Ehdokkaiden vieraskynässä Mari Kärkkäinen: Omaishoitaja, työelämä ja hoivakriisi: miksi tarvitaan lakimuutoksia?
Omaishoito on lämmin, inhimillinen ja kaiken lisäksi yhteiskunnalle edullinen tapa järjestää hoivapalveluja. Hoivan kokonaisuudessa omaishoito on keskeinen osa, jota ilman julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto kuormittuisi kestämättömästi. Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heiketessä omaishoitajien merkitys kasvaa entisestään. Omaishoitoa tuleekin kehittää ja resursoida keskeisenä osana Suomen hoiva- ja palvelujärjestelmää. Sote-uudistus mahdollisti yhtenäisemmät toimintamallit parantaen yhdenvertaisuutta. Hyvinvointialueilla on myös paremmat mahdollisuudet järjestää omaishoitoa tukevia palvelukokonaisuuksia.
Omaishoitoperheiden tuen tarpeet ovat yhtä moninaiset kuin perheetkin. Tukemalla omaishoitoa edistetään ihmisten mahdollisuutta asua omassa kodissaan. Hoito voi olla sitovaa ja oikeuttaa viralliseen omaishoitajan statukseen, kuten esimerkiksi kehitysvammaisen lapsen hoito. Avun tarve voi olla hetkellistä kuljetusavun tarjoaminen iäkkäälle sukulaiselle. Joskus tarvitaan lähinnä läsnäoloa. Toisinaan avuntarve kotona on intensiivinen mutta suhteellisen lyhyt, kuten sairaalasta kotiutumisen tai saattohoidon tilanteissa.
Suomessa on noin 50 000 sopimuksen tehnyttä omaishoitajaa ja huomattavasti enemmän heitä, jotka hoitavat omaistaan ilman varsinaista sopimusta. Sopimusomaishoitajista noin 70 prosenttia on naisia. Hoivavastuut kasautuvat erityisesti yli 45-vuotiaille naisille. Koronaepidemia näyttää lisänneen omaishoitoon käytettyä aikaa. Tämä heikentää entisestään naisten työllistymistä ja vähentää palkkatyöhön käytettyä aikaa. Omaishoitajan ansiotyöhön tulee usein katkoksia tai työstä voi joutua luopumaan kokonaan. Yhteiskunnan tulee tukea naisia työelämän ja omaishoidon yhteensovittamisessa sekä kannustaa miehiä ottamaan enemmän vastuuta omaishoidosta. Usein omaishoito on tiettyyn elämänvaiheeseen liittyvä jakso työikäisen hoitajan elämässä, vaikka sen kesto olisi vuosia. Ansiotyössä jatkaminen omaishoidon ohella esimerkiksi osa-aikaisena parantaa hoitajan mahdollisuutta jatkaa työelämässä omaishoidon päätyttyä ja takaa hoitajalle paremman eläketurvan. Ansiotyössä käynti voi edistää omaishoitajan hyvinvointia pitämällä yllä omaishoidon ohella sosiaalisia suhteita ja muuta elämää. Myös paremmat toimeentuloedellytykset todennäköisesti lisäävät hyvinvointia.
Suomen omaishoidon nykymalli on vanhentunut. Hyvinvoiva omaishoito perustuu onnistuneeseen palvelukokonaisuuteen. Hoitopalkkiot ovat usein riittämättömiä, omaishoitoa tukevissa palveluissa on suuria puutteita ja laki omaishoidon tuesta kaipaa päivitystä. Tiesitkö, että omaishoidon tuki ei ole ns. subjektiivinen eli ehdoton oikeus? Omaishoidon tukeen varatut määrärahat, tuen myöntämisperusteet ja hoitopalkkiot sekä toimintaohjeet vaihtelevat hyvinvointialueittain. Tarvitsemme valtakunnallisesti kansallisen omaishoidon strategian, joka huomioi myös työikäisten omaishoitajien tarpeet. Mielestäni omaishoitajan pitää pystyä käymään työssä ilman, että hoitopalkkio pienenee. Lisäksi työsopimuslain mukainen omaishoitovapaan korvaus ansionmenetyksestä palkattomuuden sijaan lisäisi tasa-arvoa. Omaishoitovapaiden korvattavuus, omaishoidon paremmin huomioiva työttömyysturva ja mahdollinen omaishoidon tuen räätälöiminen työikäisten omaishoitajien tarpeisiin edellyttävät lakimuutoksia. Pelkät suositukset eivät riitä.
Tällä hetkellä omaishoitajat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, missä kunnassa tai kaupungissa he asuvat. Tukimuotojen määrä vaihtelee suuresti. Siksi on tärkeää, että perusteet ja tukisummat yhtenäistetään. Seuraavalla hallituskaudella tulee kehittää omaishoidon tukea ja varmistaa kansallista yhdenvertaisuutta.
Omaishoidon tuen sopimus ei estä omaishoitajan työssäkäyntiä eikä omaishoitajan työssäkäynti ole toisaalta este omaishoidon tuen sopimukselle. Omaishoitajan työssäkäynti on kuitenkin mahdollista vain, kun omaishoidettavan tarpeista huolehditaan omaishoitajan poissaolon ajan muilla palveluilla tai toiminnalla. Mikäli omaishoitaja käy työssä ja hoidettava tarvitsee jatkuvan hoivan ja valvonnan, niin jo palvelusuunnitelmassa tulisi ottaa esille päiväpaikan tarve ja palveluohjaaja tai omaishoitokeskus järjestäisi paikan. Tätä ei voi mielestäni jättää omaishoitajan vastuulle. Huolenpidon sitovuus, omaishoitajan työn luonne ja hoidettavan saamat muut palvelut vaikuttavat siihen, onko omaishoidon ja osa- tai kokopäiväisen työn yhteensovittaminen edes käytännössä mahdollista
Työikäiset suomalaiset hoitavat ansiotyön ohella tyypillisesti vammaisia lapsiaan, sairaita puolisoitaan tai vanhoja vanhempiaan. Suomessa joka kolmas työssäkäyvä hoitaa ansiotyön ohessa sairasta tai ikääntynyttä läheistään. Monet omaishoitajat uhraavat vapaa-aikansa oman jaksamisensa kustannuksella. Jotkut joutuvat luopumaan ansiotyöstä kokonaan. Voisi ajatella, että ansiotyö ei lisäisi hyvinvointia omaishoitajan tilanteessa, mutta usein näin on. Sen tunnistaa myös hyvin moni pienen lapsen vanhempi, jolle osa-aikainenkin työ on voinut olla henkireikä kotona jaksamiselle.
Omaishoidon ja ansiotyön yhteensovittaminen edellyttää laajaa keinovalikoimaa, jotta se olisi mahdollista monelle eri kokoisissa organisaatioissa ja eri rooleissa työskenteleville. Seuraavan hallitusohjelman tavoitteena tulee olla työssäkäynnin joustavuus ja mahdollisten taloudellisten riskien pienentäminen omaishoitoon ryhtyville ansiotyössä käyville henkilöille yhdenvertaisesti työtehtävästä, toimialasta tai työnantajasta riippumatta. Tärkeää on, että voimassa olevan lain mukainen viiden työpäivän pituinen vapaa tunnetaan paremmin ja työnantaja myös aktiivisemmin tarjoaisi lain mukaista mahdollisuutta työntekijöille omaisen hoitamiseksi. Lisäksi tulisi edistää mahdollisuutta viittä työpäivää pidempiin vapaisiin tai lyhennettyyn työaikaan. Työnantajan myönteinen suhtautuminen vapaaseen lisää työntekijän jaksamista.
Työvoimapula tulee olemaan tulevaisuuden haaste työmarkkinoilla. Tästä syystä työn ja tekijän saumaton kohtaaminen on taloudellisen kasvun näkökulmasta ehdotonta. Tutkimukset osoittavat, että omaishoitajat usein uhraavat ammatilliset tavoitteensa, jos työelämä ei jousta riittävästi. Omaishoitajat tekevät myönnytyksiä, kuten joutuvat kieltäytymään työhön liittyvistä matkoista tai ylitöistä eivätkä osallistu työpaikan sosiaalisiin tilaisuuksiin. Jotkut omaishoitajat ovat valinneet työn, joka ei vastaa heidän koulutustaan, mutta tarjoaa joustavuutta hoitovastuisiin. Paitsi omaishoitajalle itselleen, tällä on merkitystä myös koko yhteiskunnalle, kun ammattitaitoisten omaishoitajien työpanos vähenee tai se menetetään kokonaan.
Omaishoidon tukeminen on hyvä sijoitus. Omaishoito ja sen tukeminen kannattaa nähdä keskeisenä osana hoivan kokonaisratkaisua. Sijoittamalla omaishoitoon voidaan vastata hoivan haasteisiin. Omaishoidosta puhutaan usein sen raskauden, vaativuuden ja sen vaatimien uhrausten kautta. Läheisistä huolen pitämisen ihanuus ja palkitsevuus unohtuu arjen haasteiden alle. Siitä kuitenkin on kysymys. Vaikka pakkoa Suomessa ei ole omaista auttaa, niin haluamme sen tehdä. Ansiotyön ja omaishoidon yhteensovittamisen kehittäminen antaa meille paremman mahdollisuuden pitää huolta toisistamme.
Lisätietoja:
Eduskuntavaaliehdokas Oulun vaalipiiristä numerolla 28
Vieraskynä on Demarinaisten kiertävä blogipalsta, jossa julkaistaan Demarinaisten ja Suomen Sosialidemokraattisen puolueen ehdokkaiden kirjoituksia. Tekstit ovat vieraiden itsensä kirjoittamia ja edustavat heidän omia näkemyksiään.