Demarinaisten vieraskynässä Juha Viitala: Yhteiskunnan näkymättömät tukipilarit
Näemme usein pelikenttien laidoilla ja jumppasalien ulkopuolella isovanhempia odottelemassa lapsenlapsiaan. Missä vanhemmat ovat sillä aikaa? Usein he ovat töissä tai kotona hoitamassa arjen askareita. Tämä korvaamaton apu, jota moni isovanhempi säännöllisesti tai epäsäännöllisesti tarjoaa lapsiperheille, mahdollistaa monien arjen asioiden sujumisen.
Isovanhempien rooli ei rajoitu vain käytännön apuun, vaan he tarjoavat myös tärkeää tunneperäistä tukea lapsilleen ja lastenlapsilleen. Heidän panoksensa on yhteiskunnallisesti suuri, mutta sen arvon mittaaminen rahassa on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Pitää myös muistaa, että kaikilla perheillä ei ole näitä tukiverkostoja. Olemme tulleet pitkälle niistä ajoista, kun useampi sukupolvi asui yhteisessä kodissa.
Kiitos isovanhemmille, jotka mahdollistatte hieman toimivamman arjen lapsiperheille. Teidän panoksenne on merkittävä koko yhteiskunnan toiminnassa.
On tärkeää myös muistaa, että kun lapset kasvavat ja isovanhemmat ikääntyvät, avuntarve vaihtuu yleensä toisinpäin, ja keskusteluun nousee omaishoidon tarve.
Työelämässä olevien aikuisten rooli ikääntyneiden vanhempiensa tai muiden läheistensä auttamisessa on yhteiskunnassamme arvokas, mutta usein aliarvostettu voimavara. Kun puhumme omaishoitajuudesta, mieleen tulevat usein viralliset omaishoitajat, jotka saavat pientä omaishoidon tukea. Todellisuudessa monet meistä tekevät kuitenkin omaishoitotyötä ilman virallista statusta – omasta tahdostaan ja välittämisestä.
Työssäkäyvät avustavat lääkärikäynneillä, tekevät kauppa- ja apteekkireissuja, siivoavat, laittavat ruokaa ja tarjoavat seuranpitoa. Näistä muodostuu valtava määrä ”näkymättömiä työtunteja”, joiden arvo on yhteiskunnalle suuri. Ilman tätä läheisten antamaa apua julkinen sektori joutuisi huomattavasti suurempaan kuormitukseen. Yhteiskunta säästää merkittäviä summia läheisten tekemän työn ansiosta.
Tämä ei ole pelkästään taloudellinen kysymys, vaan ennen kaikkea inhimillinen. Apu ei rajoitu pelkästään fyysiseen tai käytännölliseen tukeen, vaan se on myös henkistä ja emotionaalista tukea, jonka arvoa ei voi rahassa mitata. Kyse on välittämisestä ja sukupolvien välisestä solidaarisuudesta, joka on olennainen osa yhteisöllisyyttä.
Monille työelämässä oleville omaisten hoitaminen on haaste, joka täytyy sovittaa yhteen työtehtävien ja muiden velvollisuuksien kanssa. Työpäivän jälkeen moni kiirehtii auttamaan vanhempiaan tai muita läheisiään, mikä vaatii joustoa niin työpaikoilta kuin työnantajilta. Etätyömahdollisuudet, joustavat työajat ja työnantajien ymmärrys työntekijöiden erilaisista tilanteista ovat avainasemassa helpottamaan tätä kuormitusta.
On tärkeää, että yhteiskuntana tunnistamme ja tunnustamme näiden ”näkymättömien” auttajien työn arvon. Heidän panoksensa on korvaamaton. Meidän tulisi puhua enemmän omaishoitajuuden monimuotoisuudesta ja siitä, miten voimme parantaa heidän asemaansa ja tarjota heille tukea arjessa. Jokainen meistä voi tehdä osansa – voimme tukea läheisiämme ja ystäviämme, jotka kantavat tätä vastuuta. Meidän tulisi vaikuttaa työpaikoilla ja yhteiskunnassa, jotta heidän työnsä saisi ansaitsemansa arvostuksen.
Kiitos kaikille isovanhemmille sekä kaikille teille, jotka hoidatte läheisiänne työn ja oman arkenne ohella. Te olette yhteiskuntamme hiljaisia sankareita, ja teidän työpanoksenne on mittaamattoman arvokas. Kyse on välittämisestä, ja juuri sitä yhteiskuntamme tällä hetkellä kaipaa.
Juha Viitala
SDP:n kansanedustaja, Satakunta
Vieraskynä on Demarinaisten kiertävä blogipalsta, jossa julkaistaan Demarinaisten ja Suomen Sosialidemokraattisen puolueen luottamushenkilöiden ja toimijoiden kirjoituksia. Tekstit ovat vieraiden itsensä kirjoittamia ja edustavat heidän omia näkemyksiään.