Demarinaisten uudet puheenjohtajat: Tervetuloa niin feministit kuin kaikki muutkin naiset!
Feministejä, totta kai, mutta tilaa on oltava kaikilla tavoilla ajatteleville naisille. Miesten ja naisten palkkaerot on vihdoinkin saatava kapenemaan. Uusia keinoja tavata ihmisiä on kehitettävä, eikä ketään saa sulkea toiminnan ulkopuolelle. Yhdessä olemme edelleen enemmän kuin yksin.
Näin tiivistää linjansa Sosialidemokraattisten Naisten marraskuussa valittu puheenjohtajakolmikko, Tytti Tuppurainen, Tuula Petäkoski-Hult ja Sari Melkko. Myös järjestöosaamista on kehitettävä ja uusia keskustelunavauksia nostettava esiin, etenkin kaavaillun feministisen foorumin kautta.
Meidän pitää puhutella tavallisia suomalaisia
Dooris: Mitä mieltä olet feminismistä ja liittokokousaloitteesta, jonka mukaan Demarinaisten pitäisi muuttaa nimensä Sosialidemokraattiseksi feministiliitoksi?
Tytti Tuppurainen (TT): – On selvää, että Demarinaiset on feministinen liike. En kuitenkaan halunnut ottaa riskiä, että nimenmuutoksella kadotamme yhteyden niihin, jotka muuten haluaisivat tulla naisliiton toimintaan. Sosialidemokraattien, niin naisten kuin miesten, pitäisi juuri nyt puhutella tavallisia suomalaisia.
– Feminismi on radikaali muutosliike, joka murtaa vallitsevia valtarakenteita, niitä luutuneita käsityksiä, jotka johtavat siihen, että naisten pitää toimia naisten tavalla ja miesten miesten tavalla. – Suomessa osa naisista kokee kuitenkin feminismin itselleen vieraana, miesvihamielisenä liikkeenä, jossa rintaliivit heitetään tuleen. Tulkintoja on monia. Luotan siihen, että Demarinaisten suunnittelema feministinen foorumi herättää lisää keskustelua ja kokoaa ne naiset, jotka tuntevat feminismin itselleen läheiseksi.
Tuula Petäkoski-Hult (TPH): – Feminismi on minulle yhdenvertaisuutta, tasa-arvoisia osallistumismahdollisuuksia sukupuolesta riippumatta. On hyvä, että asiasta keskustellaan ja feministinen foorumi perustetaan. Nimenmuutos olisi kuitenkin voinut karkoittaa pois myös osan nuorista naisista, koska kaikki eivät koe olevansa feministejä.
Sari Melkko (SM): – Jos feminismi on sitä, että edistetään miesten ja naisten tasa-arvoa, niin totta kai olen feministi. En kuitenkaan olisi kokenut mitään lisäarvoa sillä, että naisliiton nimi olisi muutettu Sosialidemokraattiseksi feministiliitoksi.
Yhdessä olemme yhä enemmän kuin yksin
Dooris: Mitkä ovat Demarinaisten tärkeimmät tavoitteet seuraavalla liittokokouskaudella?
TT: -On määrätietoisesti tartuttava naisten ja miesten palkkatasa-arvon parantamiseen. Nykyinen 18 prosentin palkkaero on sietämätön Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen samapalkkaisuusohjelma käynnistyi jo vuonna 2006, mutta tavoitteesta kaventaa palkkaero 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä ollaan pahasti jäljessä.
– Perhekustannukset jakautuvat epätasaisesti, mikä rasittaa kohtuuttomasti naisvaltaisia aloja. Työmarkkinaratkaisuun tulee sisältyä perhevapaiden kustannusten tasaus. Pitkällä tähtäyksellä työelämän jako naisten ja miesten aloihin ja ammatteihin on poistettava. Naisten kouluttautumista ja urakehitystä on kannustettava. Tasa-arvoinen ja monipuolisia uria tarjoava työelämä hyödyttää myös miehiä.
TPH: -Tärkeää on, että järjestöosaaminen kehittyy. Sitä varten naispiireissä tarvitaan koulutusta ihan perusasioissa, kuten kokoustekniikassa, talousarvion laadinnassa ja muissa vastaavissa. Päämäärä naisliitolla on hyvin hallussa, nyt pitää löytää keinot siihen pääsemiseksi.
– Kaivataan myös uusia tapoja tavata ihmisiä. Sosiaalisen median merkitystä korostetaan jatkuvasti, mutta yhtä tärkeää on jalkautuminen erilaisiin kesätapahtumiin, työpaikoille, laitoksiin joka puolelle, missä ihmiset päivittäin liikkuvat ja vaikuttavat.
– Moni syrjäytyy sosiaalisesta mediasta ja politiikasta ihan tarkoituksella. Esimerkiksi sote-uudistus vie asioita kauas tavallisten kansalaisten ulottuvilta ja tekee heistä pahimmassa tapauksessa hallintoalamaisia Demarinaisten toiminta ei saa olla ketään poissulkevaa. Yhdessä olemme enemmän kuin yksin, se pätee edelleen.
SM: – Vammaisen lapsen äitinä muistutan, että omaishoitajien oikeuksista huolehdittaessa ei saa unohtaa omaishoidettavien oikeuksia. Nyt kaikki palvelut pitää erikseen hakea, ja niiden saatavuus vaihtelee liian paljon asuinkunnasta riippuen. – 26 vuotta poliisina on opettanut myös katsomaan yhteiskuntaa sisäisen turvallisuuden ja järjestyksen näkökulmasta. Kuten useimmat kollegani, olen huolissani aikeista supistaa poliisin resursseja. Nykyiselläkään väkimäärällä emme selviä kaikista meille laissa säädetyistä tehtävistä. Siksi olin mukana poliisien marssilla Helsingissä osoittamassa mieltä suunniteltuja leikkauksia vastaan.
Haastattelut: Merja Minkkinen
Ympäristönsuojelua,
työelämän tasa-arvoa vammaisille
ja omaishoidettavien oikeuksia
Demarinaisten puheenjohtaja 2015 – 2018:
Tytti Tuppurainen
”Olen 38-vuotias ensimmäisen kauden kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu Oulusta. Uusperheeseen kuuluvat aviomies, 14-vuotias tytär ja 12-vuotias poika. Paitsi SDP:n puoluehallituksen jäsen, olen myös puolueen vaalipäällikkö kevään eduskuntavaaleissa, joten kiirettä pitää!
Olen ympäristönsuojelun ja kansalaisaktivismin vankka kannattaja. Haluan kestävää kehitystä kaikilla osa-alueilla: taloudessa, teknologiassa ja kulttuurissa. Ennen nykyistä työtäni olin muun muassa Oulun Ekotuote Oy:n toimitusjohtaja 1995-2000, ja sitä kautta myös yrittäjyyden ongelmat ovat minulle tuttuja.”
Tästä haluan puhua:
Sydämessäni olen edelleen luontonuori
”Oma tieni yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi on kulkenut Oulun Luontonuorten kautta. Lapsena lajittelimme paperia, ja hieman vanhempana pyöritimme hyötyjätteiden lajitteluun erikoistunutta Nuorten kierrätyskeskusta. Jo pienestä pitäen kestävä kehitys on ollut ajatteluni perustaa: kaikki toiminta on sovitettava luonnon kantokyvyn rajoihin. Maailma on meillä tulevilta sukupolvilta lainassa. Meidän on pyrittävä siihen, että jätämme sen lapsillemme paremmassa kunnossa. Elämämme on kiinni ekosysteemien toiminnasta: puhtaasta vedestä, ilmastosta, hiilen kierrosta. Luonnon monimuotoisuutta täytyy varjella.
Vaikka nyt onkin muotia laskea kaikelle taloudellinen arvo (näin voidaan tehdä myös biodiversiteetille ja ekosysteemipalveluille) on luonnolla mielestäni myös itseisarvo. Kun suojelemme luontoa, suojelemme itseämme. Tämä ei sulje pois luonnonvarojen kestävää käyttöä: puhdas kotimainen ruoka ja vaikkapa metsäteollisuuden uudet innovaatiot perustuvat luonnon pääomaan kajoamiseen.
Avain on kestävyydessä. Tulevaisuutemme on toisaalta uusiutumattomien luonnonvarojen kierrätettävyydessä (niin sanottu kiertotalous) ja toisaalta siirtymässä uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön, biotalouteen. Suomi voi olla näissä asioissa kokoaan suurempi, sillä meillä yhdistyvät niin runsaat luonnonvarat kuin korkea osaaminen. Sydämessäni olen edelleen luontonuori.”
Demarinaisten 1. varapuheenjohtaja 2015 – 2018:
Tuula Petäkoski-Hult
Tuula Petäkoski-Hultin kotisivu »
”Olen 59-vuotias pitkän linjan kunnallispoliitikko ja perheyrityksen osakas Lempäälästä. Olen myös pitkän linjan akateeminen opiskelija, sillä valmistuin fysioterapeutiksi vuonna 1979, erikoislääkintävoimistelijaksi 1983, terveydenhuollon maisteriksi 1990 ja filosofian tohtoriksi 1995.
Väitöskirjani otsikko oli Vammaisten apuvälineiden hankintaprosessi, vaikutukset ja kustannukset. Opintojen jatkamiseen kannustivat epäkohdat, joihin asiakkaideni kautta sain perehtyä. Lisäksi kannustimena oli se, että lääkäreiden kanssa neuvottelut helpottuivat merkittävästi, kun opintoja kertyi lisää.
Väitöskirjan aihe tuli suoraan käytännön kokemuksesta ja työstäni VTT:n tutkijana. Olen siis sekä FT että ft, isoilla ja pienillä kirjaimilla. Kahdeksan vuotta fysioterapeuttina ja itsenäisenä ammatinharjoittajana opettivat myös paljon pienyrittäjien ongelmista.”
Tästä haluan puhua:
Vammaisilla ihmisillä on oikeus työelämään ja osallisuuteen
”Talouden taantuman aikaan puhutaan yleensä vähemmän vammaisten ihmisten oikeudesta työelämään ja osallisuuteen kaikissa yhteiskunnan toiminnoissa. Taantuma antaa ikään kuin luvan heikentää myös vammaisten ihmisten tarvitsemia arkielämänsä palveluita ja jopa työn saantia. Varmasti moni on kuullut lauseen, kun ei terveillekään löydy töitä.
Vammaisuus ei kuitenkaan saisi olla ratkaiseva tekijä valittaessa työntekijöitä, vaan osaaminen ja kyky tehdä tarjolla olevaa työtä. Työstä suoriutumista ja työssä pärjäämistä voidaan tukea monilla apuvälineillä, jos vain on tahtoa ja halua järjestää työnteon välineet ja työympäristö kaikille työntekijöille soveltuvaksi. Tarvittaviin muutostöihin ja välineisiin on saatavissa myös yhteiskunnan tukea.
Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijavalintaprosessista löytyy viimeisin räikeä esimerkki mielestäni rasistisesta ja syrjivästä toiminnasta. Lapsesta saakka kuuro nuori nainen osallistui pääsykokeisiin kouluttautuakseen sairaanhoitajan ammattiin. Kuulovammaisuutta pidettiin niin suurena haittana ja esteenä sairaanhoitajan ammatissa toimimiselle, että hyvin menneistä pääsykokeista huolimatta hänelle ei myönnetty opiskeluoikeutta. Kuulovammaiselle opiskelijalle laki turvaa kuitenkin opiskelutulkin ja opinnot on suunniteltavissa niin, että kuurous ei ole este, vaan ominaisuus, joka tulee ottaa huomioon opiskelussa.
Onneksi opiskelijaksi pyrkinyt ei tyytynyt päätökseen, vaan lähti hakemaan oikeutta ja vaati ammattikorkeakoulua korjaamaan valitsematta jättämispäätöksensä. Näin onneksi tapahtuikin ja opinnot voivat alkaa. Viittomakieli on tunnustettu kuurojen äidinkieleksi, siksi kielen perusteella syrjimistä ei tule sallia. Kuulon puute ei estä havaitsemasta kärsiikö potilas kivusta vai ei, sen kyllä näkee kasvoiltakin. Voidaan ajatella myös niin, että kuuroilla potilailla on oikeus saada palvelua äidinkielellään.
Suomessa toimii jo nyt ammatissa kuuroja sairaanhoitajia, joten asia ei ole uusi. Tunnen myös pyörätuolia käyttäviä lääkäreitä, eikä heiltä aikanaan ole evätty opiskeluoikeutta siksi, että eivät pysty joka paikkaan menemään liikkumisvälineellään eivätkä kaikissa mahdollisissa lääkärin tehtävissä toimimaan. Suuri osa kehitysvammaisista ihmisistä kykenee heille räätälöityyn työhön, jos me vain haluamme sen mahdollistaa. Yhteiskunnalla on tähän taloudellista tukea osoitettavissa ja niin tulee olla tulevinakin vuosina.
Opiskellessani fysioterapeutiksi meillä oli mahdollisuus opiskella myös viittomakieltä. Enää en sitä osaa, mutta aika hyvin on mielessä vielä viittomat lauluun ’Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä’. Annetaan näiden tähtien säteillä voimaa ja valoa siihen, että mahdollistamme vammaisten ihmisten olla osallisina kaikissa niissä asioissa, joissa itsekin toimimme mukaan lukien opiskelu- ja työelämä.”
Tuula Petäkoski-Hultin kotisivu »
Demarinaisten 2. varapuheenjohtaja 2015 – 2018:
Sari Melkko
”Olen 47-vuotias rikosylikonstaapeli ja viiden lapsen äiti Kouvolasta Vanhimmat lapseni ovat iältään 23, 22 ja 12, nuorimmat kaksoset kymmenen. 10-vuotiaalla Aleksi-pojalla on Downin syndrooma, mikä hänen kohdallaan ei onneksi tarkoita tälle kehitysvammalle tyypillisiä fyysisiä sairauksia, mutta kylläkin älyllisten toimintojen ja puheen vaikeuksia
Politiikkaan tulin 2006, kun Tarja Halonen ja Sauli Niinistö olivat vastakkain presidentinvaalien toisella kierroksella. Tarjouduin ensin jakamaan Halosen vaaliesitteitä ja stten minut pyydettiin mukaan SDP:n toimintaan. Poliisit ovat aika oikeistolainen ammattikunta, etenkin niin oikeistolaisessa kaupungissa kuin vanha Kouvola, mutta en anna sen häiritä omaa linjaani.”
Tästä haluan puhua:
Omaishoidettavien asemaa ja oikeuksia ei saa unohtaa
”10-vuotiaan kehitysvammaisen pojan äitinä ja hänen omaishoitajanaan olen luonnollisesti kiinnostunut omaishoitoon liittyvistä asioista. Julkisuudessa omaishoitoon liittyvä keskustelu on viime aikoina tuntunut kovasti keskittyvän nimenomaan omaishoitajien asemaan eikä niinkään ole puhuttu omaishoidettavien asioista, heidän asemastaan ja oikeuksistaan.
Omaishoitohan määritellään hoitomuodoksi, joka mahdollistaa kaikenikäisten hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien toimintakyvyltään heikentyneiden, sairaiden ja vammaisten henkilöiden kotona asumisen. Omaishoitajan työ on siis yhteiskunnallisesti hyvin merkityksellistä.
Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman työryhmän viime vuonna antaman loppuraportin mukaan omaishoidon tuella tehdyn hoitotyön laskennallinen arvo on nykyisin noin 1,7 miljardia euroa ja omaishoidon tuen kustannukset ovat noin 450 miljoonaa euroa vuodessa, joten omaishoidon tuki vähentää julkisia palvelumenoja arviolta 1,3 miljardia euroa vuodessa.
Omaishoitajien ja heidän hoidettaviensa tuelliset ja palvelulliset tarpeet vaihtelevat laidasta laitaan. Omaishoitaja voi olla nuori, työssäkäyvä ja hyväkuntoinen aikuinen tai vastaavasti iäkäs, huonokuntoinen ja siten itsekin tukipalveluja tarvitseva henkilö. Omaishoidettavat eivät ole pelkästään ikäihmisiä, vaan hoidettava voi olla vammainen tai pitkäaikaissairas lapsi, nuori tai työikäinen henkilö.
Mainitussa omaishoidon kehittämisohjelmassa kiinnitetään erityistä huomiota omaishoitajien aseman vahvistamiseen, yhdenvertaisuuteen ja jaksamisen tukemiseen. Suunnitteilla on, että nykyisen omaishoidon tuesta annetun lain korvaisi laki sopimusomaishoidosta, jossa muun muassa säädettäisiin sopimusomaishoidon edellytyksistä ja hoitopalkkioiden saantiperusteista.
Edelleen mainitussa loppuraportissa todetun mukaan sopimusomaishoidon kehittämisen kustannukset ovat arviolta 468 miljoonaa euroa vuodessa ohjelmakauden lopussa vuonna 2020, suurin menojen kasvu aiheutuisi 20.000 uudesta sopimusomaishoitajasta. Sopimusomaishoidon arvo kasvaisi 2,5 miljardiin euroon ja sopimusomaishoidolla palvelumenoissa saatavat säästöt runsaaseen 1,5 miljardiin euroon vuodessa vuonna 2020.
Omaishoitajien aseman kehittämisen sekä heidän luku- ja työmääränsä lisäämisen ei missään nimessä soisi vaikuttavan omaishoidettavien tarvitsemien erilaisten, tavattoman monimuotoisten tuki- ja palvelumuotojen saatavuuteen negatiivisella tavalla, mutta pelkona voi olla, että näin itse asiassa kävisikin. Mainitussa loppuraportissahan suoraan tuodaan esiin luvut palvelumenoissa saatavista säästöistä.
Nyt on mielestäni äärimmäisen tärkeää, että pidetään ääntä omaishoidettavienkin asemasta ja oikeuksista, heidän kaipaamistaan palveluista, avusta, hoidosta, tuesta ja turvasta. Niihin ei saa kajota vähentämismielessä säästöjen saamiseen vedoten.”