Puheenjohtaja Tytti Tuppuraisen linjapuhe 16. liittokokoukselle

DEMARINAISTEN LIITTOKOKOUS

PUHEENJOHTAJAN LINJAPUHE 7.11.

Arvoisat demarinaiset,

Aloitan lyhyellä sitaatilla:

Se vaativi mieltä ja sydäntä,

se tahtoo taistohon naista.

Kas, pimeä, kurja on maailma,

ei Jumalan päivyt se paista.

Mut nähkää, nainen jo valveutuu

ja katkoo kahlehen inhan.

Ja voimakas, kasvava edistys

saa vauhdin uuden ja vinhan.

Näihin painaviin sanoihin päättyy opettaja, toimittaja, kansanedustaja, kirjailija ja Suomen Sosialidemokraattisen Työläisnaisliiton puheenjohtaja Hilja Liinamaa-Pärssisen runo Naiselle teoksesta Taistelon tuoksinasta vuodelta 1907.

Kovin moni ei kenties tiedä, että Liinamaa-Pärssinen teki aloitteen ensikotien perustamisesta aviottomille äideille jo vuonna 1907. Vastaanotto aloitteelle oli tyrmäävä ja Liinamaa-Pärssistä syytettiin huonon moraalin edistämisestä. Aika aloitteelle oli kypsä vasta 35 vuotta myöhemmin. Tarvittiin kuitenkin rohkeita naisia, jotka pitivät kiusalliseksi koettua epäkohtaa esillä.

Demarinaisten edeltäjä, Työläisnaisten liitto perustettiin Turussa heinäkuussa 1900.

1900-alku oli paitsi suurten yhteiskunnallisten muutosten, myös repivän vastakkainasettelun aikaa. Suomen vuoden 1918 sisällissodan jälkeen myös naisliiton toiminta piti rakentaa uudestaan. Silloin syntyi Sosialidemokraattinen Työläisnaisliitto (1921). 1930-luvulla liittomme keräsi varoja Espanjan sisällissodasta kärsivien lasten auttamiseen yhteensä 900 000 markkaa. Myös Suomen sotavuosina naisliiton toiminnassa talkootyö ja auttaminen leimasivat toimintaa.

1980-luvulla liittomme kampanjoi näkyvästi seksuaalisen tasa-arvon, itsemääräämisoikeuden ja monimuotoisuuden puolesta.

Vuonna 1990 astui voimaan laki, joka takasi vanhempien valinnan mukaan jokaiselle alle kolmevuotiaalle lapselle kunnallisen päivähoitopaikan tai kodinhoitotuen. Lama-Suomessa tämä päätös oli naisliitolle työvoitto. Kun niin monesta kohtaa leikattiin ja nipistettiin, kovalla työllä saimme yhdessä varmistettua, että epävarmoissakin oloissa Suomen pienimmät saavat arkeensa turvaa ja vanhemmat tukea kasvatustyöhönsä. Tämä päätös pelasti perheitä.

Tuota seuraavan vuosikymmenen nuorena, työttömänä yksinhuoltajaäitinä voin sanoa, että lasteni oikeus päivähoitoon turvasi pitkälti sen, että saatoin pikkulapsiarjen keskellä hakea itselleni töitä ja löytämään perheelleni toimeentulon.

2000-luvulla keskustelu naisista, naiseudesta, sukupuolista ja seksuaalisuudesta on monipuolistunut. Naiseutta katsotaan moninaisemmin ja julkisessa keskustelussa tunnistetaan entistä paremmin yhteiskunnan muut ilmiöt, jotka kytkeytyvät naisiin kohdistuvaan syrjintään tai rakenteellisiin epäkohtiin. Tiedämme, että toiseuden kokemukseen vaikuttavat monet seikat. Esimerkiksi rasismi, vammaisten syrjintä, ikäsyrjintä ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuva vihapuhe kaikki heijastuvat myös naiskysymykseen.

Hyvät naiset,

Tällä hetkellä elämme uudenlaista historiallista hetkeä. Sanna Marinin viiden naisen johtama hallitus on johtanut Suomea läpi koko maailmaa riepotelleen koronapandemian. Olemme selviytyneet kriisistä vähintäänkin kohtuullisesti. Olemme suojanneet ihmishenkiä ja tukeneet ihmisten toimeentuloa. Kun rokotekattavuus kohoaa, pääsemme nyt tarkastelemaan pandemian jättämiä jälkiä entistä analyyttisemmin.

Korona on vaikutukset niin kotimaassa kuin kansainvälisesti ja pandemian vaikutukset tulevat näkymään vielä pitkään. Vaikka Suomi onkin toipunut koronan aiheuttamasta iskusta jo varsin hyvin, on meille kertynyt runsaasti hyvinvointivelkaa, jonka korjaamiseen on kiinnitettävä suurta huomiota. Meillä on sukupolvia, joille korona on arjen turvallisuutta horjuttanut shokki. Tämä trauma on hoidettava hyvin ja huolella. Jokaisesta lapsesta ja nuoreta on saatava koppi, emme saa päästää yhtäkään heistä putoamaan yhteiskuntamme turvaverkkojen ohi. Miina Sillanpään sanoin, jokainen lapsi ja nuori on pelastettava elämälle.

Tiedämme myös, että niin meillä kuin maailmalla naisiin kohdistuva väkivalta kodin seinien sisällä on kasvanut pandemian aikana. Tämä ilmiö on tunnistettava ja siihen on tartuttava määrätietoisesti. Lähisuhdeväkivalta on suomalaisen yhteiskunnan sokea piste, joka on tuotava valoon. Demarinaiset tulee nostamaan rohkeasti teeman esiin myös tulevaisuudessa ja osaltaan pitämään huolen siitä, että väkivaltaa kohtaavat naiset saavat entistä paremmin apua ja että ongelman syihin tartutaan nykyistä tehokkaammin.

Hyvät naiset,

Seuraava merkittävä hetki vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen koittaa ensi vuoden alussa. Ensi tammikuussa pidetään historian ensimmäiset aluevaalit. Niissä valittavat uusien hyvinvointialueiden päättäjät ovat paljon vartijoina, kun sote-uudistuksen mukaisia hyvinvointipalveluja Suomessa rakennetaan ja kehitetään. Heiltä kysytään kykyä ja halua valvoa, että ympäri Suomen sote-palvelut tavoittavat oikea-aikaisesti ja vaikuttavasti jokaisen suomalaisen. Lisäksi on pidettävä huoli siitä, että näitä arvokkaita palveluja tuottavat ihmiset voivat hyvin.

Nämä eivät kuitenkaan ole ainoa syy, miksi aluevaalit ovat niin tärkeät. Nyt valittavat päättävät ovat myös sote-uudistuksen palvelujen toteuttamisen arkkitehteja: he ovat eturintamassa muovaamassa koko alueellista palvelujärjestelmäämme. Siksi on hyvin tärkeää, että alkuvuodesta valittavissa päättäjissä on kuuluva joukko meitä, demarinaisia.

Demarinaiset ovat aina osanneet nähdä, että vahva hyvinvointivaltio on naisen paras ystävä. Nyt tämä katse on ulotettava myös uusille hyvinvointialueille. Vain siten voimme varmistaa, että muotoutumassa olevat alueet toimivat, kuten niiden tulee toimia. Meille aluevaaleissa on kyse ihmisten tasa-arvoisesta oikeudesta hyvään hoitoon ja laadukkaisiin palveluihin. Jokaisen on voitava luottaa siihen, että yhteiskuntamme tärkeimmät palvelut kantavat ja tavoittavat hädän hetkellä jokaisen.

Meitä tarvitaan, niin puolustamaan naisten ja tyttöjen oikeuksia kuin rakentamaan uutta hyvinvointia koko yhteiskuntaan. 120 vuotta toimintaa velvoittaa ja antaa meille näköalaa toimia niin, että tulevat hyvinvointialueet palvelevat mahdollisimman hyvin meitä kaikkia. Siellä missä tulevaisuudestamme päätetään, on meidän oltava paikalla.

Hyvät demarinaiset,

Mikä on naisen paikka tässä ajassa ja tässä maailmassa? Tätä kysymystä ovat kanssasisaremme pohtineet eri aikoina ja eri paikoissa. Naisen rooli on määrittynyt historian saatossa lukuisia kertoja. Usein määritteet on annettu ulkoapäin, mutta viime vuosisadan alusta lähtien olemme me, naiset itse, entistä voimakkaammin ryhtyneet määrittelemään paikkaamme yhteiskunnassa.

Vuonna 1907 kova työ saavutti tavoitteensa, kun 1800-luvulta asti ajettu vaade naisten äänioikeudesta kantoi ensikerran hedelmää: Eduskuntaan valittiin 19 naista, ja heistä lähes puolet, 9, oli sosialidemokraatteja.

He olivat siskoja tavallisista taustoista. Palvelijoita, ompelijoita, leipureita ja opettajia. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus antoi heille kaikille paitsi mahdollisuuden äänestää, myös asettua ehdolle. Äänioikeus oli suuri tasa-arvoteko, mutta ehkä vielä merkittävämpää yhteiskuntamme kehityksen kannalta oli se, että vihdoin naiset saattoivat osallistua yhteiskuntamme ja sen toimintojen rakentamiseen kansakunnan korkeimmalla paikalla, eduskunnassa. Se, että myös naisten ääni on jo yli sadan vuoden ajan kuulunut eduskunnan suuressa salissa, on muovannut merkittävällä tavalla yhteiskuntaamme.

Suurelle yleisölle tunnetuin äänenkäyttäjä ensimmäisistä päättäjänaisistamme on varmasti Miina Sillanpää, josta tuli myöhemmin Suomen ensimmäinen naisministeri Väinö Tannerin hallituksessa 1926-27. Miina, entinen puheenjohtajamme, vei naisten oikeuksia eteenpäin usealla saralla. Miinan ministerikaudella naisille avautui tasa-arvoisempi reitti valtion virkoihin vuonna 1926. Siihen asti virkauralle halunneen naisen oli pitänyt anoa erivapautta sukupuolestaan. 1929 vahvistettiin myös avioliittolakia, jolla puolisot julistettiin oikeudellisesti tasavertaisiksi ja naiset pääsivät pois aviomiehensä holhouksen alta. Siitä alkoi vapaan naisen pitkä matka.

Hyvät siskot,

Miinan tarina ja teot näyttävät meille konkreettisesti miten merkityksellistä on, että naiset ovat paitsi äänivaltaisia, myös aktiivisia päätöksentekijöitä, lakien valmistelijoita ja kansalaisyhteiskunnan vaikuttajia. Naisen asema yhteiskunnassa ei muutu, jolleivät naiset voi itse osallistua aktiivisesti politiikkaan ja päätöksentekoon. Edistys voi myös ottaa takapakkia, kuten olemme nähneet kansainvälissä esimerkeissä. Afganistanin dramaattiset tapahtumat herättävät suurta huolta naisten ja tyttöjen aseman kehityksestä alueella ja kansainvälisen yhteisön on oltava valppaana ja varmistettava naisten ja tyttöjen asemaa niillä keinoilla, jotka sillä on käytettävissään.

Huolettomia emme voi olla myöskään Euroopassa. Olemme todistaneet kovenevia äänenpainoja myös omalla lähialueellamme. Räikeimpiä esimerkkejä on Puolan aborttilaki, mutta se on vain jäävuoren huippu. Viime vuosina olemme saaneet todistaa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin nousevaa naisvihan aaltoa. Se näyttäytyy meille vähättelynä, sivuuttamisena, vihana ja väkivaltafantasiointina, seksuaalissävytteisenä uhkailuna ja haluna rajoittaa, kontrolloida ja marginalisoida naisten keho ja itsemääräämisoikeus. Myös Suomessa naisen oikeus määrätä omasta kehostaan nousee säännöllisin väliajoin keskusteluun.

Huomionarvoista on, että naisviha on erilaisia yhteiskunnan pimeitä voimia yhdistävä tekijä. Kun katsomme fasistista ja äärioikeistolaista liikehdintää tai vaikka uskonnollisia ääriliikkeitä, niitä yhdistää aina yksi ja sama tavoite: hiljentää ja sulkea naiset ulos yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta. Näiden liikkeiden parissa ajatellaan, että naiset tulee alistaa miehen hyödykkeeksi ja välineeksi ja että se on asioiden luonnollinen järjestys.

Hyvät siskot,

Tuore tv-sarja on tehnyt uusille sukupolville tutuksi kanadalaiskirjailija Margaret Atwoodin klassikkoteoksen Orjattaresi. Se on dystooppinen, fiktiivinen dokumentointi kuvitteellisista Yhdysvalloista, jossa tiukan äärikristillisessä poliittisessa järjestelmässä naiset on lajiteltu lisääntymiskyvyn mukaan ja alistettu yhteiskunnan hyödykkeiksi, synnytyskoneiksi ja työkaluiksi. 1980-luvulla valmistunut romaani tuntuu juuri nyt ahdistavalta lukukokemukselta. On vaikeaa etäännyttää tarinaa, kun naisviha nostaa maailmassa päätään. Tämä tarina voisi olla totta – jossain päin maailmaa tämä tarina on totta.

Naisen turva niin Suomessa kuin Euroopassa on kansainvälinen sääntöpohjainen järjestelmä normeineen ja periaatteineen. Oikeusvaltioperiaate turvaa jokaiselle tasa-arvoisen aseman lain edessä, riippumattomat tuomioistuimet ja yhteiskunnan, jossa jokaisella on lupaus siitä, ettei häneen kohdisteta sortoa tai syrjintää.

Onneksi olemme vielä valovuosien päässä jalkavaimo Offredin maailmasta, mutta emme voi silti ummistaa silmiämme ympäröivän maailman tapahtumilta. Ernest Hemingwayn esikoisromaanissa Ja aurinko nousee kuvataan osuvasti muutoksen luonnetta: Kysyjä kysyy, kuinka ajauduit konkurssiin? Vastaus kuuluu: ensin asteittain, sitten yhtäkkiä.

Kansainvälisessä yhteisössä universaalina pidetylle arvopohjalle on uhkaavasti käymässä juuri tällä tavoin. Uhattuna ovat demokratia, oikeusvaltio – ja perusoikeuksiin kuuluva tasa-arvo. Uhka ei ole kaukainen maantieteellisesti: se koskettaa Eurooppaa. Uhka ei ole kaukainen ajallisesti: perusoikeusperiaatteita haastetaan juuri nyt.

Olen usein puheenvuoroissani viitannut yhdysvaltalaiseen historioitsija Robert Kaganiin, ja hänen viittaukseensa jungle grows back, viidakko kasvaa takaisin, puhuttaessa oikeusvaltion vaalimisen tärkeydestä. Jollemme huolehdi tästä sääntöpohjaisesta, tasa-arvoisesta järjestelmäämme, voimme luisua kohti sellaista maailmaa, jossa vahvimmat tekevät päätökset omista lähtökohdistaan. Sellaisessa maailmassa naisten elintila väistämättä kapenee ja samalla kapenee koko yhteiskuntamme inhimillinen pääoma, kun puolet yhteiskunnan jäsenistä suljetaan ulkopuolelle niin yhteiskunnallisesta keskustelusta, oivalluksista ja kehittämistyöstä. Puolen väen maailmassa paljon hyvää jää löytämättä ja moni epäkohta korjaamatta. Sellaisessa maailmanjärjestyksessä ei ole voittajia, on vain häviäjiä. Viidakko kasvaa takaisin, vallitsee viidakon lait.

Kansainvälisen politiikan saralla minulla on meille demarinaisille yksi keskeinen viesti: Meidän on lujitettava työtämme oikeusvaltioperiaatteen ja sääntöpohjaisen maailman puolesta. Niitä horjuttaville voimille ei pidä antaa jalansijaa, vaan meidän on Suomessa, Euroopassa ja kaikkialla maailmassa ymmärrettävä liberaalin demokratian hyveiden olevan poliittisia välttämättömyyksiä.

Toimivat instituutiot ja kansalaisten luottamus viranomaisiin ovat myös kriisinkestävyyden tae. Oikeusvaltio turvaa unionin kestävyyttä, resilienssiä, myös kriiseissä. Demokratian maailmalla kaventuessa ja salaliittoteorioiden levitessä on EU:n pidettävä yllä YK:n yleismaailmallisia arvoja ja otettava niiden edistämisessä globaalia johtajuutta. Arvojohtajuus tuottaa EU:lle strategista autonomiaa, eli omaa, riippumatonta toimintakykyä.

Naisliitto on kansainvälinen liike, jossa me toimimme kanssasisartemme kanssa yhdessä sen puolesta, että EU puolustaa nyt ja tulevaisuudessa eurooppalaisia arvoja, demokratiaa, tasa-arvoa, oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia. EU:n on oltava toimija, joka puolustaa yhteisiä arvojaan. Naisten ja tyttöjen oikeudet, jotka viimeisen vuosisadan aikana on saavutettu, tarvitsevat EU:n vaikutusvaltaa ja voimaa.

Hyvät siskot,

Tänä nousevan ääriliikkeiden, nationalismin ja avoimen vihamielisyyden aikana meitä demarinaisia tarvitaan kenties enemmän kuin koskaan aiemmin. Meidän on oltava se vastavoima, joka antaa naisille äänen ja seisoo yhtenä naisena puolustamassa kaikkea hyvää ja kaunista tässä maailmassa. Tätä työtä on tehtävä yhdessä niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Kaikkien maailman demarinaisten ja arvomme jakavien on liityttävä yhteen ja sanottava vihalle ja vaientamiselle no pasarán – tästä ei mennä läpi.

Me teemme työtämme, sillä tiedämme, että naisasia on yhteinen asia. Maailma, jossa naisten oikeudet toteutuvat täysimääräisesti, on hyvä kaikille. Sellainen maailma tarjoaa jokaiselle jäsenelleen mahdollisuuden kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Sellainen yhteiskunta kohoaa vuosi vuoden jälkeen onnellisuusmittausten kärkeen.

Rakkaat siskot,

Haluan kiittää teitä kaikkia luottamuksesta. On ilo ja kunnia jatkaa työtä tämän liikkeen puheenjohtajana. Edessämme on liittokokouskausi, jonka aikana meidän on lujitettava demokratiaa, tasa-arvoa ja hyvinvointivaltiota. Meidän on puolustettava väsymättä oikeusvaltioperiaatetta ja kehitettävä yhteiskuntaamme entistä avoimemmaksi, reilummaksi ja mukaanottavammaksi. On huolehdittava siitä, ettei ketään jätetä jälkeen, nöyryytettynä ja ohitettuna, olipa kyse työnhausta tai ikäihmisen pankkiasioinnista verkkomaailmassa.

Viime vuonna rakas liittomme täytti 120 vuotta. Poikkeuksellisena koronavuotena juhlallisuudet jäivät pitämättä, kun Suomi yhdessä koko muun maailman kanssa keskittyi kamppailemaan globaalin pandemian aiheuttanutta koronavirusta vastaan. Vaikka juhlat jäivät, on naisliiton toiminta jatkunut voimakkaana ja vaikuttavana. Demarinaiset on kaikkina aikoina tehnyt työtä sen eteen, että tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja syrjimättömyys toteutuisivat niin kotimaassa kuin maailmalla.

Olemme koko 120-vuotisen historiamme ajan aina kulkeneet suurten yhteiskunnallisten uudistusten eturintamassa. Jatkukoon matkamme tällä polulla yhä, seuraavat 120 vuotta.

Me tiedämme keitä me olemme, me tiedämme mistä me tulemme – ja ennen kaikkea me tiedämme mitä me teemme.

Rinta rinnan astukaamme, siskot, eespäin!

7.11.2021