Eero Heinäluoma: Verkkohäirintään puuttuminen vaatii tehokkaita työkaluja ja toimeenpanoa

Sosiaalinen media on muuttanut tapaamme seurata yhteiskunnallisia tapahtumia, muodostaa mielipiteitä ja osallistua keskusteluun. Erityisesti nuorten alustat, kuten TikTok ja Instagram, ovat tiedonlähteitä ja paikkoja, joissa tutustutaan politiikkaan, löydetään samanhenkisiä ihmisiä ja nostetaan esiin itselle tärkeitä kysymyksiä. Verkossa voi löytää yhteisön ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kaikille se ei kuitenkaan ole yhtä turvallinen paikka. Mitä tapahtuu keskustelulle, jos oman äänen käyttäminen saa osan ihmisistä epäröimään häirinnän pelossa? Verkkohäirintä koskettaa monia ryhmiä, mutta se ei kohdistu kaikkiin samalla tavalla. YK:lla oli taannoin arvokas kampanja ”He for she”, jossa rohkaistiin miehiä ottamaan kantaa tasa-arvoasioihin ja toimimaan naisten puolesta. Tässä hengessä otan kantaa verkkohäirintää vastaan.

Naisiin kohdistuva häirintä saa usein sukupuolittuneita muotoja: seksistisiä kommentteja, ulkonäön arvostelua, seksuaalissävytteisiä viestejä tai uhkauksia. Kyse ei ole vain loukkaavista sanoista, vaan myös mielipiteiden sivuuttamisesta ja asiantuntemuksen kyseenalaistamisesta. Häirintä voi saada ihmisen vetäytymään keskustelusta tai jättämään kommentoimatta. Samalla menetetään arvokkaita näkökulmia, jotka muuten voisivat rikastuttaa yhteiskunnallista keskustelua ja auttaa meitä ymmärtämään paremmin toisiamme.

Tekoälyn kehitys on tehnyt seksuaalisten kuvaväärennösten luomisesta entistä helpompaa. Deepfake-teknologialla voidaan muokata kuvia ja videoita näyttämään aidoilta, vaikka tilanne olisi täysin keksitty. Esimerkiksi naisen kasvot voidaan liittää seksuaalissävytteiseen kuvaan ilman hänen suostumustaan. Väärennökset voivat levitä nopeasti, eikä niiden poistaminen yhdeltä alustalta estä leviämistä muualla. Niin julkisuuden henkilöt kuin poliitikotkin ovat joutuneet tällaisen häirinnän kohteiksi. Kyse ei ole vain yksityisyyden loukkaamisesta, vaan myös ihmisten nöyryyttämisestä ja maineen vahingoittamisesta. Erityisen huolestuttavaa on, että kohteeksi voi joutua kuka tahansa, jonka kuva on saatavilla verkossa.

Seksuaalisten deepfake-väärennösten torjuminen on noussut myös EU:n poliittiselle asialistalle. Europarlamentaarikot ovat vaatineet niin sanottujen nudifier-sovellusten nopeaa kieltämistä. Näillä sovelluksilla voidaan muokata ihmisten kuvia näyttämään alastomilta ilman heidän suostumustaan.

EU:lla on jo useita keinoja puuttua digitaaliseen väkivaltaan. Digipalvelusäädös (DSA) velvoittaa erittäin suuria verkkoalustoja arvioimaan ja lieventämään palveluihinsa liittyviä järjestelmäriskejä, kuten sukupuolittunutta verkkoväkivaltaa. Alustojen on huolehdittava siitä, etteivät niiden toimintatavat ja algoritmit edistä haitallisen sisällön leviämistä, sekä tarjottava toimivia keinoja ilmoittaa laittomasta sisällöstä. Alustojen vastuu ei kuitenkaan yksin riitä, vaan myös itse tekoihin on voitava puuttua. Naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskeva EU-direktiivi velvoittaa jäsenmaita kriminalisoimaan tiettyjä verkkoväkivallan muotoja, kuten tietyissä tilanteissa suostumuksetta levitettyjä tai manipuloituja intiimejä kuvia. Tavoitteena on vahvistaa uhrien suojaa ja yhdenmukaistaa jäsenmaiden lainsäädäntöä. Tekoälysäädös (AI Act) puolestaan kohdistuu teknologiaan ja sen käyttöön. Se kieltää muun muassa sellaiset tekoälyjärjestelmät, joilla tuotetaan tai muokataan tunnistettavan henkilön intiimejä kuvia tai seksuaalisesti eksplisiittistä sisältöä ilman hänen suostumustaan. Uusien säännösten soveltaminen alkaa vielä tänä vuonna. Kyse ei ole kaikkien kuvankäsittelysovellusten yleisestä kiellosta, vaan haitallisen käytön rajoittamisesta.

Sääntely luo perustan ongelmaan puuttumiselle, mutta ratkaisevaa on sen tehokas toimeenpano. Tarvitaan valvontaa, toimivia ilmoitus- ja poistamismenettelyjä sekä vastuuta haitallista sisältöä levittäviltä alustoilta ja toimijoilta. Myös uhreille on tarjottava tukea. Kun yhä suurempi osa yhteiskunnallisesta keskustelusta ja vaikuttamisesta tapahtuu verkossa, digitaalisen ympäristön on tuettava tätä mahdollisuutta. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus osallistua keskusteluun ilman pelkoa siitä, että omaa ääntä käytetään itseä vastaan. Verkkohäirinnän estäminen on yksi esimerkki alueista, joilla kansalliset päätökset eivät riitä ja jossa tarvitsemme kipeästi eurooppalaista lainsäädäntöä.

Eero Heinäluoma
Europarlamentaarikko

Vieraskynä on Demarinaisten kiertävä blogipalsta, jossa julkaistaan SDP:n kansanedustajien ja europarlamentaarikkojen kirjoituksia syksyllä 2026. Tekstit ovat vieraiden itsensä kirjoittamia ja edustavat heidän omia näkemyksiään.