Demarinaisten blogissa Pinja Perholehto: Tyttöjen päivä 11.10.

Kun me aikuiset puhumme verkossa tapahtuvasta vihapuheesta ja häirinnästä, ajattelemme helposti, että kyse on yhdestä ympäristöstä muiden joukossa. Unohdamme, että tämän päivän lapset ja nuoret eivät tunne välttämättä muita todellisuuksia.  

Tyttö, joka sai ensimmäisen puhelimensa kahdeksanvuotiaana vuonna 2015, on nyt täysi-ikäinen. Hänen nuoruutensa on kulunut somessa: MeToo-liikkeen, Greta Thunbergin ja Andrew Taten kaltaisten hahmojen keskellä. Hän on nähnyt aktivismia ja toivoa, mutta myös naisvihaa, häirintää ja uhkaa. Trollit ja anonyymit viestit voivat olla hänen seuranaan joka päivä – jopa työpäivän verran. 

Pelastakaa Lapset ry:n tämän syksyn Nettivihje-kyselyssä yli neljännes lapsista kertoi saaneensa seksuaalissävytteisen viestin aikuiselta viimeisen vuoden aikana. Monilta pyydetään alastonkuvia ja heille myös lähetetään sellaisia. Tilanteet voivat olla toistuvia, mutta jo yksikin kerta jättää jälkensä.  

Jään silti pohtimaan, tuleeko tietoomme vain jäävuoren huippu? Yli puolet lapsista ei nimittäin ollut kertonut kohtaamastaan seksuaalisesta häirinnästä kenellekään, vaan poistaa viestit ja vaikenee. Ymmärrän sen valitettavan hyvin. Moni häpeää tehneensä jotain väärää ja saattaa myös pelätä, että seurauksena on puhelimen menetys tai somekielto. 

Aikuisen lapseen kohdistama seksuaalinen teko on rikos myös verkossa. Jokainen ilmoitus viranomaisille voi estää uusia uhreja. Mutta yhtä tärkeää on, että lapsen kanssa puhutaan nettiarjesta. 

On myös hyväksyttävä, ettemme tiedä kaikkea. Kymmenvuotiaan some ei ole sinun somesi, sillä algoritmit yksilöivät alustat näyttämään eri ihmisille eri todellisuutta. Siksi meidän on kuunneltava myös lapsia ja nuoria itseään tarkemmin – ei vain asiantuntijoita. Miten voisimme ratkaista ongelmia, joita emme edes näe heidän silmillään? 

Toisinaan kuulee sanottavan, että somen vihasta tai siellä esiintyvästä ns. groomingista huolimatta kasvokkain osataan yhä kohdata ja käyttäytyä.  Lasten ja nuorten kohdalla tämä ei ole niin yksinkertaista.  

Jos jo lapsuus ja nuoruus kuluu sisältöjen parissa, joissa naisia vähätellään tai vihataan, se jättää jäljen. Se voi polarisoida ajattelua ja näkyä yllättävän jyrkkinä asenteina tyttöjä kohtaan siitäkin huolimatta, että kotona olisi korostettu yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. 

Somesta ammennetut opit eivät unohdu täysi-ikäisyyden kynnyksellä. En voi olla siksi liikaa painottamatta, että se, mitä lapset ja nuoret kohtaavat tänään verkossa, näkyy myöhemmin myös aikuisten maailmassa. Eurostatin mukaan Suomi on jo nyt EU:n turvattomin maa naisille. Meillä väkivallan ja sen uhan kokemukset ovat yleisempiä kuin missään muualla Euroopassa. Tätä kehitystä ei pidä ruokkia. 

Tyttöjen päivänä haluan siksi muistuttaa, että sukupuolittunut häirintä ei ole valitettavasti menneisyyttä, vaan se on myös nykytodellisuutta. 

Lapsissa ja nuorissa on valtavasti potentiaalia, rohkeutta ja hyvää. Meidän on tehtävä kaikkemme sen eteen, että heidän ympäristönsä olisi turvallinen, että vihaa, häirintää ja syrjintää ei katsota sormien läpi – ei verkossa eikä sen ulkopuolella. 

Pinja Perholehto

SDP:n kansanedustaja ja eduskunnan tyttöryhmän varapuheenjohtaja