Demarinaisten vieraskynässä Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry: Tiesitkö että joka viides äiti sairastuu?

Äimä ry on valtakunnallinen vertaistukijärjestö, joka keskittyy raskauden aikaiseen tai synnytyksen jälkeiseen masennukseen sekä vauva-ajan psykooseihin. Vertaistukemme on maksutonta kaikille sitä tarvitseville, mutta emme korvaa hoitoa, jonka täytyisi tulla hyvinvointialueilta.

Tuoreimpien tutkimusten mukaan jopa 28 % äideistä kärsii jostain masennusoireesta raskauden aikana ja jopa 20 % äideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Vuonna 2025 syntyi 45 835 lasta, joten tuo 20 % on helposti yli 8000 naista vuodessa. 8000 pienen vauvan äitiä, joiden vauvakuplaan kuuluu myös synnytyksen jälkeinen masennus. 1–2 äitiä tuhannesta synnyttäneestä sairastuu osastohoitoa vaativaan lapsivuodepsykoosiin. Yhteensä aikamoinen joukko.

Tiesitkö, ettei masentuneilla äideillä ole olemassa mitään oikotietä hoitoon, toisin kuin odottavilla päihdeäideillä, joilla on laissa oikeus päästä avun ääreen välittömästi? Tai jos odottava äiti katkaisee vaikka jalkansa, se luonnollisesti hoidetaan kiireisesti ja samalla varmistetaan vauvan vointi.

Mielenterveysasioissa – ellei kyseessä ole psykoosi – tällaista ei ole, niin odottavat kuin pienen vauvan synnyttäneet äidit ovat niissä samoissa pahasti ruuhkautuneissa mielenterveyspalveluiden jonoissa kuin kaikki muutkin. Lasten terapiatakuu ei palvele vauvaa, vaikka koko hänen hyvinvointinsa on kytkeytynyt äidin jaksamiseen. Hoito on joillakin alueilla entistä kauempana – esimerkiksi Keusote päätti luopua neuvolapsykologeista, koska kyseessä ei ole lakisääteinen palvelu ja kaikki mikä ei sellaista ole, säästetään pois. Mutta kuka sitten hoitaa äidit?

Synnytyksen jälkeistä masennusta on eri tasoista. Useimmilla sairaus alkaa lievästä ja hoidon saamisen viivästyessä tilanne pahenee ja monimutkaistuu. Tämä on paitsi inhimilliseltä kannalta myös yhteiskunnalle varsin kallista. Tästä voi toipua ja suurin osa toipuukin täysin, kun hoitoa ja apua saa ajoissa.

Puhutaan sairauksista, joihin sairastumista kukaan äiti ei itselleen valitse eikä monesti voi vaikuttaa sairastuuko, koska merkittävä syy ovat raskauden aikaiset hormonit. Sairastuminen ei kysy yhteiskuntaluokkaa, koulutusta tai aiempaa sairautta, kuka tahansa äiti voi sairastua. On vain kysymys siitä, kuinka nopeasti äiti saa apua, hoitamattoman synnytyksen jälkeisen masennuksen kustannukset taas ovat moninaiset. Äiti ei välttämättä pysty palaamaan työelämään, vuorovaikutus vauvan kanssa saattaa tarvita tukea, voi tulla parisuhdeongelmia tai ero, jolloin lapsiperheköyhyyden riski nousee.

Kylmä totuus on, että Suomessa kuten muissakin länsimaissa synnyttäneiden äitien yleisin kuolinsyy vuoden kuluttua vauvan syntymästä tarkisteltuna on itsemurha. Osaamme hoitaa fyysisiä sairauksia ja juuri tiedotettiin, että synnytyskuolleisuus on historian pienin Suomessa. Mutta sen jälkeen Suomi unohtaa äidit, jotka tarvitsivat apua täysin hoidettaviin mielenterveyden ongelmiin. Joskus vauva menettää äitinsä tai pahempaa. Miksi?

Ei voi olla ajattelematta, että jos miehet synnyttäisivät, nopea apu olisi luotu jo aikoja sitten. Ennen äitienpäivää 4.-10.5. vietetään kansainvälistä äitien mielenterveysviikkoa, keskiviikko 6.5. on World Maternal Health Day. WHO on julistanut äitien mielenterveyden tukemisen globaaliksi painopisteeksi jo 2022. Voisimmeko valtiossa, jossa jokainen vauva on arvokas, hoitaa tämän kuntoon?

Laura Piirainen
Toiminnanjohtaja
Äidit irti synnytysmasennuksesta Äimä ry

Äimä ry on valtakunnallisesti toimiva vertaistukijärjestö, tuemme koulutettujen vapaaehtoisten voimin niin raskaudenaikaiseen kuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen tai vauva-ajan psykooseihin sairastuneita äitejä perheineen. Meihin vanhemmat voivat olla yhteydessä, vaikka nimettömästi ja me ohjaamme avun ääreen asioissa, joista tutkitusti pienten lasten vanhempien on kaikkein vaikeinta puhua ääneen. STEA-rahoitteisena järjestönä apumme on maksutonta perheille ja vertaistuki tutkitusti nopeuttaa toipumista.

Vieraskynä on Demarinaisten kiertävä blogipalsta, jossa julkaistaan yhteistyöjärjestöjen ja sidosryhmien kirjoituksia keväällä 2026. Tekstit ovat vieraiden itsensä kirjoittamia ja edustavat vierailevien järjestöjen omia näkemyksiä.