamiseen. Valtaosa omaishoitajista on naisia, mikä heijastuu muun muassa heidän tulotasoonsa, eläkekertymäänsä ja terveydentilaansa.
Hyvinvointialueiden tulee turvata omaishoitajien yhteiskunnallinen asema ja tarjota sekä inhimillistä että laadukasta hoivaa. Kun iäkkäiden hoivan vastuu siirtyy yhä enemmän avohoitoon, kasvaa riski siitä, että hoivavastuu siirtyy entistä enemmän koteihin ja naisten vastuulle. Omaishoitajille on taattava yhdenvertaiset hyvinvoinnilliset ja taloudelliset tuet sekä palvelut koko Suomessa. Lisäksi kuntien ja hyvinvointialueiden tulee kiinnittää huomiota ennaltaehkäiseviin palveluihin, kuten ikäihmisten päivätoimintaan ja tarjota omaishoitoperheille riittävästi tukea ja resursseja.
8. Työllisyyspalvelut edistävät tasa-arvoa ja tukevat pienyrittäjiä
TE-uudistuksen myötä julkisten työvoimapalvelujen järjestämisvastuu on kunnilla. Uudistuksen yhteydessä on tärkeää huomioida tasa-arvoon ja sukupuolen segregaatioon liittyvät tekijät. Kuntien tulee työllisyyspalveluillaan edistää työelämän tasa-arvoa, perhemyönteisyyttä ja vammaisten naisten osallistumista työelämään.
Erityisen suuri määrä yksin- ja pienyrittäjistä on naisia. Yleinen kustannustason nousu vaikuttaa ihmisten ostoskäyttäytymiseen negatiivisesti, mikä heijastuu erityisesti naisvaltaisiin aloihin, kuten kosmetologi- ja kampaamopalveluihin, kotisiivouspalveluihin ja pieniin kauppaliikkeisiin. Kuntien on tarjottava mahdollisuuksia yrittäjyyteen ja tuettava pienyrittäjiä tarjoamalla heille taloudellista neuvontaa, koulutusta ja verkostoitumismahdollisuuksia sekä mahdollistettava myös pienyrittäjille aito mahdollisuus osallistua kuntien ja hyvinvointialueiden kilpailutuksiin.
9. Panostuksia maahan muuttaneiden naisten kotoutumiseen ja työllistymiseen
Tutkimusten mukaan maahan muuttaneet naiset kohtaavat syrjintää ja huono-osaisuutta sekä sukupuolensa että taustansa vuoksi. Hyvinvointialueiden ja kuntien tarjoamien palveluiden tulee tukea maahanmuuttajien työllisyyttä, osallisuutta ja kotoutumista. Maahan muuttaneiden naisten työllistymistä on tuettava vahvistamalla heidän luku- ja kirjoitustaitoaan sekä luomalla joustavia polkuja työelämään siirtymiseen.
Kunnan tarjoamissa kotoutumisen ja työllistymisen palveluissa on huomioitava sukupuoli ja tarjottava tasa-arvoon liittyvää tietoa. On tärkeää, että palvelut ovat saavutettavissa ja kohdennettuja siten, että ne vastaavat maahan muuttaneiden naisten erityistarpeisiin. Tämä edellyttää monipuolisia koulutus- ja työllistymismahdollisuuksia, jotka tukevat naisten osallisuutta ja integroitumista yhteiskuntaan. Huivin käyttö ei saa estää harjoittelu- tai työpaikan saamista. Lisäksi kolmannen sektorin rooli maahan muuttaneiden naisten kotoutumisessa on tunnistettava ja sitä on tuettava.
10. Kunnat ja hyvinvointialueet puuttuvat vihapuheeseen, häirintään ja rasismiin aktiivisesti
Vihapuhe, häirintä ja rasismi on kitkettävä juurineen. Rasismi aiheuttaa eriarvoistumista ja vahingoittaa sekä sen kohteita että koko yhteiskuntaa. Syrjimättömyys ja antirasismi on huomioitava kaikessa toiminnassa, aina kunnan ja hyvinvointialueen palveluista päätöksiin ja henkilöstöpolitiikkaan.
Kuntien ja hyvinvointialueiden työntekijöille on tarjottava kattavaa koulutusta rasismin, häirinnän ja vihapuheen tunnistamiseen ja puuttumiseen. Näitä ilmiöitä on torjuttava kaikilla elämänalueilla, kuten koulutuksessa, työelämässä ja terveydenhuollossa, ja niihin on osoitettava riittävät resurssit. Vapaa-ajan harrastuksissa on luotava lapsille ja nuorille turvallinen ympäristö, oli kyseessä sitten järjestötoiminta, urheilu, harrastaminen tai poliittinen toiminta. Erityisen tuomittavaa on valta-aseman väärinkäyttö, ja koko Suomesta on tehtävä häirinnästä vapaa vyöhyke.
11. Panostuksia feministiseen kaupunkisuunnitteluun ja ilmastotekoihin
Kunnat ja hyvinvointialueet kuuluvat kaikille, ja julkisten tilojen tulee olla saavutettavia ja turvallisia kaikille. Kunnissa on kehitettävä julkisten tilojen ja kulkuneuvojen esteettömyyttä, mikä helpottaa liikkumista esimerkiksi pyörätuolilla tai lastenrattailla. Lisäksi on panostettava kevyen liikenteen väyliin ja joukkoliikenteeseen, jotta liikkuminen on sujuvaa ja ympäristöystävällistä. Asuntotuotannossa on kiinnitettävä huomiota kohtuuhintaisuuteen, saavutettavuuteen ja esteettömyyteen. Näin varmistetaan, että kaikilla kuntalaisilla on mahdollisuus asua laadukkaissa ja turvallisissa asunnoissa.
Kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyötä on lisättävä kaavoituksen ja ympäristöasioiden toteuttamisessa. Kuntien tulee laatia kunnianhimoisia ilmastosuunnitelmia, jotka luovat kuntien ilmastotyön perustaa ja edistävät vihreää siirtymää.
12. Kulttuuri on hyvinvointia
Kulttuuri on osa hyvinvointia, ei luksustuote, ja se kuuluu kaikille. Jokaiselle tulee tarjota mahdollisuus nauttia kulttuurista ja osallistua siihen aina lapsuudesta saakka. Tämä parantaa tutkitusti hyvinvointia ja edistää terveyttä, mutta myös auttaa alentamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden kustannuksia tulevaisuudessa.
Kansanterveyden ja -talouden kannalta on tärkeää, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimiin sisältyvät kulttuurin hyvinvointivaikutuksia tukevat toimet. Hyvinvointialueiden tulee tehdä kulttuurityötä yhdessä kuntien ja järjestöjen kanssa, jotta kulttuurin saavutettavuus ja vaikutukset hyvinvointiin ja terveyteen toteutuvat parhaalla mahdollisella tavalla. Kulttuuri tavoittaa parhaiten erilaiset ikä- ja kohderyhmät hyvinvointialueiden, kuntien, järjestöjen ja kulttuurilaitosten välisen yhteistyön kautta. Näiden toimien avulla varmistetaan, että kulttuuri on kaikkien ulottuvilla ja että sen positiiviset vaikutukset hyvinvointiin ja terveyteen tulevat kaikkien kuntalaisten hyödyksi.
13. Osallisuutta on kasvatettava
Vihapuhe on voimakkaasti sukupuolistunut ilmiö, joka kohdistuu erityisesti naisiin, vähemmistöihin ja vähemmistöjen oikeuksia puolustaviin henkilöihin. Vihapuhe kaventaa naisten osallistumismahdollisuuksia ja ilmaisun- sekä sananvapautta. Tämä heikentää naisten turvallisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa. Vihapuhe rajoittaa naisten osallistumista julkiseen keskusteluun ja päätöksentekoon, mikä on vakava uhka paitsi tasa-arvolle, myös demokratialle. Vähemmistöihin kuuluvilla naisilla riski vihapuheen kohtaamisesta on entistä suurempi. Demokratian ja tasa-arvon toteutumiseksi kuntien, hyvinvointialueiden ja puolueiden on puututtava aktiivisesti vihapuheeseen. Turvallisemman tilan periaatteet on otettava käyttöön, ja luottamushenkilöitä sekä työntekijöitä on koulutettava vihapuheeseen, häirintään ja väkivaltaan puuttumiseen.
Kuntien ja hyvinvointialueiden toimintojen kehittäminen tapahtuu parhaiten kuullen alueen asukkaita ja pohtien ratkaisuja yhdessä heidän kanssaan. Osallistavaa budjetointia on hyödynnettävä ja laajennettava. Lisäksi kuntien, hyvinvointialueiden ja järjestöjen yhteistoimintaa on lisättävä.