Opintomatka Kosovoon – Keskusteluja demokratiasta ja naisten asemasta
Olin mukana Demo Finlandin järjestämässä Demokratian puolustajat -koulutuksessa. Koulutus alkoi lokakuussa koulutusviikonlopulla Helsingissä. Viikonlopun aikana syvennyimme demokratian tilaan maailmassa ja yhteinen näkemyksemme olikin koulutuksen päätteeksi, että tilanne on huolestuttava niin kotimaassa kuin globaalisti. Samalla yhteiset keskustelumme kuitenkin valoivat toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Koulutus huipentui opintomatkaan marraskuun lopussa. Olin mukana Kosovoon matkustaneessa delegaatiossa, jossa oli yksi edustaja jokaisesta eduskuntapuolueen naisjärjestöstä.
Demo oli järjestänyt meille yhdessä paikallisen yhteistyökumppaninsa Prishtina Institute for Political Studies (PIPS) kanssa upean kokonaisuuden tapaamisia eri toimijoiden kanssa. Kohtasimme matkan aikana Suomen suurlähettilään, Kosovossa toimivia eri kansalaisjärjestöjä, EU delegaation jäseniä ja paikallisia naispoliitikkoja niin kuntatasolta kuin parlamentista. Kaikilla heillä oli tavoitteena parantaa demokratiaa Kosovossa sekä edistää naisten ja vähemmistöjen osallisuutta politiikassa ja yhteiskunnassa.
Oman delegaatiomme kokoonpanon esittely sai aikaan ihastuneita huokauksia. Se, että kaikista yhdeksästä eduskuntapuolueesta oli naiset lähteneet yhteiselle oppimisen matkalle, herätti hämmästystä. Rakentavat keskustelumme, yhteiset kysymykset ja demokratian asian edistäminen ihastutti. Samaa yhteistä tekemistä toivottiin oman maan poliitikkojen keskuuteen Kosovon tulevaisuudessa.
Demokratian haasteet Kosovossa
Saimme tapaaminen tapaamiselta kuvan nuoresta ja dynaamisesta yhteiskunnasta, joka on edelleen vereslihalla sodan jäljiltä. Kansalaiset kipuilevat etnisesti kirjavan yhteiskunnan toimielinten rakentamisessa, lakien muodostamisessa ja toistensa kokemusten hyväksymisessä. Poliittiset keskustelut historiasta kärjistyvät usein kiivaiksi ja eskaloituvat jopa parlamentin istunnon käsirysyihin saakka. Mielipiteitä kritisoidaan karkein sanakääntein ja vastapuolueen edustajaa saatetaan jopa nimitellä koiraksi. Tämä nimitys on alhaisista alhaisin. Näkemysten ollessa äärilaidoilla ei pystytä käymään sivistyneitä keskusteluja yli puoluerajojen. Useat eri toimijat nimesivät järkevän keskustelun ja vuorovaikutuksen puuttumisen suurimmaksi demokratian esteeksi.
Yksi isoista Kosovon yhteiskunnan haasteista on naisten osattomuus. Vain alle 20 prosenttia työikäisistä naisista on työelämässä. Harva uskaltautuu mukaan politiikkaan. He kantavat suurimman vastuun kodin ylläpitämisestä, lasten kasvatuksesta sekä vanhempien, isovanhempien ja appivanhempien hoivasta ja huolenpidosta. Tämä vastuu on kannettava, vaikka olisi kuinka korkeassa asemassa bisneselämässä tai politiikassa. Läheisistä huolehtiminen on jo usein niin suuri kuorma, ettei työelämälle tai poliittiselle osallistumiselle jää resursseja. Yhteiskunnan rakenteet liittyen lasten varhaiskasvatukseen, kouluihin ja vanhustenhuoltoon ovat vielä lapsen kengissä, vaikkakin näitä rakenteita on alettu kasaamaan. Kosovossa on 72 päiväkotia lapsille, mutta noin 200 euron kuukausimaksu on useille perheille mahdoton. Naisten tulotaso on niin matala, ettei päivähoitoon ole varaa. Koulujärjestelmä on kaikille mahdollinen ja maksuton lukio-opintoja myöten, mutta etenkin vähemmistökansojen lapset harvoin jatkavat yläkouluun asti. Erityisen tuen tarpeen lapset jäävät usein täysin ilman koulutusta. Vanhainkoteja ja vanhushoivaa pyritään maassa myös kehittämään. Tie on alkutaipaleella ja varoja toimintaan on vähäisesti.
Sodan aikaisesta seksuaaliväkivallasta vaietaan
Yksi suurin puheenaiheemme jokaisessa tapaamisessa oli naisten kokema väkivalta ja naisiin kohdistuva vihapuhe politiikassa. Tästä teimme yhteisen julkilausuman, joka löytyy Demo Finlandin verkkosivuilta. Koti on Kosovossa vaarallisin paikka naiselle ja lähisuhdeväkivalta leimataan usein uhrin syyksi. Lähestymiskiellon voi kyllä saada vuorokaudessa. Näin vainoaja saa ranteeseensa elektronisen jäljittimen. Kaikesta tästä huolimatta turvattomuus hallitsee, koska lähestymiskiellon valvontaan ei juuri ole virkavallan resursseja.
Poliittisesti aktiiviset naiset kokevat vihapuhetta merkittävästi miehiä enemmän ja joutuvat vihapuheen kohteeksi usein myös sosiaalisen median kautta. Heidän ulkonäköään, vaatteitaan ja painoaan kommentoidaan, heidät leimataan kevytkenkäisiksi ja he saavat henkeen ja terveyteensä liittyviä uhkauksia miehiä enemmän. Naiset kaipaavat toisten naisten tukea kampanjoinnin ja uransa aikana. Usein poliittisten puolueiden ryhmäkuri ja eriävät mielipiteet kuitenkin ajavat naiset niin erilleen, että tuen osoituksia on tarjolla vähäisesti.
Vierailimme viikon aikana Jahjaga Foundationin Moment Museumin näyttelyssä, joka liikutti meitä ytimiä myöden. Sodan aikaisia seksuaalisen väkivallan uhreja arvioidaan olevan noin 20 000. Vain 2000 on tuonut asiansa julki ja hakenut sotakorvauksena maksettavaa pientä eläkettä. 1700 henkilölle eläke on myönnetty. Vain yksi uhreista on saanut raiskaajansa oikeuteen. Syyllinen tuomittiin 20 vuoden vankeuteen, mutta hänet vapautettiin kahden vuoden jälkeen. Moment-näyttely oli koottu sodan seksuaalisen väkivallan uhrien teksteistä, kuvista, vaatteista ja kokemuksista. Varoja selviytyjien kuntoutukseen kerättiin heidän itsensä tekemien korujen ja käsitöiden myynnillä. Seksuaalisen väkivallan stigma on vahva, uhrien kokemuksista puhutaan madaltaen ääntä. Häpeä on voimakas, asiasta ei puhuta ja tämä hiljaisuus estää tukirakenteiden muodostamisen. Nämä naiset ovat olleet sodan jälkeisessä toipumisessaan aika yksin.
Naisten asemaa ja demokratiaa tulee vahvistaa myös Suomessa
Meillä Suomessa olemme monessa asiassa tasa-arvon mallimaa. Nykyinen poliittinen ilmapiiri kuitenkin saa historian lehdet suhisemaan korvissani. Kun hyvinvointialueet ja kunnat ovat ajautuneet taloudelliseen ahdinkoon, joudutaan monista palveluista luopumaan. Suuntaamme samalla ajassa taaksepäin, ja läheisten hoivavastuu siirtyy jälleen naisille. Työehtosopimusmalli työelämän selkärankana on uhattuna, työlainsäädäntöä on heikennetty ja etenkin naisalojen työtä pystytään näillä toimilla halpuuttamaan. Haluammeko siis Kosovon suuntaan, jossa palkkaa kokopäivätyöstä saa alle 300 euroa kuussa? Samalla vielä työttömyysturva ja toimeentulotuki viedään niin matalalle tasolle, että lapsiperheköyhyys ja naisten riippuvuus puolisostaan tulee räjähdysmäisesti kasvamaan.
Matka näiden upeiden, älykkäiden ja poliittisesti vahvojen naisten kanssa sai minut pohtimaan tulevaisuuttamme tässä liberaalissa demokratiassa. Jokainen meistä delegaation jäsenistä toivoi rakentavaa dialogia. Kannatamme kompromissien löytämistä ja yhteisen yhteiskunnan rakentamista. Kuinka löytäisimme jälleen asiallisen vuorovaikutussuhteen parlamentaariseen päätöksentekoon, jotta pystyisimme rakentamaan hyvinvointia Suomen kansalle niin, että lait ja päätökset kantavat hallituskausien yli? Jokaisen meistä tulisi välttää karrikoituja sanankäänteitä, vaikka ne raflaavat lehtien otsikoissa ja herättävät oman kannattajakunnan taistelutahtoa. Puhua sille toisen puolueen edustajalle samoin sanankääntein huolimatta siitä, ovatko kamerat päällä vai ei. Kunnioittaen ja toinen toisiamme sivistäen. Ottakaamme huomioon se pienen pieni mahdollisuus, että vastapuolen ehdotuksissa saattaa olla järjen hiven ja hyvä tahto luoda parempi elämä suomalaisille. Ja tehkäämme sen keskustelun päätteeksi kompromissi.
Siinä demokratian ydin.
Niina Karppanen
Savo-Karjalan Demarinaisten 2. varapuheenjohtaja
Linkkejä:
Demo Finlandin verkkosivut
Prishtina Institute for Politican Studies
Jahjaga Foundation, The Moment Museum