Emma Lamberg: Epätasaisesti jakautuvat hoivataakat uhkaavat yhteiskunnallista kestävyyttä
Hoivasta ja sitä koskevien jakautumisesta puhutaan usein yksilöiden jaksamisen, perheiden arjen tai sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Hoivavastuiden epätasainen jakautuminen uhkaa kuitenkin koko yhteiskunnan toimintakykyä, jos hoivaan tarvittavat voimavarat kuluvat loppuun, esittää tutkijatohtori Emma Lamberg.
Eduskuntavaalien lähestyessä taloudesta käydään taas kiihkeää julkista keskustelua. Keskustelu on pitkälti keskittynyt siihen, kuinka julkisen talouden kestävyyttä voisi vahvistaa ja miten saada rahat riittämään menotarpeiden kasvaessa. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt toinen talouden ja yhteiskuntien kestävyyteen kytkeytyvä kysymys: miten turvata hoivan edellyttämät resurssit, voimavarat ja kestävät olosuhteet.
Käynnissä oleva tutkimukseni lapsiperheiden arjesta ja ajankäytöstä tekee näkyväksi hoivan hiljaisen kriisin. Tutkimukseni alustavat havainnot osoittavat, että etenkin pienituloisissa perheissä arjen toimivuus nojaa jatkuviin joustoihin, kun vanhemmat ja etenkin äidit koettavat pitää arkea kasassa ja tilkitä palkattomalla työllään palvelujärjestelmän aukkoja sekä toimeentulon riittämättömyyttä. Arki jatkuu näennäisen tavallisena, mutta samalla voimavarat hiljalleen kuluvat loppuun, kun palkatonta hoivatyötä tehdään jatkuvasti riittämättömillä ajallisilla ja rahallisilla resursseilla sekä oman jaksamisen kustannuksella.
Hoivan ehtymisen seuraukset tuntuvat sen antajien elämässä mutta ulottuvat myös tulevien sukupolvien hyvinvointiin ja yhteiskunnalliseen kokonaiskestävyyteen. Jos vanhempien taloudelliset, terveydelliset ja henkiset edellytykset huolehtia lapsistaan heikkenevät, lopputuloksena voi olla kertautuvaa eriarvoisuutta, heikentynyttä yhteiskunnallista luottamusta ja sosiaalisen vakauden horjumista. Vastaavasti myös omaisten kasvavat vastuut ikääntyvistä läheisistä altistavat hoivaajia loppuun palamiselle sekä hoivan edellyttämien voimavarojen hupenemiselle. Väestön ikääntyessä nopeasti yhteiskuntien alttius rakenteellisille hoivavajeille kasvaa.
Hoivan ehtyminen ei ole sattumaa. Sen keskeinen ajuri on poliittinen päätöksenteko, joka nojaa oletukselle hoivan rajattomuudesta. Vaikka kotitalouksissa tehty palkaton työ on ehto markkinoiden ja julkisen sektorin toiminnalle, niitä on talouspoliittisessa päätöksenteossa kohdeltu viimesijaisena turvaverkkona ja puskurina, jotka sopeutuvat ja palkattomalla työllään paikkaavat heikennyksiä työehdoissa, palveluissa ja sosiaaliturvassa. Kun tähän yhdistyy hoivan sukupuolittunut työnjako, kuormitus kasaantuu erityisesti naisten harteille ja kiihdyttää ehtymistä entisestään.
Ehtyminen ei kuitenkaan ole väistämätöntä, vaan sen suuntaa voidaan kääntää. Hoivavastuiden uudelleenjakaminen eri sukupuolten välillä on keskeinen keino taata hoivan edellyttämät resurssit, sillä se jakaa hoivaan liittyvän kuormituksen useammille harteille. Etenkin miesten hoivaan käyttämän ajan lisääminen on tärkeää, jotta voidaan vähentää elämän ylläpitämisen riippuvuutta naisten jaksamisesta ja vahvistaa näin koko yhteiskuntien kestävyyttä.
Hoivavastuiden tasaamista ei kuitenkaan voida jättää perheiden yksilöllisten ratkaisujen varaan, jos tavoitteena on yhteiskuntien pitkän aikavälin toimintakyky. Sen sijaan hoivan ehtyminen tai sen edellyttämien resurssien turvaaminen riippuu poliittisesta päätöksenteosta.
Taloustieteilijä Diane Elsonin ajattelua seuraten voidaan hahmottaa joitakin suuntaviivoja. Ensinnäkin hoivavastuiden uudelleenjakaminen edellyttää muutosta talousajattelun lähtökohdissa. Hoiva on tunnistettava niukkana ja ehtyvänä resurssina, jonka riittävyys edellyttää yhteiskunnallista tukea. Lisäksi hoivan uudelleenjako edellyttää työelämää, jossa hoivavastuut nähdään osana normaalia elämää. Työelämä, joka perustuu oletukselle hoivavastuista vapaasta ihanteellisesta työntekijästä, rankaisee rakenteellisesti hoivaa kantavia ja siten estää vastuunjaon tasaamisen.
Kyse on myös vastuunjaosta julkisen sektorin, markkinoiden ja kotitalouksien välillä. Talous koostuu paitsi markkinoista ja julkisesta sektorista myös kotitalouksista, joissa tapahtuva tuotanto on olennaista elämän ja yhteiskuntien jatkuvuudelle: työkyvylle, yhteiskunnalliselle luottamukselle ja uusien työntekijöiden kasvattamiselle. Hoivavastuiden tasaaminen edellyttää vahvaa, julkisesti ylläpidettyä sosiaalista infrastruktuuria, jonka avulla turvataan hoivan kestävät olosuhteet.
Hoivavastuiden tasaisempi jakaminen ei siten ole vain sosiaalipolitiikkaa tai muusta yhteiskunnasta irrallinen tasa-arvotavoite. Se on keskeinen työmarkkina- ja talouspoliittinen kysymys, jonka edistäminen tukee yhteiskuntien sosiaalista koheesiota sekä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin kriisinkestävyyttä ja makrotaloudellista vakautta.
Demarinaiset ovat osana puoluekokousvaikuttamista pyytänyt blogikirjoituksia puoluekokousaloitteista eri asiantuntijoilta. Lue kaikki Demarinaisten SDP:n puoluekokoukselle jättämät aloitteet täältä.
Emma Lamberg
Tutkijatohtori Emma Lamberg työskentelee Turun yliopiston sosiologian oppiaineessa. Meneillään olevassa tutkimuksessaan hän tarkastelee, miten hyvinvointivaltion muutokset muovaavat arjen edellytyksiä kotitalouksissa. Koneen säätiön rahoittama tutkimus keskittyy siihen, kuinka yhteiskunnalliset jännitteet ja yhteiskunnan rakenteelliset eriarvoisuudet näkyvät ja tulevat neuvotelluiksi ihmisten jokapäiväisen elämän rytmeissä ja rutiineissa sekä arjen materiaalisissa reunaehdoissa.