Leena Harjula-Jalonen: Oikeus elää ilman väkivaltaa

Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio järjestää joka syksy Valoa, ei väkivaltaa -kampanjan, jossa puolustetaan naisten ihmisoikeuksia, ruumiillista koskemattomuutta ja oikeutta väkivallattomaan elämään. Kampanja huipentuu YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11.

Suomi on naisille EU:n toiseksi väkivaltaisin maa. Suomalaisnaisia enemmän väkivaltaa kohtaavat vain tanskalaiset naiset. Siitä todisteena ovat rikollistilastot, kansalliset uhritutkimukset ja erikseen naisiin kohdistuvaa väkivaltaa selvittävät tutkimukset. Henkirikollisuuden seurantajärjestelmä kertoo karua sanomaa. Toiseksi yleisin henkirikostyyppi on parisuhdekumppanin tai entisen kumppanin surmaama nainen (17 %). Nainen joutuu kumppaninsa surmaamaksi neljä kertaa miehiä useammin.

Poliisin tietoon tullut väkivalta perheissä ja muissa olosuhteissa on pääasiallisesti miesten tekemää. Joka kymmenes pahoinpitely tapahtuu perheen sisällä. Näissä uhrina on kolmessa neljästä tapauksessa nainen. Poliisin tietoon eivät tule kaikki väkivaltatapaukset etenkin sellainen väkivalta, joka tapahtuu kodeissa. Suurin osa naisiin kohdistuneesta parisuhdeväkivallasta on joko aiemmin tapahtunutta tai sittemmin loppunutta väkivaltaa tai väkivaltaa ilman fyysisiä vammoja. Väkivaltaa ilmenee myös henkisenä piinana ja parisuhdeterrorina, johon sisältyy fyysistä väkivaltaa, vallankäyttöä ja alistamista.

Yllä kuvatut väkivallan ilmenemismuodot ovat ihmisoikeusrikoksia, joihin tulee puuttua entistä voimakkaammin. Suomi on saanut moitteita naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyssä ja toimissa väkivaltaa vastaan. Jo useiden vuosien ajan on esitetty huoli Suomen valtion hitaudesta ryhtyä toimiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Valtion toimet eivät ole riittävät. Suomessa on erityisen huonosti järjestetyt palvelut, kuten kattavat eri ryhmiä palveleva turvaverkosto ja palvelut seksuaalisen väkivallan uhreille.

Väkivallan uhrit eivät aina uskalla ilmoittaa poliisille tai ulkopuolisille kokemaansa. On kuitenkin tärkeää, että apua ja tukea haetaan heti. Tarvitaan myös tietoa siitä, mistä apua voi hakea.  Aina apu ei tule ajoissa ja nainen kuolee väkivallan uhrina.

Väkivallan uhrit tarvitsevat kipeästi turvakotien suojaa, ammatillisia auttajia sekä valtiovallan budjettivaroja. Turvaverkkojen karsiminen varojen puuttuessa johtaa entistä hankalampaan tilanteeseen suojella naisia väkivallalta. Tarvitsemme myös entistä enemmän tiedotusta ja kärkihankkeita, joissa on ennaltaehkäisevä elementti. Väkivallasta voi myös oppia ulos ammattiauttajan tuella. Kunnallisen päätöksenteon tasolla naisten ja tyttöjen turvallisuus ja väkivallan ehkäisy tulee sisällyttää tasa-arvosuunnitelmaan.

Leena Harjula-Jalonen

Kirjoittaja on keravalainen filosofian maisteri

Uudenmaan Demarinaisten hallituksen jäsen

Tasa-arvo 2020 työryhmä