Leena Harjula-Jalonen: Luonto ei kiitä, kun sitä turmellaan

Tähän on tultu. Maailman meno julmistuu yhä enenevämmässä määrin raadollisemmaksi ja ihmiskunnan uhkaksi. Kun avaa minkä hyvänsä tiedotusvälineen, niin maailma on synkkänä sylissä; ilmastokriisi, nälänhätä, taudit, sodat, brexit, öljykriisi, talouskriisit, ydinvoimalat ja cyberhyökkäykset.
Tiedotusvälineet ovat luomassa ilmapiiriä tulevasta lamasta. Toisaalta sanotaan, että ei vaikuta vielä normaalin kansalaisen ostovoimaan. Kuitenkin hyvän sauman tullessa isot firmat irtisanoessaan työntekijöitään vetoavat juuri ekonomistien ja median tuomiin lausumiin.
Nuori Greta, vanhempiensa kloonaama ilmastoaktivisti on pannut itsensä likoon kansakunnan pelastamiseksi tuholta. Totuus kuitenkin on, ettei maailma muutu, mikäli sen johtajista suurin osa on oman edun tavoittelijoita.
Alikehittyneet maat ovat uhka ihmiskunnan humanismille. Toisaalta nykyiset mahtimaat ovat ryöstäneet kolonialismin siivin alusmaitaan ja jättäneet sitten ne oman onnensa varaan. Talouden jäämät dumpataan meriin ja alikehittyneisiin maihin, jolloin ongelmat vain lisääntyvät. Luonto ei kiitä, kun siitä kuormitetaan jätteillä.

Rakastan luontoa. Haluan oleskella siellä aina, kun se on mahdollista. En salli itselleni ”talviunia”, ennen kuin olen kokenut ruskan ja muuttolintujen lähdön. Toisaalta talven tulo ja sen eri vivahteet luonnossa ovat vaikuttavia. Haluan usein johdattaa meidän pienokaiset metsäpoluille nauttimaan luonnosta. Kun katsoo maailmaa lapsen silmin, voi havaita sen kauneuden, kuten laulussa lauletaan. Meidän lapsenlapsi ihastui pöllöön. Kun hän tutustui muurahaisiin, oli ilo havaita, kuinka hän puhui niille.

Luonnon kantokyky, maailman talouden syöksykierre, luonnon katastrofit ja ylipäätänsä ihmiskunnan pelastaminen vaativat luomaan uutta ja kestävää. Suomi on lukeutunut mallioppilaisiin jos katsomme hallitusohjelmaa ja presidentin avauksia YK:n ilmastoseminaarissa. Suomessa on paljon osaamista monen tieteen saralta. Teknologia ja tekoäly ovat meidän valtteja. Pienen maan on ponnistettava pienillä resursseilla maailman kärkeen. Olemme monessa kehityskulussa maailman huippuja. Pienen, suuren Keravan muovipussiton linja on hyvä alku keravalaisessa mittakaavassa.

En halua osoittaa ketään sormella, mutta ajattelemisen aihetta on. Moniko meistä miettii hiilijalan jälkeä, kun ryntäämme ostosmatkoille naapurimaihin halpaa ja lähes verotonta alkoholia ostamaan ja viettämään aikaa laivalla tanssien ja laulaen. Mietimmekö koskaan, mihin laivojen jätteet dumpataan? Emme koe syyllisyyttä pitkistä lomalennoista turistikohteisiin, joissa luonnon kantokyky on jo ylitetty.

Kotimaassakin on paljon nähtävää ja koettavaa. Kuten Siunatussa hulluudessa kansakoulunopettaja Vilhelm Horsma toteaa: ”Hitunenkin tietoa omasta rakkaasta kotiseudusta on enemmän, kuin turhuuden turuilla hankitut tiedot”.
Leena Harjula-Jalonen
Uudenmaan Demarinaiset ry:n vpj.
keravalainen filosofian maisteri