Naisiin kohdistuvaan väkivaltaan Suomessa pitää puuttua nyt

Helsingin Demarinaiset ry:n syyskokouksen kannanotto 25.11.2024

Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa edelleen vakava ongelma, joka vaatii konkreettisia toimia välittömästi. Väkivalta on naisiin kohdistuva ihmisoikeusloukkaus, jonka vaikutukset ulottuvat yksilöiden lisäksi perheisiin, yhteisöihin ja koko yhteiskuntaan.

Naisiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen edellyttää meiltä kaikilta konkreettisia tekoja. Lainsäädäntöä tulee vahvistaa uhrien suojelun ja rikosten ennaltaehkäisyn osalta, kuten tekemällä lähestymiskielloista tehokkaampia ja lisäämällä resursseja turvakoteihin. On tärkeää puuttua väkivaltaan ajoissa. Jokaisen on tärkeää tunnistaa väkivallan merkit ja auttaa uhreja saamaan apua. Suomessa seksuaalista häirintää tapahtuu etenkin julkisissa tiloissa, joten vaadi omassa kunnassamme selvitystä, missä sitä on, keiden toimesta ja miten se voidaan lopettaa.

Vaikka Suomi on tehnyt lainsäädännöllisiä edistysaskelia, kuten lähestymiskieltojen vahvistaminen ja väkivallan ennaltaehkäisyyn panostaminen, niin käytännön toteutuksessa on edelleen puutteita, esimerkiksi turvakoteja on edelleen liian vähän. Suomessa naisiin kohdistuvan väkivallan uhriksi joutuvat naiset eivät aina yleensä uskalla tai pysty ilmoittamaan kokemastaan väkivallasta. Yhteiskunnan asenteet ja väkivallan väheksyntä voivat myös osaltaan estää väkivallan täysimääräisen tunnistamisen ja käsittelyn.

Suomi on yksi Euroopan vaarallisimmista maista naisille. Suomessa lähes joka kolmas nainen on kokenut lähisuhdeväkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistä. Monissa tapauksissa väkivallan tekijä on kumppani tai entinen kumppani. Myös perhesurmat ja parisuhdetapot ovat Suomessa suhteellisesti yleisempiä kuin muualla Euroopassa.

Vuoden 2024 alussa julkaistu Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen tutkimus osoitti, että lähes joka kolmas suomalainen nainen on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Esimerkiksi parisuhteissa toistuva väkivalta jää usein piiloon viranomaisilta.

Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole vain yksittäisten tapahtumien summa, vaan osa laajempaa kulttuurista ja yhteiskunnallista ilmiötä. On tutkittu, että väkivallan uhrit kokevat usein yhteiskunnan välinpitämättömyyden ja resurssien puutteen väkivallan uhreille tarjottavissa palveluissa. Erityisesti vähemmistöihin kuuluvat naiset, kuten maahanmuuttajanaiset, kokevat moninkertaista syrjintää ja vaikeuksia päästä avun piiriin. On selvää, että väkivallan ehkäiseminen edellyttää laajempaa yhteiskunnallista muutosta ja resurssien kohdentamista entistä tarkemmin.