Vieraskynässä Niina Malm:Ollaan rohkeita, jotta muutkin voivat olla

Miten sinä voit käydä töissä, kun sinulla on niin pienet lapset? Eikö äidin paikka ole kotona?

Tämän kaltaiset kysymykset ovat arkipäiväistä kuultavaa monelle naiselle. Työhaastatteluissa harvemmin kysytään miehiltä perhesuunnitelmista, mutta naisen arvottaminen esimerkiksi perhe-elämän kautta on edelleen valitettavan yleinen asia. Palvelualojen ammattiliitto PAM saa vuosittain noin tuhat yhteydenottoa raskaussyrjintään liittyen. Todellisuudessa nämä luvut kertovat vasta jäävuoren huipusta, sillä monet syrjintätapaukset jäävät edelleen pimentoon. Keskustelu tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta on siis edelleen paikallaan, eikä maailma todellakaan ole näiltä osin vielä valmis.

Sosiaalisen median aikana sukupuolisyrjintä ja erityisesti naisviha ovat nostattaneet pinnalle uusia, hyvin huolestuttavia ilmiöitä. Poliitikot, asiantuntijat ja julkisuuden henkilöt saavat osakseen paljon vihapostia, mutta etenkin silloin, jos he sattuvat olemaan naisia. Tutkimusten mukaan Suomessa vihapuhe kohdistuu erityisesti naisiin ja vähemmistöihin kuuluviin naisiin vielä korostetummin. Naiset kokevat vihapuhetta jopa kaksi kertaa enemmän kuin miehet.

Huulipunahallitus, akkavalta, Spice Girls -hallitus. Kaikki nämä halventaviksi tarkoitetut nimitykset paljastavat paljon niiden käyttäjistä. Naisjohtajat nähdään uhkana, joka vavisuttaa yhteiskunnan sisäisiä valtarakenteita ja uhkaa murentaa koko maailman järjestyksen. Perussuomalaisten ajatushautomon viimeisin tuotos oli karu muistutus siitä, että joillekin tahoille naisten näkeminen yhteiskunnassa tasa-arvoisina yksilöinä on edelleen vaikea asia niellä. Jopa eduskunnassa asti.

Sovinismin salonkikelpoistaminen on innoittanut myös monet somekeskustelijat unohtamaan hyvät käytöstavat ja kanssaihmisten kunnioittamisen. Irvokkaita kommentteja ja kirjoituksia väkivaltaisista fantasioista lukiessani olen monesti miettinyt, ajattelevatko nämä kirjoittajat todella näin esimerkiksi omasta äidistään, vaimostaan, siskoistaan tai tyttäristään. Pahoin pelkään, että näin taitaa olla. Tilastot kertovat, että Suomessa joka kolmas nainen kokee elämänsä aikana lähisuhdeväkivaltaa.

Vihapuheen arkipäiväistyminen on ennen kaikkea uhka myös demokratialle. Vihapuhe vaikuttaa naisten ja erityisesti vähemmistöihin kuuluvien naisten halukkuuteen toimia politiikassa ja esimerkiksi asettua ehdolle vaaleissa. Kukapa haluaisikaan vapaaehtoisesti asettaa itseään maalitauluksi uhkailuille tai ahdisteluille? Ei varmasti kukaan. Siksi törkeälle käytökselle, sovinismille ja rasismille ei tule antaa tilaa eikä hyväksyntää julkisessa keskustelussa, ja siksi siihen tulee jokaisella kerralla puuttua. Vaikka välillä se tuntuisikin ahdistavalta.  

Toivoa kuitenkin on. Maalittamisen ja vihapuheen kriminalisointi on saanut tällä hallituskaudella merkittäviä harppauksia eteenpäin. Lakiluonnos laittoman uhkauksen syyteoikeudesta on edennyt lausuntokierroksen loppuun saakka ja toivon mukaan lakiesitys saadaan eduskunnan käsiteltäväksi jo tämän vuoden puolella.

Loppujen lopuksi vihapuheen ja syrjinnän torjuminen on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen asia. Jos annamme sen jatkua, tulemme samalla antaneeksi hiljaisen hyväksynnän sille, että on sallittua puhua pahaa isoäideistämme, äideistämme, siskoistamme ja tyttäristämme. Me annamme luvan pilkata ja halventaa jo menneitä suurnaisia ja tulevia sellaisia. Siihen ei meidän tarvitse suostua, eikä sitä tarvitse kestää.

Siskot – ollaan rohkeita, jotta muutkin voivat olla.

Niina Malm, kansanedustaja sd., SDP:n 1. varapuheenjohtaja

Vieraskynä on Demarinaisten kiertävä blogipalsta, jossa joka viikkoa yksi SDP:n kansanedustaja kirjoittaa hänelle tärkeästä tasa-arvoon tai yhdenvertaisuuteen liittyvästä asiasta.