Ajankohtaista

Ehdokkaiden vieraskynässä Taru Reinikainen: Loppuiko työnantajalta uskallus perhevapaauudistuksessa?

Perhevapaauudistus sai neuvotteluissa järjettömiä piirteitä. Tämän talven työehtosopimuskierroksella työehtosopimusten palkallisia äitiys- ja isyysvapaamääräyksiä pyrittiin yhtenäistämään uuden lainsäädännön mukaiseksi. Valitettavasti tässä osittain epäonnistuttiin. Lainsäädännön keskeisenä tavoitteena oli perhevapaiden tasapuolinen jakautuminen vanhempien välillä. Oikeudesta perhevapaiden pitämiseen on säädetty työsopimuslaissa. Työehtosopimuksilla on puolestaan säädetty perhevapaiden palkallisuudesta.

Työehtosopimusten äitiys- ja isyysvapaamääräykset ovat työehtosopimuksissa olleet hyvin samankaltaisia. Uusissa työehtosopimuksissa määräykset ovat merkittävissä määrin eriytyneet, muun muassa palkallisten vapaiden määrä vaihtelee täysin eri työehtosopimuksissa. Osassa työehtosopimuksia edes termistöjä ei saatu vastaamaan uutta lainsäädäntöä, vaan edelleen puhutaan äideistä ja isistä, ei vanhemmista.

On täysin käsittämätöntä, että lainsäädännön muutoksesta ja erityisesti yhteiskunnan arvojen muutoksesta aiheutunut lainsäädännön uudistus yritetään maksattaa yksin työntekijöillä. Eräs Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n johtaja julkisesti kertoi, ettei kaikilla ammattiliitoillakaan ollut haluja sopia vapaista. Asia oli aivan päinvastoin. Työnantajapuoli halusi siirtää kustannukset täysimääräisesti kaikkien palkansaajien maksettavaksi ja jopa hyötyä uudistuksesta. Työnantaja ei ollut valmis kantamaan minkäänlaista vastuuta tasa-arvoisista perhevapaista.

Hallitus halusi tasata perhevapaiden kustannuksia mies- ja naisvaltaisten alojen välillä sekä kannustaa erityisesti isiä pitämään enemmän vanhempainvapaata, nostamalla vanhempainvapaiden Kela-korvauksia. Korotuksia työnantaja ei suostunut huomioimaan laskelmissa, koska korvaukset voivat myös laskea. Näinhän toki voi tapahtua, ainakin jos oikeisto pääsee valtaan.

Perhevapaiden kustannuksiin oli laskettu mukaan muun muassa isien pitämien vapaiden ajaksi palkattavien sijaisten kulut. Harvoin on nykyisinkään todellisuudessa palkattu sijaista tai maksettu sijaisuuskorvausta kenellekään.

Työnantajalta saatiin muutenkin älyttömiä selityksiä laidasta laitaan, miksi palkattomia vapaita ei voisi lisätä. ”Adoptioiden määrä lisääntyisi, jos adoptiovanhemmille tulisi pidemmät palkalliset perhevapaat.” Epäilenpä. Yksinhuoltajille ei voinut antaa lainmukaisesti vanhempainvapaata palkallisesti tuplana, koska eiväthän he ole yksihuoltajia vauvan ollessa pieniä, vaan vanhemmat eroavat vasta lapsen ollessa isompi. ”Kaikki isät alkavat pitämään palkallisen loman, kun isien palkalliset osuudet kasvavat.” Tämä tosin taisi olla lain tavoitekin ja aika harva äideistä on vanhempainvapaata lomana pitänyt.  

Minun näkemykseni mukaan ongelma oli, että yksinkertaisesti työnantajapuolella toiset työnantajat olivat perheystävällisempiä kuin toiset. Jos yksittäisenä työnantajana mietit kirjoitustani, niin sinulla on mahdollista omalla työpaikallasi ottaa käyttöön työehtosopimusta paremmat perhevapaa käytännöt, myös palkallisena.

Meillä on monilla aloilla vielä pitkä matka palkallisten perhevapaiden tasaiseen jakautumiseen vanhempien kesken. Toivottavasti tämä tapahtuu minun urani aikana

Lisätietoja:

Taru Reinikainen

sopimusneuvottelija

eduskuntavaaliehdokas Helsingistä numerolla 190

[email protected]

 

Vieraskynä on Demarinaisten kiertävä blogipalsta, jossa julkaistaan Demarinaisten ja Suomen Sosialidemokraattisen puolueen ehdokkaiden kirjoituksia. Tekstit ovat vieraiden itsensä kirjoittamia ja edustavat heidän omia näkemyksiään.